Introvertit tapaatteko sukua ollenkaan?

Ja siis mä olen se joka pienenä meni omaan huoneeseen jos tuli sukulaisia vanhempieni luokse kylään

Ap

Kannattaa pitää vähän yhteyttä. Sukulaiset yleensä suhtautuu mukavasti ujoihinkin sukulaisiin. Itsehän niitä kutsuvat.

Jos on rasittavan puheliaita ihmisiä, niin ajattele positiivisesti, saat ainakin olla itse hiljaa :)

Tapaan tietysti. Monesti kyllä tarjoudun keittiön puolelle auttamaan jos on isompi kokoontuminen. Siellä saa olla hyvällä syyllä piilossa muilta, pienempi sosiaalinen kuorma. Piakkoin on sukulaismiehen kuuskymppiset. Mielelläni menen tapaamaan harvoin tapaamiani sukulaisia, paikalle tulee oikein amerikanserkkujakin.

Ei tarvitse mennä. Joku tilannetajuton täti voi halata ja alkaa kysellä parisuhdeasioita.

Minä en tapaa enää edes äitiäni, koska en kestä hänen tahdittomuuttaan. Enkä jaksa small talkia jossa käydään pintapuolisesti läpi kunkin kuulumiset ja sitten siirrytään taas seuraavaan. Oma aikani on tärkeämpää.

Tapaan sellaisia sukulaisia, joista pidän. Osalla sukua vakavaa rikostaustaa minua kohtaan

En, eivät halua tavata

Tapaan. Tapaan myös ystäviäni. Sellaisia sukulaisia, joista en välitä en tapaa.

En tapaa. Vanhempien luona käyn yleensä jouluna nopeasti.

Tapaan, kirkkomaalla.

Vanhempia ja sisaruksia joskus, en muita.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä. Joku tilannetajuton täti voi halata ja alkaa kysellä parisuhdeasioita.

Minä en tapaa enää edes äitiäni, koska en kestä hänen tahdittomuuttaan. Enkä jaksa small talkia jossa käydään pintapuolisesti läpi kunkin kuulumiset ja sitten siirrytään taas seuraavaan. Oma aikani on tärkeämpää.

Näihin voi miettiä vakiovastaukset. Käsi halauksen eteen ja ohjaa keskustelun heti tädin asioihin, mitä tälle kuuluu ja miten menee. Toisten juttujen kuuntelu on harvemmin hirveän kuormittavaa. Omista asioistaan voi miettiä etukäteen, mitä haluaa sanoa. Kannattaa valita jotakin sellaista, mikä ei ole itselle hirveän tärkeää. Esim. kertoilla jostain harrastuksestaan. Kunhan täyttää ilmatilaa äänellä niin kaikki jees. Jos kyselevät jostain spesifistä, kuten työstä tai parisuhteesta, voi sanoa vaikka pohdiskelevasti, että "ei oo nykypäivänä oikeestaan tarvetta parisuhteelle" tai että seurailee aktiivisesti työmarkkinoita ja hakee kaikkia itselle sopivia paikkoja, mutta työpaikkojen syntymiseenkin menee aikaa, pitää ensin vanhan yrityskannan kuolla, jne.

Viestittelen silloin tällöin, tavata en halua.

Syrjäytynyt ja mt-ongelmainen sinä olet etkä introvertti. 

T. Introvertti

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytynyt ja mt-ongelmainen sinä olet etkä introvertti. 

T. Introvertti

Kuin?

Ap

Tapaaminen ja sitten pari päivää toipumista.

Silloin tällöin. En piiloutunut huoneeseeni lapsena, jos meillä oli vieraita. En pelkää ihmisiä, vaikka välillä rasitun heidän seurastaan. 

Voiko olla syrjäytynyt ja mt ongelmaInen jo ala asteelta lähtien? Tuohon yhteen kommenttiin viitaten.... ja ujo oon ollut ihan koko ikäni ja ujostellut sukulaisia jo pienenä. Vanhempani ilmeisesti edelleen toivovat että muutun seuralliseksi

Ap

En tapaa, muuta kuin vanhempiani ja ainoaa sisarustani. Muuhun sukuun en ole ollut yhteydessä yli 40 vuoteen. Ei vaan kiinnosta yhtään. Minua ei edes mitenkään jännitä sosiaaliset tilanteet, en vaan halua enkä kaipaa niitä, viihdyn erakkona.

Sen verran kuin hyvältä tuntuu

Jos ei tunnu hyvältä mennä, niin miks mennä.En menisi itsekkään.

Nämähän on valintoja ketä tapaamme.

Jätä kaikkien odotukset jotka sinua koskee täysin unholaan.Jos ihminen  luontaisesti on hiljainen niin sen on oltava muille ok.