Torstai Toivoa Täynnä JOULUNTÄHDET!

Pitäis mennä nukkumaan, mutta pyykkikone ja astianpesukone hurruuttaa vielä. Väsyttää tosi paljon.. Ei tarvi varmaan kauaa unta vartoa..



Omassa navassa ei mitään uutta. Tiistaina oli viimenen lääkärineuvola ja tuomio oli, että paikat kiinteät ja kiinni ja 3cm kohdunkaulaa. Se siis niistä napakoista suppareista. Nyt vaan ootellaan synnytystapa-arviota, joka pitäis olla parin viikon päästä. Sitten varmaan saa jonkunnäkösen painoarvionkin pojasta.



Perjantaina lähetään ajelemaan kohti pohjoista. 9 tuntia autossa istumista ei hirveesti innosta, mutta ainakin saa aikaa tapettua kun on ihan erit maisemat. Täytyy vaan muistaa jalotella parin tunnin välein, ettei pääse veritulppa iskemään..



Nyt ei kyllä enää meikäläisen pää toimi, joten taidan pikkuhiljaa painella pyykkikoneen kautta pehkuihin.



Hurjan paljon onnea vauvansa saaneille!!



- lillamaar 36+1 -

lukenut olen joka päivä pinot, mutta kun ei mitään poikkeavaa ole ollut niin en ole kirjoitellut sitten mitään.



nyt supparit kiihtyy täälläkin. perjantaina on synnytystapa-arvio tai oikeastaan saan vain leikkauspäivän silloin. päätös leikkauksesta tehtiin jo 28 viikolla. elän toivossa että leikataan 11-15.12 välisellä viikolla, ei kai ne sinne jouluksi halua " turhia" tapauksia. vauvan pitäisi olla isohko, neuvolalääkäri arvioi kolme viikkoa sitten jo 3 kg. täytyy kaiketi vaan odotella noita virallisia synnytysviikkoja ensin. pari viikkoa olisi siihen siis vielä. perjantaina ollaan viisaampia.



sektiota en haluaisi minäkään, kaksi alatietä kokeneena ja yhden sektion jälkeen on alatie ehdottomasti helpompi kaikin puolin. mutta kun ei mahdu niin ei mahdu... se haavakipu ei ole mikään mieltäylentävä kokemus. yritän psyykata itseäni kestämään ne pari-kolme päivää sairaalassa sitä tolkutonta kipua. viimeksi sain vain panadolia kipulääkkeeksi ja se ei auttanut sitten piirun vertaa... ja tuli vielä paha olokin leikkauksen jälkeen vaikka suuniteltu olikin.



vauvoista tämä jää viimeiseksi meillä, nyyh... raskaus on ollut hankala ja vaivalloinen kaikin puoli, en osaa nauttia tästä ajasta. toivon vaan että päivät menee äkkiä siihen leikkaukseen asti ja sen jälkeenkin sitten jouluun asti.



tämän hetken vaivat on sitten nämä: matala verensokeri ja verenpaine-> yhdessä aiheuttavat huteran olon koko aikaisesti, iskias... joku muukin kertoi kärsivänsä vastaavasta " mega" iskiaksesta, eikö siihen mokomaan auta mikään? en saa nukuttua enää ja pinna on kireänä ihan koko ajan. teinejäkin olen varoittanut ettei minulta saa kysyä mitään ennen joulua... en jaksa yhtään kitinää tai muiden valitusta. Olen sikäli ihan loppu vaivoihini. Kävelemään pääsee muutaman vaivalloisen askeleen ja nekin sattuu ihan hirmusti. Onneksi tein ajoissa joululahjahankinnat. sf mitta huitelee jossain 38 paikkeilla ja masukas meuhaa vaikkei kaiketi enää niin paljon pitäisi. supparit tuntuu ihan joka puolella ja repii pitkin reisiä. mutta paikat on kiinni kiinteitä ja pitkiä....



Mutta kun en jaksa enää tätä raskautta! Jos nyt kuitenkin koitan saada itseni vaaka-asentoon edes hetkeksi.. jatkan valitusvirttäni miehelleni tuolla sängyssä... onneksi hän jaksaa kuunnella vaikka koko yön.



