Kaikissa uusissa elokuvissa on sama juoni!
Joko:
-Pelastetaan maailma yksin, tai porukalla.
-Aikamatkustetaan menneeseen, tai tulevaan.
-Pariudutaan jonkun poikkeushenkilön kanssa heh heh ja kasvetaan henkisesti niin hitosti.
-Paetaan jotain, joko kriminaaleja, menneisyyttä, virkavaltaa.
-Etsitään jotain vanhaa esinettä, kaupunkia jne.
-Poikkeuksena muka-taiteelliset elokuvat, joissa ei ole juonta, vaan kuvataan jotain huojuvia heiniä laskevan auringon kajossa.
Juonet on aina samaa, pelastetaan, etsitään, pariudutaan, paetaan, pelastetaan, pariudutaan, etsitään, paljon räjähdyksiä ja erikoiseffektejä, mutta mitään uutta tarinaa ei kukaan osaa keksiä.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menestysjuonet on jo keksitty, nyt vaan kopioidaan niitä. Algoritmit kertoo, mitä leffassa tulee olla.
Tämä. Kyllä jotain Tarkovin hyviä taideleffojakin katsoo pieni porukka, mutta ei sillä elokuvateatteria pidetä pystyssä.
Hollywood on välillä tuottanut originaaleja teoksia jossa "hyvikset eivät aina voita" kuten Arrival - alienleffa, jossa ne alienit paitsi ovat muodottomia, pystyvät kommunikoimaan signaaleilla jota se ihmistulkki alkaa tulkata englanniksi kuukausien mittaan.
Miksi niitä ei tuoteta lisää? Siksi koska keskivertokuluttaja on primitiivinen ja apinan tasolla oleva: Hän haluaa nähdä parittelua, mäiskettä ja onnellisen lopun. Miksi studio poikkeaisi näistä sankarikaavoista ja kliseistä kun niillä saa printattua ilmaista rahaa?
Sarjojen puolella on paljon enemmän taiteellista vapautta irtautua kliseistä kuin elokuvamaailmassa. HBO:lla on paljon sarjoja jotka ovat rikkoneet valtavasti kliseitä ja joka jakso on omaperäinen. Nämä ovat liki poikkeuksetta arvosteluiltaan niitä 9,0+ sarjoja. Nuo tusinasupersankarileffat ovat yleensä jotain 4-6 tähteä kymmenestä IMDb:ssä.
Tarkoititko Tarkovskia?
Tarkovskin elokuvien "taiteellisuus" perustui siihen, että ne tehtiin Neuvostoliitossa, jossa ei saanut olla kuin yksi totuus eikä erilaisia mielipiteitä saanut esittää. Siksi tehtiin elokuvia, joissa ei sanottu mitään.
Ilmein, elein ja tuijotuksin ja viipyilevin, äänettömin kohtauksin ilmaistiin asioita, joista ei saanut puhua.
Suomessa se tulkittiin taiteellisuudeksi. Että onpa hienoa, on keksitty ihan uudenlainen tapa tehdä elokuvia!
Sitä sitten jonkin verran meilläkin jäljiteltiin, tuloksena äärimmäisen huonoja ja pitkäveteisiä filmejä, joita tuskin kukaan kaipaa.
No nyt on naapurissa sama meininki, minkähänlaisia elokuvia siellä tehdään tässä ajassa, vai tehdäänkö ollenkaan?
Se on totta, että elokuvissa on paljolti samankaltaisuutta, aina todellakin joku kovasti töitä rehkivä poliisi tai tutkija tai toimittaja, jonka vaimo jättää, kun mies tekee niin paljon töitä.
Ja kaksikymppisen näköinen huippujuristi nainen. Poliisi tms. hyllytetään tehtävistään, alkaa tutkia ominpäin, panokohtaus tämän nuoren naisen kanssa, lopulta ankara taistelu ja poliisi saa kunnian ja ylennyksen ja vaimonsa takaisin, kun tämä viimeinkin käsittää miehensä arvon.
Yhtä huonoja on nykyiset rikoskirjatkin. Kunnollisia dekkareita ei enää kirjoiteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menestysjuonet on jo keksitty, nyt vaan kopioidaan niitä. Algoritmit kertoo, mitä leffassa tulee olla.
