Mies ei halua fyysistä läheisyyttä
Aviomies kyseessä, pitkä suhde, lapsiperhe. Olemma reilu nelikymppisiä. Mies ei kaipaa yhtään fyysistä läheisyyttä, ja minä taas kaipaan sitä. Näin on ollut vuosia. Olemme riidelleet asiasta useasti. Kun pyydän tai otan hellyyttä esim. halaamalla, mies ärsyyntyy usein. Minua taas harmittaa se, että mieheni ärsyyntyy ja ilmaisee, ettei pidä läheisyydestäni. Tunnen itseni usein jätteeksi, etenkin kun hän huomauttaa että kosketukseni kutittaa tai hiukseni haisevat tai jotain muuta vastaavaa. Mieheni ei myöskään ole seksuaalinen eikä huomioi minua loppuun saakka, kun itse olen aina kaivannut sitä. Kaipaisin myös sanallista hellyyttä, jota sitäkään ei ole. Se on kuitenkin helpompi kestää kuin fyysisen läheisyyden puute. Onko väärin, jos hankkisin jonkun halailukaverin? Käytännössä sellaista olisi kuitenkin varmaan vaikea pitää seksittömänä.
Kommentit (17)
Tällainen ketju numero 10 008.
Perheikä tuli ja aloit haluta jämerämiestä. Ja sellaisen sait.
Minulla on samanlaista eikä siihen ole ratkaisua. En tiedä onko hyvä idea hankkia halailukaveria kun tiedät mihin se lopulta johtaa ja siitä ei hyvää seuraa. Meidän kaltaisia on varmasti paljon, jotka ovat jääneet hellyyttä vaille ja se on todella suuri tarve. Ymmärrän sinua täysin. Mutta miehet on on niin eri tavalla ajattelevia.
Oletko läski? Laihduta ja pidä huolta ulkonäöstäsi, jos haluat olla haluttava. Näin se vain on.
Niin se menee miehillä. Naiset lakkaa kiinnostamasta.
Vierailija kirjoitti:
Koetko kuitenkin, että miehesi rakastaa sinua?
En oikein tiedä. Meillä ei ikinä sanota rakastamisia ääneen. Kyllä hän huomioi joskus joillain tavoilla. Ap
Meep baariin pääset banee.
-panomies 88
No minkä takia olette tuollaisessa suhteessa? Valintojen maailma.
Halut laskee iän myötä. Ei koneetkaan kestä ikuisesti. Tuskin häntä haluttaa, jos alakerta ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko läski? Laihduta ja pidä huolta ulkonäöstäsi, jos haluat olla haluttava. Näin se vain on.
Olen normaalipainoinen. Kyse ei ole vain seksuaalisesta haluttavuudesta, vaan siitä, että miehen tarve koko fyysiseen kanssakäymiseen on aivan erilainen kuin minulla. Testosteronitaso on mitä on, sekään ei olisi niin paha, kunhan hän vain huomioisi minua muulla tavoin fyysisesti. Tai edes antaisi minulle sitä fyysisyyttä ärsyyntymättä tiettyinä hetkinä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaista eikä siihen ole ratkaisua. En tiedä onko hyvä idea hankkia halailukaveria kun tiedät mihin se lopulta johtaa ja siitä ei hyvää seuraa. Meidän kaltaisia on varmasti paljon, jotka ovat jääneet hellyyttä vaille ja se on todella suuri tarve. Ymmärrän sinua täysin. Mutta miehet on on niin eri tavalla ajattelevia.
Vuosi sitten tapasinkin kahvittelun merkissä paria samassa tilanteessa olevaa miestä, joiden kanssa olin jutellut. Silloin tilanne oli vielä enemmän umpikujassa kotona. Sittemmin sain riitelyllä jotain periksi, mutta sekään ei tunnu pitävän enää. Ei tuntunut silloin hyvältä jatkaa kahvitteluja tai muuta, mutta välillä mieleen tulee ajatus, että pitäisiköhän sittenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaista eikä siihen ole ratkaisua. En tiedä onko hyvä idea hankkia halailukaveria kun tiedät mihin se lopulta johtaa ja siitä ei hyvää seuraa. Meidän kaltaisia on varmasti paljon, jotka ovat jääneet hellyyttä vaille ja se on todella suuri tarve. Ymmärrän sinua täysin. Mutta miehet on on niin eri tavalla ajattelevia.