Onnea kaikille vauvan hakeneille! Kyllä me kaikki sinne mennään ennemmin tai myöhemmin. henkinen takarajani on 14.12. vaikka laskettu on 31.12. sen jälkeen minusta ei ole enää mitään jäljellä :/



natuli ja tirripoju 35+4

Lillamaar ja Natuli on näemmä kanssa tänä yönä hormonien hyrskeessä. Itsekin pyörin aikani sängyssä ja tulin sitten työhuoneeseen kun ei kerran nukuta. Mies joutuu kuitenkin huomenna töihin, eli hänen pitää saada unta jaksaakseen. Minä voin nukkua päivällä jos huvittaa.



Tänään olin Kättärillä ja vauvan painoarvio on 3.1kg ja syntymäpainoarvio 3.3-4kg jos syntyy rv 40. Eli ihan normaalin rajoissa, hieman keskikäyrän yläpuolella on menty tasaisesti. Huomenna tai siis nyt torstai aamuna on neuvola. Teidän juttujen innostamana varasin myös homeopaatin, se on perjantaina. Vielä kun saisi sen vyöhyketerapeutin vai mikä se oli. Kampaaja on myös varattu ja jalat vois käydä hoidattamassa, ehkä jopa vahais sääret? (Ei millään yllä varpaisiin ja sheivauskin hieman hankalaa..) Päivät täyttyy ihan kummasti kaikenlaisesta tekemisestä. On tämä hassua.



Peukkuja Nanille ja muille jotka juuri tällä hetkellä mahdollisesti vauvaa hakemassa. Itse odottelen mielellään vielä pari viikkoa, mutta sitten alkaa varmana varovaisesti odotella josko jotain tapahtuisi, ja pettymys on suuri jos homma vaan venyy ja venyy.



Lainasin kirjastosta pari hauskaa odotusajan kirjaa, joissa on paljon kuvia jne. Tilasin myös cd:n synnytä rentoutuneena (sitä ei ollut keskustan kirjastossa joten tulee ehkä pe). Iski joku ihme piheys enkä raaskinut ostaa sitä, hinta joku 25e, ajattelin että jos se onkin tosi ärsyttävä niin hirveä rahasumma siitä että vaan ottais päähän. Kai sitä pikku hiljaa voisi oikeasti alkaa miettimään sitä synnytystä. Tai sitten pitäisi vaan olla miettimättä ja antaa mennä miten menee. Keskitie ehkä?



Taidan selailla yhtä kirjaa välillä ja antaa vuoron muille, onko muita yökukkujia?



t. Heini ja myllertäjä rv 36

Ensinnä onnittelut kaikille jo vauvansa saaneille! Pino alkaa vähitellen purkautua ja pienetä. Luukut avautuvat...



Uni taisi sitten loppua. Laitoin pyykkikoneen ja kuivurin hurisemaan. Heräsin, kun isäntä teki töihinlähtöä. Saas näh, kuinka se päivä alkaa tästä hurista. On ilmeisesti turha ajatella takaisin sänkyyn menoa.



Lillamaarille voimia automatkalle, yhdeksän tuntia on aika suoritus tällä ajalla.



Natuli, miksi ihmeessä vain Panadolia sektion jälkeen? Se on kyllä ollut rankkaa...



(.) Eilen sitten taas nlassa. Kaikki ok. Tämä vaavi päätti sitten laskeutua viikko sitten torstaina. Neuvolan th huomasi asian heti. Ei kuulemma ole vielä aivan kiinnittynyt, mutta alhaalla on. Painoarvioksi käsituntumalla th arvioi 3,5 kg syntymäajankohtana. Ihmettelin kyllä hiukan, että ympäripyöreää, kun vauvahan voi periaatteessa syntyä vaikka huomenna tai sitten vasta kuukauden päästä.Antoipa vielä lääkäriajan 13.12. ja la:han on 14.12. Heh. Varmaan olen siellä lääkärillä silloin kuitenkin.



Elämä helpotti sen laskeutumisen jälkeen 150 %. Liitoskivut hävisivät melkein kokonaan, ne jotka on jäljellä, eivät enää niin häiritse. Ajattelin jopa lähteä huomenna ' lenkille' . Kunto on kyllä mennyt niin rappiolle, että saa nähä, jaksaako lyllertää edes postilaatikolle.



