Lasten kehitys ja älypuhelimet/tabletit

Teen tämän aloituksen enimmäkseen viimeisimmän A-studion ja MOT:n aiheiden innoittamana. Molemmissa on pohdittu, mistä johtuu koululaisten tuen tarpeen lisääntyminen. Jälkimmäinen tutki enemmän inkluusiota ja esitti myös siitä erittäin hyvän toteutusmallin, joka toimii (luokanopettaja, erityisluokanopettaja, koulunkäynninohjaaja ja 24 lasta). Tämä nyt siis mainittuna lähinnä sen vuoksi, ettei jumituta inkluusio-keskusteluun, kun pohjasyy tuen tarpeen kasvulle näyttää olevan aivan muualla.

Tällä hetkellä neljäsosa oppilaista saa tehostettua tai erityistä tukea. Näiden tukien vaatimuksena ei ole diagnoosi, vaan niitä annetaan pedagogisin perustein. Lasten diagnoosien määrä ei ole tilastollisesti kasvanut samaan tahtiin. Koska syitä näihin ei tilastoida, emme tiedä minkälainen tuen tarve on kasvanut. Oma mututuntuma opettajana on: tarkkaavuuden ja käytöksen haasteet ovat lisääntyneet n. 10 vuoden aikana valtavasti ja viimeisen viiden vuoden aikana suorastaan räjähtäneet käsiin.

Yhä useampi on ottanut keskusteluun somen ja älylaitteet, sillä tuen tarve on selvästi kasvanut siitä lähtien kun älypuhelimet, erilaiset sosiaaliset mediat ja tabletit ovat lisääntyneet 2010-luvulla huomattavasti. Erilaiset mobiilipelit ja somealustat ovat suunniteltu niin, että ne koukuttaisivat mahdollisimman hyvin käyttäjänsä, tarjoavat jatkuvasti uutta ja mielenkiintoista sisältöä ja siten aiheuttavat mielihyvähormoniannoksen jokaisella uudella "swaippauksella". Tämän epäillään aiheuttavan keskittymiskykyyn huomattavia ongelmia, sillä ennen näitä medioita ihmisen piti tehdä aina jonkin verran ensin töitä saadakseen kokea tuon mielihyvän.

Nykyään yhä useammat lapset aloittavat jo taaperoiässä tabletin selaamisen yksin. Tämä on täysin erilaista aivoille kuin esimerkiksi jonkinlaisen 10 minuutin lastenohjelman katsominen, jossa et voi kokoajan valita uutta sisältöä parin minuutin välein. Toisekseen esimerkiksi youtube sisältää paljon lapsille sopimatonta sisältä ja huonoa kieltä (kun verrataan esimerkiksi pikku kakkosen lastenohjelmiin). Suomen puheterapeutit muistaakseni jokunen vuosi sitten nostivat esiin, että suomalaisilla lapsilla on varhaisen kielenkehityksen ongelmat räjähtäneet ja puheterapiaa on tästä syystä vaikeaa tarjota kaikille. Nämä haasteet ovat sellaisia haasteita, joiden taustalla ei ole esimerkiksi kielenkehityksen häiriön diagnoosia tai autismikirjoa. Ne johtuvat kuullun hyvän suomen kielen ja vuorovaikutuksen puutteesta. Yksi tähän linkittyvä ongelma on myös se, että vanhemmat ovat koukussa sosiaalisiin medioihin (tiedän todellakin tämän itsekin, puhelin jää käteen aina liian pitkäksi aikaa ja keskittyminen lapseen voi olla vaikeaa).

Juuri näin facebookissa Pia Penttalan haastattelun, jossa kommentoi lasten yksinäistä ruutuaikaa tabletilla, miten se vaikuttaa kehitykseen. Hän ei tyrmännyt lasten peliaikaa yms. mutta otti kantaa juuri siihen, että pienille lapsille annetaan tabletti etteivät häiritse vanhempiaan. Alla oli joukko vanhempien tablettia puolustavia kommentteja "Lapsi syö paremmin kun saa katsoa tablettia", kyllä vanhemmatkin tarvitsevat rauhaa ja yksi jopa kertoi, että hänen nuorimmainen lapsi nukahtaa youtubea katsoen.

Eikö todellakaan yksikään näistä vanhemmista ymmärrä, ettei ole normaalia uupua vuorovaikutuksesta oman lapsen kanssa niin paljon, että lapsi pitää laittaa katsomaan tablettia jatkuvasti? Tämän on todennäköisesti oire omasta nettiriippuvuudesta. Missä vaiheessa nettiriippuvuudesta tuli näin normaalia, ettei edes haluta ymmärtää, kuinka haitallista on pienelle lapselle selailla youtubea yksinään jatkuvasti? Kuinka saada vanhemmat ymmärtämään, että laittaisivat mieluummin vaikka sen pikku kakkosen pyörimään kuin totuttaisivat lapsensa katsomaan huonolaatuisia isommille lapsille suunnattuja youtube-videoita?