Tämä. Kyllä jotain Tarkovin hyviä taideleffojakin katsoo pieni porukka, mutta ei sillä elokuvateatteria pidetä pystyssä.
Hollywood on välillä tuottanut originaaleja teoksia jossa "hyvikset eivät aina voita" kuten Arrival - alienleffa, jossa ne alienit paitsi ovat muodottomia, pystyvät kommunikoimaan signaaleilla jota se ihmistulkki alkaa tulkata englanniksi kuukausien mittaan.
Miksi niitä ei tuoteta lisää? Siksi koska keskivertokuluttaja on primitiivinen ja apinan tasolla oleva: Hän haluaa nähdä parittelua, mäiskettä ja onnellisen lopun. Miksi studio poikkeaisi näistä sankarikaavoista ja kliseistä kun niillä saa printattua ilmaista rahaa?
Sarjojen puolella on paljon enemmän taiteellista vapautta irtautua kliseistä kuin elokuvamaailmassa. HBO:lla on paljon sarjoja jotka ovat rikkoneet valtavasti kliseitä ja joka jakso on omaperäinen. Nämä ovat liki poikkeuksetta arvosteluiltaan niitä 9,0+ sarjoja. Nuo tusinasupersankarileffat ovat yleensä jotain 4-6 tähteä kymmenestä IMDb:ssä.
Tarkoititko Tarkovskia?
Tarkovskin elokuvien "taiteellisuus" perustui siihen, että ne tehtiin Neuvostoliitossa, jossa ei saanut olla kuin yksi totuus eikä erilaisia mielipiteitä saanut esittää. Siksi tehtiin elokuvia, joissa ei sanottu mitään.
Ilmein, elein ja tuijotuksin ja viipyilevin, äänettömin kohtauksin ilmaistiin asioita, joista ei saanut puhua.
Suomessa se tulkittiin taiteellisuudeksi. Että onpa hienoa, on keksitty ihan uudenlainen tapa tehdä elokuvia!
Sitä sitten jonkin verran meilläkin jäljiteltiin, tuloksena äärimmäisen huonoja ja pitkäveteisiä filmejä, joita tuskin kukaan kaipaa.
No nyt on naapurissa sama meininki, minkähänlaisia elokuvia siellä tehdään tässä ajassa, vai tehdäänkö ollenkaan?Se on totta, että elokuvissa on paljolti samankaltaisuutta, aina todellakin joku kovasti töitä rehkivä poliisi tai tutkija tai toimittaja, jonka vaimo jättää, kun mies tekee niin paljon töitä.
Ja kaksikymppisen näköinen huippujuristi nainen. Poliisi tms. hyllytetään tehtävistään, alkaa tutkia ominpäin, panokohtaus tämän nuoren naisen kanssa, lopulta ankara taistelu ja poliisi saa kunnian ja ylennyksen ja vaimonsa takaisin, kun tämä viimeinkin käsittää miehensä arvon.
Yhtä huonoja on nykyiset rikoskirjatkin. Kunnollisia dekkareita ei enää kirjoiteta.
Allekirjoitan tämän myös. Olin ennen näiden kirjojen ja sarjojen suurkuluttaja, mutta nyt ei vaan pysty enää, kun kaikki on niin moneen kertaan jo nähty. Samat kaavat vaan toistuu ja toistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menestysjuonet on jo keksitty, nyt vaan kopioidaan niitä. Algoritmit kertoo, mitä leffassa tulee olla.
Tämä. Kyllä jotain Tarkovin hyviä taideleffojakin katsoo pieni porukka, mutta ei sillä elokuvateatteria pidetä pystyssä.
Hollywood on välillä tuottanut originaaleja teoksia jossa "hyvikset eivät aina voita" kuten Arrival - alienleffa, jossa ne alienit paitsi ovat muodottomia, pystyvät kommunikoimaan signaaleilla jota se ihmistulkki alkaa tulkata englanniksi kuukausien mittaan.