TH kehotteli pakkaamaan sairaalakamppeet jo valmiiksi. Sairaalaan on matkaa 250 km, mutta harjoitusmatkojakin sinne kuulemma on tehty. Palattu siis takaisin, kun supistukset ovat loppuneet.



Tässäpä tälle aamulle.



Veikkoko? tasan 38

meillä esikoisella 2v 3kk edelleen 39,5 kuumetta, nyt jo kolmatta päivää. Saattaa olla vauvarokkoa, mene ja tiedä, ei muita oireita. Odotan vielä ja katson, alkaako kuume laskemaan tai näppyjä ilmaantumaan. Mites muut joiden lapsilla ko rokko ollut? Neuvoja, mitä tehdä?



Omaa napaa sitten neuvolan jälkeen lisää, lähden kohta ja tulen ip kertomaan mitä sanottiin. Olo on kyllä loistava, kuten joku muukin tuossa sanoi paljon parempi kuin vaikka viikko tai kaksi sitten. Kai se on tyyntä myrskyn edellä... Eilen sen byöhyketerapian, imuroinnin ja saunan jälkeen vauva kyllä potki ja mekasti hiukan ja kohtukin vähän supisteli, mutta melko kivutontahan tuo vielä mulla on. Siispä siirrän odotukseni suosiolla tuonne ensi viikolle....



nyt aamupalaa, voikaa hyvin ja onnea tänään matkaan lähtijöille!!



äitiq rv 38+3 / 39+2



- ps. huomenna se alkaa! Joulukuu!!!!!!

Ainakin eilisessä pinossa, jännittää montako ihanaa uutista tänään kuullaan!



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=&m=8962790&p=1&tmode=…



Tinuri ja Alpi Itupulla rv 37+5, ei uutta omaan napaan :)

[b]Natuli[/b], suosittelen lämpimästi varautumaan sektioon homeopaattisin lääkkein, ainakin Arnica ja Hypericum ovat paikallaan. Nopeuttavat toipumista!



Tinuri

Olen aivan kypsä tähän odottamiseen, la on lauantaina ja vielä on siis aikaa edessäpäin. Ensi torstaina on käyntiaika äippäpolille kun vauvan epäillään olevan jättisuuri, toivonpa tosiaan, että käynnistelisivät tuolla käynnillä, mutta realistina suhtaudun kuitenkin hyvin pessimistisesti tuohon mahdolliseen käynnistykseen, yleensä kun täällä Tampereella halutaan aina odottaa sitä 42 viikkoa.... Selkään sattuu ja hatuttaa...



Onnea kaikille joilla on oma toukka jo kainalossa ja muille loppuodotukseen!



Haavekuva 39+5



Ps. anteeksi valitusvirsi, mutta kun mieli on maassa niin se on...

Nopea omanapakirjoitus: Viime yönä heräilin n. 30 min- 1h välein siihen, että vatsa oli kova ja sitä kivisti eli varmaan tuli jotain harjoitussupistuksia. Tuota vatsan kivistelyä on ollut viimeisen viikon ajan. Vatsa ei ole kuitenkaan sekaisin, joten kai tuo menkkamainen kipu jotenkin liittyy sitten lähestyvään synnytykseen. Eihän siihen ole kuin 3 viikkoa vaikka yli menisikin.



Jaksamisia kaikille muillekin mahan kanssa kärvistelijöille. Taidan lähteä tästä jouluostoksille, jos vaikka vauva siitä innostuisi tulemaan. :)



t. pikkutapiiri rv. 38+5

meillä alkaa porukka käymään vähiin. mutta pidetään me muut pinoa pystyssä, jooko? on niin mukava käydä lukemassa toisten vaivoja niin jaksaa taas elää omien kanssa.

kukas se oli pohjoiseen lähdössä? jaksamisia matkalle.

olen itsekkin sieltä suunnalta:)

olisko tinurilla jotain hyvää lääkettä suositella alaselän särkyyn?

jee, mies jää huomenna isyyslomalle :) onhan se hassua olla koko kuukausi yhdessä kuitenkin niin ihanaa.

minun unirytmiksi on tullut 02-10..kuinkahan paljon sitä oikeasti pystyy nukkumaan?

katsoin eilen synnytys-ja lääkäriohjelmia 2t kun muut jo nukkuivat.

oli aika hurjaa kun sektiolla syntyi 3vauvaa yhtäaikaa :)

nyt kaffelle

voimia kaikille

Ensinnäkin sylin täydeltä onnea NASUTIN, RAUPOTAR ja MRSCRUISER.