"Mutta miehet on on niin eri tavalla ajattelevia." Tämä ei ole sukupuolikysymys, vaan yksilökysymys. Myös miehissä on fyysisen läheisyyden puutteesta kärsiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaista eikä siihen ole ratkaisua. En tiedä onko hyvä idea hankkia halailukaveria kun tiedät mihin se lopulta johtaa ja siitä ei hyvää seuraa. Meidän kaltaisia on varmasti paljon, jotka ovat jääneet hellyyttä vaille ja se on todella suuri tarve. Ymmärrän sinua täysin. Mutta miehet on on niin eri tavalla ajattelevia.
Vuosi sitten tapasinkin kahvittelun merkissä paria samassa tilanteessa olevaa miestä, joiden kanssa olin jutellut. Silloin tilanne oli vielä enemmän umpikujassa kotona. Sittemmin sain riitelyllä jotain periksi, mutta sekään ei tunnu pitävän enää. Ei tuntunut silloin hyvältä jatkaa kahvitteluja tai muuta, mutta välillä mieleen tulee ajatus, että pitäisiköhän sittenkin. Ap
Voisitteko hakea apua jostain? Onko miehesi uupunut tai masentunut? Tuo tilanne ei vaikuta mitenkään hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaista eikä siihen ole ratkaisua. En tiedä onko hyvä idea hankkia halailukaveria kun tiedät mihin se lopulta johtaa ja siitä ei hyvää seuraa. Meidän kaltaisia on varmasti paljon, jotka ovat jääneet hellyyttä vaille ja se on todella suuri tarve. Ymmärrän sinua täysin. Mutta miehet on on niin eri tavalla ajattelevia.
"Mutta miehet on on niin eri tavalla ajattelevia." Tämä ei ole sukupuolikysymys, vaan yksilökysymys. Myös miehissä on fyysisen läheisyyden puutteesta kärsiviä.
Totta, tämä on yksilökysymys eikä sukupuolikysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaista eikä siihen ole ratkaisua. En tiedä onko hyvä idea hankkia halailukaveria kun tiedät mihin se lopulta johtaa ja siitä ei hyvää seuraa. Meidän kaltaisia on varmasti paljon, jotka ovat jääneet hellyyttä vaille ja se on todella suuri tarve. Ymmärrän sinua täysin. Mutta miehet on on niin eri tavalla ajattelevia.
Vuosi sitten tapasinkin kahvittelun merkissä paria samassa tilanteessa olevaa miestä, joiden kanssa olin jutellut. Silloin tilanne oli vielä enemmän umpikujassa kotona. Sittemmin sain riitelyllä jotain periksi, mutta sekään ei tunnu pitävän enää. Ei tuntunut silloin hyvältä jatkaa kahvitteluja tai muuta, mutta välillä mieleen tulee ajatus, että pitäisiköhän sittenkin. Ap
Voisitteko hakea apua jostain? Onko miehesi uupunut tai masentunut? Tuo tilanne ei vaikuta mitenkään hyvältä.
Olemme molemmat välillä vähän väsyneitä ja kaikenlaista on ollut. Mutta en nyt kyllä tiedä, mitä apua voisi saada siihen, että hän ei pidä fyysisestä läheisyydestä ja itse taas janoan sitä. En nuorena jotenkin ymmärtänyt asiaa, kun olin ehkä liian kokematon erilaisten ihmisten kanssa. Jotenkin ajattelin kai, että se muuttuu tai jotain. Emme ole kiinnostuneet eroamaan, mutta haluan fyysistä läheisyyttä enkä torjuntaa, ja toivoisin saavani jostain myös lempeitä sanoja. Olen miettinyt jotain luottohenkilöä, mutta toisaalta se olisi ehkä liian stressaavaa minulle. Ap
Niin tuttua. Ex torjui halauksen kyynärpäällä tai kääntymällä pois. Kun yritti kysyä mikä vaivaa niin mykkäkoulua. Ei halunnut nukkuakaan yhdessä. Niin sairas avioliitto oli viimeiset vuodet.
Ikään kuin olisi vieläkin haaveilemassa suhteesta, vaikka on suhteessa. Mutta kun ei täytä kaikkia oleellisia osioita, joita kaipaa.
Koetko kuitenkin, että miehesi rakastaa sinua?