Miksi niitä ei tuoteta lisää? Siksi koska keskivertokuluttaja on primitiivinen ja apinan tasolla oleva: Hän haluaa nähdä parittelua, mäiskettä ja onnellisen lopun. Miksi studio poikkeaisi näistä sankarikaavoista ja kliseistä kun niillä saa printattua ilmaista rahaa?
Sarjojen puolella on paljon enemmän taiteellista vapautta irtautua kliseistä kuin elokuvamaailmassa. HBO:lla on paljon sarjoja jotka ovat rikkoneet valtavasti kliseitä ja joka jakso on omaperäinen. Nämä ovat liki poikkeuksetta arvosteluiltaan niitä 9,0+ sarjoja. Nuo tusinasupersankarileffat ovat yleensä jotain 4-6 tähteä kymmenestä IMDb:ssä.
Tarkoititko Tarkovskia?
Tarkovskin elokuvien "taiteellisuus" perustui siihen, että ne tehtiin Neuvostoliitossa, jossa ei saanut olla kuin yksi totuus eikä erilaisia mielipiteitä saanut esittää. Siksi tehtiin elokuvia, joissa ei sanottu mitään.
Ilmein, elein ja tuijotuksin ja viipyilevin, äänettömin kohtauksin ilmaistiin asioita, joista ei saanut puhua.
Suomessa se tulkittiin taiteellisuudeksi. Että onpa hienoa, on keksitty ihan uudenlainen tapa tehdä elokuvia!
Sitä sitten jonkin verran meilläkin jäljiteltiin, tuloksena äärimmäisen huonoja ja pitkäveteisiä filmejä, joita tuskin kukaan kaipaa.
No nyt on naapurissa sama meininki, minkähänlaisia elokuvia siellä tehdään tässä ajassa, vai tehdäänkö ollenkaan?Se on totta, että elokuvissa on paljolti samankaltaisuutta, aina todellakin joku kovasti töitä rehkivä poliisi tai tutkija tai toimittaja, jonka vaimo jättää, kun mies tekee niin paljon töitä.
Ja kaksikymppisen näköinen huippujuristi nainen. Poliisi tms. hyllytetään tehtävistään, alkaa tutkia ominpäin, panokohtaus tämän nuoren naisen kanssa, lopulta ankara taistelu ja poliisi saa kunnian ja ylennyksen ja vaimonsa takaisin, kun tämä viimeinkin käsittää miehensä arvon.
Yhtä huonoja on nykyiset rikoskirjatkin. Kunnollisia dekkareita ei enää kirjoiteta.
Tarkovsky teki kyllä ihan samanlaisia elokuvia vielä Italiassa ja Ruotsissakin. Se oli hänen tyylinsä ja hieno sellainen. Toki joutui Neuvostoliitossa kikkailla mutta ei se hänen tyyliään luonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Miksei ole sellaisia elokuvia, missä työtön päähenkilö syö aamupalan, menee töihin, tekee töissä jotain admin hommia, ei puhu kellekään paitsi huomenta ja sitten menee kotiin kattoo telkkaa ja nukkuun.
Ihan mielenkiintoista, että työtön menee töihin. Tekeekö se jonkun muun töitä.
Voisin visioida semmoisen elokuvan, jossa työtön on oikeasti supersankari-alien, jolla on yliluonnollisia kykyjä, pystyy mm. kloonaamaan itsensä. Se voi kloonata itsensä jonkun työllisen näköiseksi ja varastaa sen työpaikan mm. mennä työllisenä päiväksi lajittelemaan postia, tai tekemään kirjanpitoa.
Mutta missä se alkuperäinen työntekijä on sen aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Miksei ole sellaisia elokuvia, missä työtön päähenkilö syö aamupalan, menee töihin, tekee töissä jotain admin hommia, ei puhu kellekään paitsi huomenta ja sitten menee kotiin kattoo telkkaa ja nukkuun.
Se on jo tehty: Jeanne Dielman, 23 quai du Commerce, 1080 Bruxelles -elokuva. Paitsi että pääosassa on nainen ja hän ei varsinaisesti ole työtön. Mutta elokuvassa 99% on naisen arkielämän seuraamista, siis ruuanlaittoa, käsitöitä, kaupassakäyntiä, harmaata arkea, mitään ihmeellistä ei tapahdu. Paitsi siinä 1%:ssa.