Oliko se juuri RauPotar, joka sanoi edellisenä päivänä, että tässä voi mennä pitempäänkin? Niin se lähtö voi tulla äkkiä! Toisaalta kaipa se aina vähän yllättää, vaikka sitä olisi toivonut hartaasti jo pidempäänkin. Itse olen jotenkin alistunut siihen, että ennen laskettua päivää ei tapahdu mitään. Välillä oli todella kärsimätön olo, mutta nyt yritän nauttia tästä ajasta, sillä omat vaivat ovat aika mitättömät joidenkin teidän vaivoihinne verrattuna. :-)



Äsken oli vika neuvolalääkäri. Kaikki oli alakerrassa ennallaan. Kohdun ulkosuu oli auki (ollut jo kai kuukausikaupalla), sisäsuu oli tiukasti kiinni. Kohdunkaulaa oli jäljellä vajaat 2 cm eli eipä juuri muutosta edelliseen verrattuna. Terkkarin luo en tällä kertaa päässyt, tämäkin lääkäri vaihtui viime tingassa. Vauva oli jo elokuuss todella alhaalla eli tämä vauva on laskeutunut erittäin varhain. Kiinnittymisestä en osaa sanoa mitään.



Eilen shoppailin koko päivän. Nyt on sitten kaikki pikkutarvikkeetkin hankittu. Enää puuttuvat yösiteet itseä varten. Oli kyllä ihana katsella kaikenlaisia ihania joulukoristeita, hankkia lahjoja pojan päiväkodin hoitajia varten ja turista kaverini kanssa. Tämä päivä on sitten kiva ottaa iisisti.



KUKKA taisi kysellä mahdollisista ohjeista synnärille lähtöä varten. Itse menen Naikkarille reilun 10 km päähän, joten matka on lyhyt eikä toivottavasti mahdollinen turha reissu harmita. Tai niin mä nyt sanon... Sype-kätilö taisi sanoa syyskuussa, että kannattaa soittaa ennen tuloa. Mitään erityisiä ohjeita ei minulle ole annettu muutenkaan. Huh, kun jännitys kuopaisee masun pohjasta, kun ajattelee mahdollista lähtöä. Jos lähtö tulee yöllä, pitää esikoisen hoito ensin järjestää ja sitä rataa.



Suhtaudun ihmeen rauhallisesti synnytykseen. Ehkä en lopulta tajua sitä, että sellainen on tässä kohta edessä. Tämä on täysin ihmeellistä sellaiselle hermoilijalle ja jännittäjälle kuin itse olen normaalisti. Ainoa asia, mikä vähän mietityttää itse synnytyksessä on se, miten tämä mahtuu tulemaan. Esikoinen kun oli kuitenkin niin pieni. Hmm.



KIRSIKKA. Minullekaan ei oikein riittäisi mikään uni maailmassa. Nukun yöt yleensä putkeen, ja unen tarve on suuri. Juttelit myös pikkareista. Minä käytin jo ennen raskautta puuvillaisia Lindexin pikkareita. Nyt olen ostanut niitä kokoa isompina, ja ne sopivat mainiosti raskausaikanakin. Pikkareiden vyötärö jää masun alle eli kai tämä malli on jotain tai- tai hipster-versiota. Stringejäkin olen edelleen käyttänyt, olen niin tottunut niihin eli niistäkin käytössä on sitten vain yhtä isompi koko. En tiedä sitten, kuinka suuret alkkarit täytyy ostaa, kun täytyy käyttää isoa sidettä sairaalasta tulon jälkeen, hih.



