Voiko 18 tai 20-vuotiaana vielä tietää mitä haluaa tehdä isona?

Jotkut tosiaan tietävät, hyvä heille. Jotkut eivät, muttei se liene katastrofi. Hyvä ottaa joku tavoite, joku ammattitutkinto, josta saattaa olla hyötyä silloin, kun alkaa aueta, mitä haluaisi isona tehdä. Elämä vie toisia suoraviivaista polkua eteenpäin, toisille se järjestää jos jonkinlaista mutkaa ja erikoisuutta. Itse olen tuota jälkimmäistä joukkoa. Kaikesta opitusta on jotain hyötyä, vaikkei sen arvoa aina tiedäkään, silloin kun sattuu ja tapahtuu. Mulla on 2 ammattitutkintoa, joista toisen pätevyydellä nyt kuusikymppisenä teen työtä, johon se ei antanut suoraa osaamista, matkan varrella oppinut. Vielä viisikymppisenä mietin, että mikä musta tulee isona, mutta enää on turha veivata vastaan. Haave vieläkin on, mutta ymmärrys sanoo, että antaapa olla, teen työni siinä missä olen. Kieltämättä olisi ollut (ehkä) hienoa, jos olisi alusta alkaen ollut joku kiintopiste, mihin tähdätä, mutta kun ei ollut, niin elämä on ollut tapahtumasta seuraavaan päätymistä. Nyt yritän pysyä aloillani, vaikka sitoutumiskammo välillä huutaakin vastaan. Ehkä siksi en ole kasvattanut juuria mihinkään paikkaan tai olemiseen.