Miksi mies on kylmä ja töykeä minua kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitukka kirjoitti:

Jos mietitään järjellä, eikai kukaan kunnon mies pettäisi vaimoaan joka on vauvan kanssa kotona? Omasta mielestäni olen aika paljon antanut kaikkea anteeksi ja koetan olla mahdollisimman hyvä ja rakastava ja en jaksa nalkuttaa asioista, koska ei kukaan jaksa aina kaikkea tehdä. Ja makuuhuoneessakin meillä riittää läheisyyttä kyllä, mutta tuo käytös muuten vain muuttunut..

-ap

Ei tuo ole järjellä vaan tunteella miettimistä. Järjellä ajateltuna on fakta että pettää voi missä tilanteessa tahansa.

Mutta miksi hankkia lapsia ja astua avioliittoon jos pettäisi tarkoituksella? Ei hän vaikuta siltä, että haluaisi menettää luottamukseni ja olemme sopineet, että mikäli tulee halu toiseen ihmiseen, silloin erotaan, eikä petetä? Toki nuorempana hänelle ehdotin, jos kävisi vieraissa epätoivon hetkellä, mutta eikai hän enää olettaisi sen olevan voimassa, kun olemme asiasta yksissä tuumin päättäneet?

Oletko oikeasti noin naiivi? Mistä hitosta kukaan voi etukäteen tietää miten se elämä menee? Ei elämää voi tuolla tavalla suunnitella.  Uskottomuus liittyy ihmisen omiin kehitysprosesseihin ja teemoihin, joita jokin tilanne herättää. Pettäminen liittyy usein elämän siirtymävaiheisiin, esim tiellä pieni vauva. Ehkä miehesi on tullut vaiheeseen, jossa pystyy paremmin hahmottamaan, mitä haluaa ja millaista elämää haluaa elää.

Ehkä, koska jaksan edelleen uskoa, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Mutta mikäli haluaisin tietää onko mies pettäjä, miten se selviäisi? Hänen tietokoneeseensa ja puhelimeensa en kajoa ja hänen sanojensa mukaan hän ei pettäisi? Pitääkö vain odottaa ja antaa karman hoitaa tarvittaessa tehtävänsä?

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitukka kirjoitti:

Jos mietitään järjellä, eikai kukaan kunnon mies pettäisi vaimoaan joka on vauvan kanssa kotona? Omasta mielestäni olen aika paljon antanut kaikkea anteeksi ja koetan olla mahdollisimman hyvä ja rakastava ja en jaksa nalkuttaa asioista, koska ei kukaan jaksa aina kaikkea tehdä. Ja makuuhuoneessakin meillä riittää läheisyyttä kyllä, mutta tuo käytös muuten vain muuttunut..

-ap

Ei tuo ole järjellä vaan tunteella miettimistä. Järjellä ajateltuna on fakta että pettää voi missä tilanteessa tahansa.

Mutta miksi hankkia lapsia ja astua avioliittoon jos pettäisi tarkoituksella? Ei hän vaikuta siltä, että haluaisi menettää luottamukseni ja olemme sopineet, että mikäli tulee halu toiseen ihmiseen, silloin erotaan, eikä petetä? Toki nuorempana hänelle ehdotin, jos kävisi vieraissa epätoivon hetkellä, mutta eikai hän enää olettaisi sen olevan voimassa, kun olemme asiasta yksissä tuumin päättäneet?

Oletko oikeasti noin naiivi? Mistä hitosta kukaan voi etukäteen tietää miten se elämä menee? Ei elämää voi tuolla tavalla suunnitella.  Uskottomuus liittyy ihmisen omiin kehitysprosesseihin ja teemoihin, joita jokin tilanne herättää. Pettäminen liittyy usein elämän siirtymävaiheisiin, esim tiellä pieni vauva. Ehkä miehesi on tullut vaiheeseen, jossa pystyy paremmin hahmottamaan, mitä haluaa ja millaista elämää haluaa elää.