Olo on mitä mainioin nyt. Ainoastaan turvotus on jonkinmoinen riesa. Edellisellä kerralla taisi tulla turvotusta useamman viikon ennen kuin synnytys käynnistyi. Eli en jaksa uskoa, että tämä pari viikkoa jatkunut nesteen kertyminen tarkoittaa ainakaan kovin pikaista lähtöä. :-) Noista synnytystä enteileviä merkkejä kyseltiin. Itse en tiedä ainakaan muita kuin supistukset. :-D



Enää yksi päivä ja sitten alkaa meidän kuukautemme! Tsemppiä kaikille loppuraskauteen!



Iituli rv 38+1

Ihan ensiksi ÄITIKUULLE kun kyselit siitä vauvarokosta.

Meillä vain esikoinen on sairastanut sen, muut eivät.

Esikoisellakin se oli aivan erilainen kuin muilla, eikös sen kuuluisi olla sellainen, että kolme päivää korkea kuume ja sitten kuume laskee kuin taikaiskusta ja näppylät tulevat tilalle?

No, meidän typy oli 6kk iässä 8 vuorokautta yli 40 asteen kuumeessa. Kolmantena kuumepäivänä jouduimme sairaalaan lasten infektio-osastolle, koska kukaan ei tiennyt, mikä tyttöstä vaivaa. Minä valvoin tytön vierellä päivät ja yöt.. huolesta mykkyrällä. Lääkärit määräsivät kokeita, kuvattiin keuhkoja, ultrattiin sisäelimiä.. verta otettiin varmaan desilitrakaupalla.Kuume nousi pahimmillaan 41+ asteeseen ja hoitohenkilökunta oli ihmeissään.. Mistään ei löytynyt mitään, mutta tyttö oli niin kipeä, että ravintokin annettiin letkulla.

Kahdeksantena päivänä aamuvarhaisella tyttö alkoi jokellella ja yritti kovasti ryömiä, soitin heti kelloa jotta hoitajat tulee paikalle, tullessaan hoitajat laittoivat valon päälle huoneeseen ja voi hyvänen aika, miltä tyttö näytti!! Koko keho kasvoja myöten oli täynnä punaista nokkosrokon tyyppistä näppyä! Lääkäri kutsuttiin paikalle ja asia varmistui! Vauvarokko!

En osannut kuin itkeä kun kaikki se pelko ja huoli purkautui. Varmuudeksi olimme osastolla vielä yhden vuorokauden ja sitten kotiuduimme.

Koskaan ei kuulemma lääkärikään ollut nähnyt vastaavaa vauvarokkotapausta. No, oppia ikä kaikki..

Halusin vaan kertoa tämän tarinan, koska itse olen pelännyt vauvarokko tämän kokemuksen jälkeen ihan hirveästi! Onneksi meillä ei ainakaan vielä noi muut lapset ole siihen sairastunueet! Keskimmäinen on kuitenkin jo 3,5v ja nuorempi 1,5v. Toivottavasti en enää koskaan joudu tekemisiin vauvarokon kanssa =/



Ja sitten omaa napaa:

Supistuksia on ollut eilen ja tänään hieman useammin kuin yleensä, mutta eipä näillä tuntemuksilla vielä synnyttämään lähdetä.. Eli odotellaan. Ei sillä, en mä kauheesti kiirettä pidäkään, nyt tää vauva kulkee vielä helposti mukana massussa =)

Liitoskivut on kyllä ihan hirveät! Välillä tuntuu ettei ylös jaloilleen pääse kun on hetken istunut. Aamulla sängystä nouseminen on tuskaa..



Mutta.. nyt lopettele ja alan valmistaa naperoille pöperöä!



-mm- ja PikkuPoju rv 37+1

äitikuu kyseli vauvarokosta. Itse en osaa mitään kokemuksesta sanoa, mutta meillä esikoinen on ollut tiistaista saakka korkeassa kuumeessa. Lääkkeillä saa aina hetkeksi piristymään ja kuumetta alas. Vaikutus loppuu kuitenkin " liian" aikaisin ja hetken päästä ollaan taas ihan tuli kuumia ja lopen uupuneiden klubissa...eilen neljä suppoa laitoin. Ohjeissa lukee max kolmesti päivässä... Itse epäilen myös vauvarokkoa, joten näppyjä odotellessa :)



Saanko udella iituli1970 mitä kivaa kekseit tarhan hoitajille? Itse haluan myös tarhan tätejä muistaa, mutta tosi vaikea keksiä jotain mikä olisi kiva kaikille? Ideoita otetaan vastaan :)



Tänään oli 39+2 th neuvola. Ei mitään uutta, eikä ihmeellistä. Paineet hyvät, pissa puhdas, vauvan sydän paukutteli, pää on ollut alaspäin jo kauan ja lähtökuopissakin ollaan oltu jo viikkoja...Nyt vaan odotellaan!