Elokuva on yksi lempileffojani. Se on hypnoottinen, jos sille antautuu täysin, eikä puuhastele muuta siinä sivussa. Elokuvan katsottuaan tajuaa, että katsoi eräänlaisen poliisin selvityksen naisen tekemisistä. Paljasti leffan cloun, koska ei nykyihmiset jaksa katsoa tällaista 1970-luvun kokeellista elokuvaa. Ihan liian pitkästyttävää ja vaikeaa, koko ajan on ikävä tunne, että nyt mä tyhmä en taas tajuuuuu. Räjähtäs edes pommi tai vilautettais tissejä. Tai joku pahis potkittas paskaks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Miksei ole sellaisia elokuvia, missä työtön päähenkilö syö aamupalan, menee töihin, tekee töissä jotain admin hommia, ei puhu kellekään paitsi huomenta ja sitten menee kotiin kattoo telkkaa ja nukkuun.
Ihan mielenkiintoista, että työtön menee töihin. Tekeekö se jonkun muun töitä.
Voisin visioida semmoisen elokuvan, jossa työtön on oikeasti supersankari-alien, jolla on yliluonnollisia kykyjä, pystyy mm. kloonaamaan itsensä. Se voi kloonata itsensä jonkun työllisen näköiseksi ja varastaa sen työpaikan mm. mennä työllisenä päiväksi lajittelemaan postia, tai tekemään kirjanpitoa.
Mutta missä se alkuperäinen työntekijä on sen aikaa?
Se työtön laittaa hänet tietenkin nippusiteisiin ja jesarilla suu suppuun jonnekin moppikomeroon, jotta pääsee tekemään töitä päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Miksei ole sellaisia elokuvia, missä työtön päähenkilö syö aamupalan, menee töihin, tekee töissä jotain admin hommia, ei puhu kellekään paitsi huomenta ja sitten menee kotiin kattoo telkkaa ja nukkuun.
Tämäkö olisi lempileffasi sitten, jota katsomaan raahaisit deitit ja kaverit ja naapuritkin leffateatteriin?
No kerro toki oman lempileffasi juoni.
Älkää valittalo, viime vuosina on tullut valtava määrä huippuluokan elokuvia. Parhaimpana esimerkkinä Marvelin supersankarielokuvat jotka keräävät miljoonia katsojia kerta toisensa jälkeen. Aivan uskomattomia juonenkäänteitä, vahvoja ja kehittyviä hahmoja, samaistuttavia ihmissuhteita ja ennen kaikkea hyvää ja uskottavaa roolityöskentelyä. 80- ja 90-lukujen "klassikot" eivät ole juuri mitään nykycineman rinnalla.
Täällä suositeltiin The Menu elokuvaa. Katsoin ja tykkäsin. Oli erikoinen mutta ei kuitenkaan liian outo. Näyttelijät olivat hyviä. Tosi vähän kyllä tulee nykyään katseltua leffoja. Varsinkaan uusia.
Vierailija kirjoitti:
Älkää valittalo, viime vuosina on tullut valtava määrä huippuluokan elokuvia. Parhaimpana esimerkkinä Marvelin supersankarielokuvat jotka keräävät miljoonia katsojia kerta toisensa jälkeen. Aivan uskomattomia juonenkäänteitä, vahvoja ja kehittyviä hahmoja, samaistuttavia ihmissuhteita ja ennen kaikkea hyvää ja uskottavaa roolityöskentelyä. 80- ja 90-lukujen "klassikot" eivät ole juuri mitään nykycineman rinnalla.
Sarkasmi on tosiaan taitolaji.
Vierailija kirjoitti:
Älkää valittalo, viime vuosina on tullut valtava määrä huippuluokan elokuvia. Parhaimpana esimerkkinä Marvelin supersankarielokuvat jotka keräävät miljoonia katsojia kerta toisensa jälkeen. Aivan uskomattomia juonenkäänteitä, vahvoja ja kehittyviä hahmoja, samaistuttavia ihmissuhteita ja ennen kaikkea hyvää ja uskottavaa roolityöskentelyä. 80- ja 90-lukujen "klassikot" eivät ole juuri mitään nykycineman rinnalla.