Ehkä, koska jaksan edelleen uskoa, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Mutta mikäli haluaisin tietää onko mies pettäjä, miten se selviäisi? Hänen tietokoneeseensa ja puhelimeensa en kajoa ja hänen sanojensa mukaan hän ei pettäisi? Pitääkö vain odottaa ja antaa karman hoitaa tarvittaessa tehtävänsä?

Mikä kiire sulla nyt on? :D Olet jo vuosia odottanut ja odottanut, että hän muuttuisi?

Vierailija kirjoitti:

Tätä on siis jatkunut useamman vuoden jo...ja teit hänen kanssaan silti lapsen?

Eihän kukaan täydellinen ole ja meillä muuten menee hyvin. Miehen sisko sai minut heräämään tähän ajatukseen, kun hän sanoi veljelleen, miten hän voi olla noin tympeä minua kohtaan, kun kuuli tiuskaisevan minulle humalapäissään ihan normaaliin kysymykseen.

Seitsemäs yhdessäolon vuosi on usein se kulminaatiopiste, jolloin suhde murenee. Jompi kumpi miettii, että oliko tämä nyt tosiaan kaikki tässä. Onko kaikki rakkaus, minkä elämäni aikana tulen vastakkaiselta sukupuolelta parisuhteessa kokemaan todellakin jo nyt ohi ja saatu.

Hän on kyllästynyt sinuun ja se ilmenee vielä toistaiseksi välinpitämättömyytenä. Jos tilanne ei muutu on edessä ero.

Hän on tullut vihdoin järkiinsä ja löytänyt itselleen miesrakastajan ja tajunnut, miten hirvittävässä valheessa on elänyt sinun kanssasi, sillä kukaan nainen ei voi rakastaa miestä kuin toinen mies. Lähtölaskenta on alkanut, joten kannattaa alkaa laittaa tavaroita kassiin.

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, ap käyttäytyy kuin ovimatto ja ihmettelee kun mies pyyhkii jalkansa häneen.

Annas kun arvaan, ap hoitaa lapsen ja kotityöt? Miehellä on harrastuksia ja menee kavereiden kanssa mutta ei tarjoa Aplle samaa mahdollisuutta vaan olettaa että ap hoitaa aina lapsen ja on kotona pääosin. En yllättyisi vaikka mies olisi vielä merkittävästi vanhempi kuin ap?

Nyt ap kasvata selkäranka ja lopeta mielistely. Ilkeä ei saa olla mutta puolensa kuuluu pitää. Molempien pitää kohdella toista parisuhteessa arvostavasti ja reilusti. Jos ei kohtele niin on aika tehdä jotain.

Mieheni on hyvä isä ja hoitaa kotitöitä myös, siitä ei ole kyse, vaan tästä töykeydestä. Minulla on selkäranka ja kyky tehdä ja päättää asioista myös itse. Myös minä hermostun ja korotan ääntäni ja sanon asiat suoraan, mutta haluan myös olla hyvä ihminen ja antaa pienempien asioiden olla ja joustaa asioissa. Olemme molemmat suht nuoria vielä, saman ikäisiäkin.

-ap

Hyvä isä kunnioittaa ja arvostaa myös lapsensa äitiä. 

Mitenkä aiemmat parisuhteensa ovat päättyneet? Eteneekö tämä samalla kaavalla ? Kysy sisareltaan, jos hän suostuisi kertomaan.

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on siis jatkunut useamman vuoden jo...ja teit hänen kanssaan silti lapsen?

Eihän kukaan täydellinen ole ja meillä muuten menee hyvin. Miehen sisko sai minut heräämään tähän ajatukseen, kun hän sanoi veljelleen, miten hän voi olla noin tympeä minua kohtaan, kun kuuli tiuskaisevan minulle humalapäissään ihan normaaliin kysymykseen.

Mies siis ryyppää. Sulla ei tietenkään ole ammattia, työtä tms että voisit erota ja alkaa yh.ksi?