Lopuksi vielä isosti onnea kaikille jakautuneille tai jakautumassa oleville! Voimia kaikille jakautumaan lähteville ja viimeisille metreille!

Siis nasutin, raupotar ja mrs cruiser.

Lämpimät onnittelut kaikille!

Näin se homma etenee, se on sit minä ja kirsikka jotka täälä keikkuu rippeinä joulun jälkeen.

Itse olen jossain masennuksen syvissä syövereissä ja mieli tekis vaan nukkua. Onneksi tulin lukemaan ihania vauva uutisia, piristi kummasti!

Lämpimiä ajatuksia kuitenkin kaikille tähtösille!

nefili

Hei mahakkaat kaverit!



Nyt on lapsella pipo ja hanskat! Riihimäen kylästä ei sitten vauvalle hattua löytynyt kuin hinnakkaasta lastenvaatekaupasta, pääasia että kuitenkin löytyi. Ostin pienimmän kivat-pipon ja topparukkaset. Kohta voipi pakata sairaalakassin. Vaikka tuskinpa tässä kiirettä, me ehditään Nefilin kanssa pakkaamaan se lähempänä jouluakin. ;)



Hih, ostin oikein mahanpeittävät, pehmeät alushousut. Niitä voi sitten pitää salaa ja peiton alla, on ne sen verran " mummot" . Mutta nyt en tinki mukavuudesta pätkääkään. Imetysliivit olivat Lindexillä -25%, joten sain triumfin liivit reilulla parilla kympillä. Kahdet liivit saavat luvan riittää, tulee muutenkin pestyä pyykkiä usein. Ostetaan sitten lisää jos ei riitä.



Huomenna sitten äippäpolille. Tuntuu ihan hassulle mennä katsomaan nahan alle, vatsan koosta päätellen kasvua on paljon tapahtunut! Saas nähdä näkyykö siellä kumpi meille tulee. Rakenneultrassahan se jäi vähän epävarmaksi. Avatuista luukuista on tainnut nyt putkahdella poikia enemmän?



Kutsuin vanhempani viettämään pikkujoulua ensi tiistaina, ajattelin tehdä suppean joulumenun, haluan jouluruokaa kunnolla, jos sattuu niin, että jouluna ollaan sairaalan pöperöillä. Tuskin... Minä taidan syödä tämän mahani kanssa vielä nakit ja perunasalaatitkin uutena vuotena. Uusi vuosi olisi hyvä aika mennä synnyttämään, mies lomalla ja eihän vuoden ensimmäisenä päivänä olisi hullumpi syntyä? Tai mikä vika siinä viimeisessä päivässä olisi? Mua on aina ihmetyttänyt, esim. silloin vuosituhannen vaihteen hössötys millenium-vauvoista, mikä siitä ensimmäisestä vauvasta tekee niin ihmeellisen, luulisi, että vanhan vuosituhannen viimeinen vauva olis yhtä hieno juttu. :)



Nyt alkaa " aarre" työntämään takapuoltaan(toivottavasti) rintalastan alle ja muutenkin protestoi tätä tietokoneella oloa, joten siirryn latautumaan siivoukseen. Tytsy kärttää joulukoristeiden hakua varastosta, kai ne pitää hakea, jotta saadaan yllätyskalenteri seinälle. Se jos mikä nostattaa aamuisin koululaisen ylös sängystä vauhdilla. Diabeetikolle oli vaan vähän hankala keksiä kivoja, pieniä ja EDULLISIA yllätyksiä, kun ei joka luukkuun viitsi namia tunkea. Mutta kaikkea yleishyödyllistä löysin mm. ison possupiparkakkumuotin, hanskat ja huulirasvaa ja sitten vähän nameja. Huomenna tiimariin uudelle yllätysten hakureissulle.