Scorsesekin kateellisena panettelee näitä elokuvia koska itse ei yllä niiden tasolle(sarks)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menestysjuonet on jo keksitty, nyt vaan kopioidaan niitä. Algoritmit kertoo, mitä leffassa tulee olla.
Tämä. Kyllä jotain Tarkovin hyviä taideleffojakin katsoo pieni porukka, mutta ei sillä elokuvateatteria pidetä pystyssä.
Hollywood on välillä tuottanut originaaleja teoksia jossa "hyvikset eivät aina voita" kuten Arrival - alienleffa, jossa ne alienit paitsi ovat muodottomia, pystyvät kommunikoimaan signaaleilla jota se ihmistulkki alkaa tulkata englanniksi kuukausien mittaan.
Miksi niitä ei tuoteta lisää? Siksi koska keskivertokuluttaja on primitiivinen ja apinan tasolla oleva: Hän haluaa nähdä parittelua, mäiskettä ja onnellisen lopun. Miksi studio poikkeaisi näistä sankarikaavoista ja kliseistä kun niillä saa printattua ilmaista rahaa?
Sarjojen puolella on paljon enemmän taiteellista vapautta irtautua kliseistä kuin elokuvamaailmassa. HBO:lla on paljon sarjoja jotka ovat rikkoneet valtavasti kliseitä ja joka jakso on omaperäinen. Nämä ovat liki poikkeuksetta arvosteluiltaan niitä 9,0+ sarjoja. Nuo tusinasupersankarileffat ovat yleensä jotain 4-6 tähteä kymmenestä IMDb:ssä.
Tarkoititko Tarkovskia?
Tarkovskin elokuvien "taiteellisuus" perustui siihen, että ne tehtiin Neuvostoliitossa, jossa ei saanut olla kuin yksi totuus eikä erilaisia mielipiteitä saanut esittää. Siksi tehtiin elokuvia, joissa ei sanottu mitään.
Ilmein, elein ja tuijotuksin ja viipyilevin, äänettömin kohtauksin ilmaistiin asioita, joista ei saanut puhua.
Suomessa se tulkittiin taiteellisuudeksi. Että onpa hienoa, on keksitty ihan uudenlainen tapa tehdä elokuvia!
Sitä sitten jonkin verran meilläkin jäljiteltiin, tuloksena äärimmäisen huonoja ja pitkäveteisiä filmejä, joita tuskin kukaan kaipaa.
No nyt on naapurissa sama meininki, minkähänlaisia elokuvia siellä tehdään tässä ajassa, vai tehdäänkö ollenkaan?Se on totta, että elokuvissa on paljolti samankaltaisuutta, aina todellakin joku kovasti töitä rehkivä poliisi tai tutkija tai toimittaja, jonka vaimo jättää, kun mies tekee niin paljon töitä.
Ja kaksikymppisen näköinen huippujuristi nainen. Poliisi tms. hyllytetään tehtävistään, alkaa tutkia ominpäin, panokohtaus tämän nuoren naisen kanssa, lopulta ankara taistelu ja poliisi saa kunnian ja ylennyksen ja vaimonsa takaisin, kun tämä viimeinkin käsittää miehensä arvon.
Yhtä huonoja on nykyiset rikoskirjatkin. Kunnollisia dekkareita ei enää kirjoiteta.Tarkovsky teki kyllä ihan samanlaisia elokuvia vielä Italiassa ja Ruotsissakin. Se oli hänen tyylinsä ja hieno sellainen. Toki joutui Neuvostoliitossa kikkailla mutta ei se hänen tyyliään luonut.
No siitä tuli hänen tavaramerkkinsä, joka kiehtoi länsimaita ja antoi arvostusta, siksi kannatti tietenkin tehdä edelleenkin sitä samaa.
Amerikkalaisilla on omituinen pakkomielle Pariisiin. Jos perhe, vastanaineet tai nuoret suunnittelevat rengasmatkaa Eurooppaan, Pariisi on aina nro. 1. Saattaa selittää sarjan suosiota.