Oot tehny just lapsen ja menny naimisiin? Olisko justiisa niin, että äippä vartalo ja kamala mäkättävä akka kotona sais miehen pettämään? Kuka jaksaa katella homssuista akkaa, jos töissä on tiukempaa likkaa tarjolla? Tuskin teillä niin hyvä suhde on, ettei mies käyttäis tilaisuutta hyväkseen kun sellaisen eteensä saa. Sinuna laihduttaisin, laittautuisin ja opettelisin miellyttämään miestä, niin ei tarvis näillä palstoilla kitistä kuinka mies muuttuu. Sinä olet muuttunut, ei mies.

Jos olette olleet yhdessä kuusi vuotta ja mies on ollut tuommoinen useamma vuoden, eli siis suurimman osan yhteisestä ajastanne, se on oikeasti tuollainen, alussa vaan jaksoi esittää. Ei tule muuttumaan yhtään paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, ap käyttäytyy kuin ovimatto ja ihmettelee kun mies pyyhkii jalkansa häneen.

Annas kun arvaan, ap hoitaa lapsen ja kotityöt? Miehellä on harrastuksia ja menee kavereiden kanssa mutta ei tarjoa Aplle samaa mahdollisuutta vaan olettaa että ap hoitaa aina lapsen ja on kotona pääosin. En yllättyisi vaikka mies olisi vielä merkittävästi vanhempi kuin ap?

Nyt ap kasvata selkäranka ja lopeta mielistely. Ilkeä ei saa olla mutta puolensa kuuluu pitää. Molempien pitää kohdella toista parisuhteessa arvostavasti ja reilusti. Jos ei kohtele niin on aika tehdä jotain.

Mieheni on hyvä isä ja hoitaa kotitöitä myös, siitä ei ole kyse, vaan tästä töykeydestä. Minulla on selkäranka ja kyky tehdä ja päättää asioista myös itse. Myös minä hermostun ja korotan ääntäni ja sanon asiat suoraan, mutta haluan myös olla hyvä ihminen ja antaa pienempien asioiden olla ja joustaa asioissa. Olemme molemmat suht nuoria vielä, saman ikäisiäkin.

-ap

Kuulostaa terveeltä ympäristöltä lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, ap käyttäytyy kuin ovimatto ja ihmettelee kun mies pyyhkii jalkansa häneen.

Annas kun arvaan, ap hoitaa lapsen ja kotityöt? Miehellä on harrastuksia ja menee kavereiden kanssa mutta ei tarjoa Aplle samaa mahdollisuutta vaan olettaa että ap hoitaa aina lapsen ja on kotona pääosin. En yllättyisi vaikka mies olisi vielä merkittävästi vanhempi kuin ap?

Nyt ap kasvata selkäranka ja lopeta mielistely. Ilkeä ei saa olla mutta puolensa kuuluu pitää. Molempien pitää kohdella toista parisuhteessa arvostavasti ja reilusti. Jos ei kohtele niin on aika tehdä jotain.

Mieheni on hyvä isä ja hoitaa kotitöitä myös, siitä ei ole kyse, vaan tästä töykeydestä. Minulla on selkäranka ja kyky tehdä ja päättää asioista myös itse. Myös minä hermostun ja korotan ääntäni ja sanon asiat suoraan, mutta haluan myös olla hyvä ihminen ja antaa pienempien asioiden olla ja joustaa asioissa. Olemme molemmat suht nuoria vielä, saman ikäisiäkin.

-ap

Hyvä isä kunnioittaa ja arvostaa myös lapsensa äitiä. 

Lapset oppii esimerkistä. Mies joka kohtelee puolisoaan töykeästi ei ole kovin hyvä esikuva lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on siis jatkunut useamman vuoden jo...ja teit hänen kanssaan silti lapsen?

Eihän kukaan täydellinen ole ja meillä muuten menee hyvin. Miehen sisko sai minut heräämään tähän ajatukseen, kun hän sanoi veljelleen, miten hän voi olla noin tympeä minua kohtaan, kun kuuli tiuskaisevan minulle humalapäissään ihan normaaliin kysymykseen.

Mies siis ryyppää. Sulla ei tietenkään ole ammattia, työtä tms että voisit erota ja alkaa yh.ksi?