JEE, huomenna on vihdoin joulukuu!!!!!!!!



Kirsikka ja aarre 35+6

kylläpä nukutti, nukuin 1,5h tuolla poitsun vieressä. Ihanaa.



raupotar ja mrs cruiser, paljon onnea nyyteistä, en tainnut muistaa vielä onnitella!! Mulla on nyt ihan kamala dementia oikeesti, en muista yhtään mitä ja kenelle olen puhunut, just kaveri soitti enkä muistanut oonko sille jo kertonut pojan kuumeesta vaikka jo 3 pv tai kun kirjoitan tänne en muista mitä oon aamulla kirjoittanut ellen katso. Kamalaa. Etenkin näin päiväunien jälkeen pääkoppa pelaa tosi hitaasti, tuntuu että sitä kypsymistä ja pehmentymistä on mulla tapahtunut väärässä päässä ;-)



Neuvolasssa kaikki hyvin, hemppa 120, paineet jotain 68/120 luokkaaa muistaakseni, pissat ok, ei turvotusta, painoa 300g /vko, nyt kokonaissaldo +15,5, +16kg. Ihan jees mulle. Vauva rt mutta heilui vielä, ei kiinnittynyt. Sf mitta 33cm. Neuvolan täti veikkasi vielä isommaksi kun taysin kokoarvio 3,4kg, sanoi että pitkän tuntuinen kaveri mahassa. Sovittiin että tää oli sit viimeinen kerta ilman vauvaa siellä, ens viikolla meen ti tayssiin kontrollikäynnille ja sit varmaan jo synnyttämään, eli ei varattu mulle enää uutta aikaa neuvolasta. Ja ellei synnytys ala käynnistyä ne kuiteskin antaa sit taysista mulle uuden ajan ja eräpäivän, jollon viimestään käynnistetään. Ellei niin soitan sit ite neuvolaan ja varaan tarvittaessa ajan jos jotain ihmeellsistä tulee.



Jotenkin on ihan uskomatonta, vaikka tähän vauvan tuloon onkin ehtinyt valmistautua 9 kk, että ihan pian meillä olisi muka täällä pieni vauva taas. Ei sitä vaan jotenkin ihmismieli pysty tajuamaan, vaikka toista jo odotetaankin. Yritin eilen ajatella että viikon, viimestään kahden päästä mulla on vauva sylissä ja en vaan tajuu sitä. Miltä se mahtaa näyttää? Onko se samanlainen vai ihan erilainen kuin isoveljensä? Millaista meidän elämä sitten on? Rakastunko siihen heti ensisilmäksellä vai pikkuhiljaa? Ihan niitä ekoja viikkoja kun ei enää edes muista, muistan vaan että väsytti kamalasti sairaalassa valvomisen jälkeen ja koko ajan oli nälkä kun imetti, söin koko ajan megapaljon ja rintoihin sattui ja kaikki asiat itkettivät aluksi, raskaushormooniryöppy oikein ryöpsähti päälle silloin alkuun. Sitten muistan että pian elämä kuitenkin helpottui, tasoittui ja alku oli yllättävänkin helppoa ja ihanaa, jopa yölliset koliikkihuudot olivat ok kun saatiin aamulla nukkua pitkään. No, pian nähdään mitä tälläkertaa tuleman pitää....



Nopeasti on tää aika täällä mennyt. Vauvakuumepuolella puolivuotta ja nyt täällä maailiskuusta saakka. Mutta ihanaa kun päästään pian siirtymään tuonne vauvapuolelle kaikki!! Huomenna aukeaa joulukuun luukku nro 1, kukahan ehtii ensimmäiseksi Joulukuun vauvaksi?



elkee suuttuko, kun taas niin omaa napaa ja omia mietteitä että. En vaan muista mitään pinosta.... Ehkä pyydän että ne lääkärit tarkistuttavast ens kertralla myös tuon yläpään tilanteen... ;-)



vointeja ja kärsivällisyyttä kaikille!!



äitiQ rv 38+3 / 39+2

Tottakai saa udella! :-)



Tämä ei ole mikään maailman omaperäisin idea, mutta en muuta keksinyt. Poika aloitti isojen puolella vasta elokuussa, joten en vielä oikein tiedä, mistä hoitajat tykkäävät. Varmasti sitten hoitosuhteen jatkuessa voi keksiä vähän persoonallisempia lahjoja. Nyt ajattelin hankkia sellaisia lahjoja, jotka voi syödä tai juoda pois.



Ostin jokaista hoitajaa varten erikseen edulliset, punaiset Pentikin korit (taisivat olla 1,80 e kipale). Niihin sitten ajattelin laittaa kaikenlaista pientä jouluista: glögipullo + manteleita ja rusinoita, servettejä, pieni kynttilä ja vähän konvehteja. Lisäksi ajattelin, että leipoisimme pojan kanssa pipareita ja kirjoittaisimme kuorrutteella pipariin/pipareihin hoitajan nimen ja laittaisimme niitä hoitajille. Koko satsin ajattelin kääriä sitten sellofaaniin. Kovin perinteistä, mutta toivottavasti tulee käytettyä vaikka kahvitauolla...



En ole mikään askartelija, mutta ajattelin, että tällä kertaa teemme itse joulukortit, jotka tulevat mukaan koriin. Poika saa opetella signeeraamaan nimensä.



Ai niin, en saisi sanoa hoitajia tädeiksi. Poika (varsinainen sanaseppo) korjasi eilen minua, ja sanoi, että he ovat hoitajia eivätkä tätejä. :-)

Neuvola kuulumisia:



Kaikki jälleen hyvin, painoa tulee vajaa kilo (700g) viikossa, no onkos ihme tällä syömisellä :), pissa ok, samoin hemppa 114/78, sf-mitta 35, liikkeet tuntui hyvin, poitsu meni terkkarii karkuun kun koitti tunnustella, ikiliikkujaksi sanoin :) sykkeet siinä +135 ja vauva rt:ssä.



Th kertoi samassa valmennuksessa olleen äidin eilen synnyttäneen vauvansa joka tuli kk ennen. Sain heti ajatuksia että tämä omanikin voisi jo lähteä tulemaan, kun on noita rankkoja selkävaivoja. En meinannut päästä siitä tutkimuspöydältä ylös kun toinen puoli kramppaa, antaisin mitä vain että alkaisi jotain jo tapahtumaan.Th oli samaa mieltä, kun katsoi kärvistelyäni selkäni kanssa, antoi samalla vinkkejä akupisteisiin joita voisin kokeilla painaa. Josko niitä suppareita saisi jo aikaan. Katsotaan miten onnistuu.



Onnea paljon jo nyyttinsä hakeneille :)



sonette ja baby huomenna 37+

yöllinen valitus vaihtui parempaan oloon aamulla kun lueskelin pinoa, myötätunto auttaa jaksamaan.



kyseltiin siitä miksi sain vain panadolia sektion jälkeen ja sen aikanakin, syyksi mulle sanottiin kun on aikaisempaa astma taustaa... hei haloo, olisivat kysyneet suoraan voinko käyttää muitakin lääkkeitä. sitten morfiini ja petidiini eivät sovi minulle myöskään, saan niistä sen hengenvaarallisen sokkireaktion. (annettiin ekassa synnytyksessä petidiinipiikki ja taju lähti) huomenna on sitten se äippäpoli aika. pitäisi nyt vaan muistaa vaatia kunnon lääkkeet eli ketoriinia ja litalgiinia, jotta ei mene samaa kaavaa kun viimeksi.

Mä niin oisin toivonut että tää poitsu ois syntyny marraskuun puolella, mut aika käy vähiin, eli ei väkisin! Kunhan edes syntyy viimeistään laskettuna päivänä, se on kyllä mulle semmonen henkinen takaraja!



Nyt on sitten siivottu kunnolla, luututtu joka nurkka ja hinkattu vessat kiiltäviksi. Aamusella pesin ikkunat, ja nyt mietin että mitäköhän seuraavaksi keksis. Hyviä ideoita kellään?



Kyllä noi supistukset lisääntymään päin on, ja välillä jo aikasta kipakoita mutta parempaa odotellessa..



Onnittelut kaikille vauvansa saaneille, toivottavasti pääsee pian itsekin nyytin haku matkalle!



4äippä 38+4