Kukapa ei silloin tällöin! On ammatti ja vakituinen työsuhde, mutta ei tässä nyt näin yhtäkkiä kannata alkaa miettimään eroa, kun yritän vain selvittää mikä häntä voisi vaivata. Luvattiin olla yhdessä myötä ja vasta mäessä, niin luovuttaminen ei tule kysymykseenkään..

Ajattelee lähinnä itseään. Mitä sille voi tehdä?

Pariterapia saattaa auttaa tai sitten ei. Yleensä nuo itsekkäät eivät näe itsessään mitään vikaa eivätkä edes halua sellaiseen mennä. Sitten ero tulee yllätyksenä kun hänellähän oli suhteessa kaikki hyvin.

Toki alkuun voit aina ärähtää että "älä puhu mulle tuolla tavalla" kun mies ei osaa käyttäytyä.

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on siis jatkunut useamman vuoden jo...ja teit hänen kanssaan silti lapsen?

Eihän kukaan täydellinen ole ja meillä muuten menee hyvin. Miehen sisko sai minut heräämään tähän ajatukseen, kun hän sanoi veljelleen, miten hän voi olla noin tympeä minua kohtaan, kun kuuli tiuskaisevan minulle humalapäissään ihan normaaliin kysymykseen.

Mies siis ryyppää. Sulla ei tietenkään ole ammattia, työtä tms että voisit erota ja alkaa yh.ksi?

Kukapa ei silloin tällöin! On ammatti ja vakituinen työsuhde, mutta ei tässä nyt näin yhtäkkiä kannata alkaa miettimään eroa, kun yritän vain selvittää mikä häntä voisi vaivata. Luvattiin olla yhdessä myötä ja vasta mäessä, niin luovuttaminen ei tule kysymykseenkään..

Hän on nuori vielä ja haluaa mennä. Ei halua viettää mitään perhe-elämää.

Ilmeisesti olet väljähtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, ap käyttäytyy kuin ovimatto ja ihmettelee kun mies pyyhkii jalkansa häneen.

Annas kun arvaan, ap hoitaa lapsen ja kotityöt? Miehellä on harrastuksia ja menee kavereiden kanssa mutta ei tarjoa Aplle samaa mahdollisuutta vaan olettaa että ap hoitaa aina lapsen ja on kotona pääosin. En yllättyisi vaikka mies olisi vielä merkittävästi vanhempi kuin ap?

Nyt ap kasvata selkäranka ja lopeta mielistely. Ilkeä ei saa olla mutta puolensa kuuluu pitää. Molempien pitää kohdella toista parisuhteessa arvostavasti ja reilusti. Jos ei kohtele niin on aika tehdä jotain.

Mieheni on hyvä isä ja hoitaa kotitöitä myös, siitä ei ole kyse, vaan tästä töykeydestä. Minulla on selkäranka ja kyky tehdä ja päättää asioista myös itse. Myös minä hermostun ja korotan ääntäni ja sanon asiat suoraan, mutta haluan myös olla hyvä ihminen ja antaa pienempien asioiden olla ja joustaa asioissa. Olemme molemmat suht nuoria vielä, saman ikäisiäkin.

-ap

Hyvä isä kunnioittaa ja arvostaa myös lapsensa äitiä. 

Lapset oppii esimerkistä. Mies joka kohtelee puolisoaan töykeästi ei ole kovin hyvä esikuva lapselle. 

Tämä on kyllä myös totta.. en haluaisi lapseni olevan töykeä puolisolleen. Eikai tässä auta kun alkaa kaivelemaan ulos miehen tuntemuksia hieman enemmän.

-ap

Anteeksi, mutta mikset ole jo aikoja sitten lähtenyt suhteesta? O_o

Sinusta on tullut lihava ja ruma

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mikset ole jo aikoja sitten lähtenyt suhteesta? O_o

Koska suhde ei ole muuten huono. Rakastan miestäni ja meissä jokaisessa on omat huonot puolemme. Ei tämä varmastikaan mikään ylitsepääsemätön juttu ole..