Jos olisin rekrytoija, en palkkaisi ketään yli 30-v. jolla ei kokemusta vähintään parista kolmesta eri työpaikasta

Sama, äänestänkin kokoomusta! Orpo go go.

Samassa paikassa olleet voivat olla passiivisia ja mukautuvia. Joihinkin paikkoihin voivat sopia.

Jos ihmisellä ei ole kiinnostusta kokeilla uusia paikkoja, uudistamaan eivät sovi. Tynnyristä ei löydy näkemystä.

No kyllä 30 v on jo ollut aika monessa työpaikassa, jos otetaan kaikki määräaikaiset kesätyöpätkätkin. 

Vierailija kirjoitti:

Samassa paikassa olleet voivat olla passiivisia ja mukautuvia. Joihinkin paikkoihin voivat sopia.

Jos ihmisellä ei ole kiinnostusta kokeilla uusia paikkoja, uudistamaan eivät sovi. Tynnyristä ei löydy näkemystä.

Entä jos on hyvä työpaikka; hyvät edut, mielenkiintoinen työ, etenemismahdollisuuksia, kivat työkaverit, saa kouluttautua työajalla eteenpäin... eikä vaan halua vaihtaa?

Varmaan riippuu tehtvästä. Parhaiten ura- ja palkkakehitystään saa parannettua yleensä työpaikkaa vaihtamalla. Vaihtamiseen liittyy aika huomattava kannustin, jota en kuvailisi mitenkään positiivisilla adjektiiveilla työnantajan näkölmasta. Pidempään pysyviin liittyy kylllä myös jotain positiivisia asioita, sillä jatkuva uusien tyyppien koulutus ja opettaminen tehtäviin ei ole ilmaista, vaan vaatii reursseja. Jos itse saisin valita työkaverin, niin en todellakaan haluaisi parin vuoden kuluttua täysin eri tehtävään vaihtavaa.

Entä jos samassa paikassa on vuosien saatossa tullut niin paljon muutoksia ja uusia työtehtäviä, ettei samaa työkentän laajuutta olisi savuttanut paikkoja vaihtamalla? Älä ole puusilmä.

On näitä parin vuoden välein työpaikkaa vaihtavia nähty.

Korjattu softat teknologiaevankelistojen jäljiltä.

Minulla on kuulemma liikaa eri paikkakuntia CV:ssä. Työnantajien mielestä tulen ja lähden. Ovat olleet määräaikaisia.

Jos olisin.

No mutta onneksi ap on työtön sössöttäjä.

Ap:n listaan kun lisätään yli kymmenen vuoden työkokemus, niin kuulostaa hyvinkin lähes kaikilta rekrytoijilta. 😂

Jos olisin rekrytoija, en palkkaisi sellaista henkilöä, jonka älykkyysosamäärä on alle 140.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin.

No mutta onneksi ap on työtön sössöttäjä.

HV. -AP

Entä vaikuttaisiko se, että henkilöllä työuraan suhteutettuna iso määrä työsuhteita? Eli vaikka 45-vuotias ja lähemmäs 10 työsuhdetta, kaikki kestoltaan 1-3 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma liikaa eri paikkakuntia CV:ssä. Työnantajien mielestä tulen ja lähden. Ovat olleet määräaikaisia.

Samalla kun toitotetaan, että on oltava valmis muuttamaan työn perässä jos töitä haluaa tehdä... Määräaikaisuus ei jatku, töitä on muualla. Joustavuus? Check. Yritteliäisyys? Check. Muutoksen vaatima resilienssi? Check. Työnantajien suoranainen yksinkertaisuus ja tekopyhyys? Check.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin rekrytoija, en palkkaisi sellaista henkilöä, jonka älykkyysosamäärä on alle 140.

Tämä olisi rekryhenkilöille hyvä edellytys, se kun vaatii kokonaisuuksien hahmottamista, itsereflektiota ja syy-seuraussuhteiden ymmärrystä. Sattuneesta syystä usein epäonnistutaan siinäkin tehtävässä ja palkka juoksee.

Et sitten ymmärrä, että ovat voineet uudistaa, kehittää ja edetä saman työpaikan sisällä. Itse taas en palkkaisi ketään noin lyhytnäköistä kuin ap.

Kyllä itse miettisin enemmän, että millaiseen työhön olen palkkaamassa ihmistä ja voiko sellaiseen työhön ylipäätään olla kovin paljoa intohimoa. Myös se on aika realistista, että valtaosalle ihmisistä työ on vain työtä ja elämä on työn ulkopuolella. Ei siihen mitään intohimoa tai kunnianhimoa tarvita, jos työ on yksinkertaista.

Olen itse todella kunninhimoton ja voisi sanoa jopa saamaton. Siksi olenkin pysynyt nykyisessä työssäni jo yli 5 vuotta, vaikken välitä koko työstä lainkaan. En vain saa aikaiseksi lähteä muihin hommiin vaikka varmasti minusta muuhunkin olisi. Näen työn vain pakollisena pahana, jota minun on tehtävä elääkseni. Oikeasti makaisin kotona päivät pitkät oikein mielelläni ja tekisin mitä ikinä päähäni juolahtaa, jos vain varallisuuteni siihen riittäisi. Työni on siinä mielessä todella yksinkertaista, että sulkeudun käytännössä koko työpäivän ajaksi oman pääni sisään ja menen automaatiolla. Saatan esimerkiksi mielessäni ohjelmoida ja kun pääsen kotiin, kirjoitan työpäivän aikana ajattelemani koodin puhtaaksi omissa projekteissani. Ohjelmointia en kuitenkaan työkseni tekisi, koska en voi sietää ohjelmointia, jos aihe/tavoite ei kiinnosta minua.

Minulla ei ole intohimoja tai unelmia, mutten todellakaan sano sitä töitä hakiessani mahdolliselle työnantajalle. Valehtelen luonnollisesti suut ja silmät täyteen, kuten työnantajakin tekee. "Unelmatyöni" on olla niin rikas, ettei koskaan tarvitsisi tehdä mitään, mutta vosiin halutessani tehdä mitä vain, koska mielenkiinnonkohteeni vaihtuvat suurinpiirtein viiden minuutin välein. En kuitenkaan halua nähdä vaivaa ollakseni niin rikas, koska sehän olisi vastoin sitä ideaa perseelläni istumisesta.

Laiskaksi minua ei kuitenkaan voisi sanoa, koska minähän teen kokoajan jotakin. En vain kykene tekemään pitkäjänteisesti mitään, mikä ei minua kiinnosta, ellen ole opetellut sitä siten, että se tulee selkäytimestä, kuten nykyisen työni.

Nämä sanottuna voisin aivan hyvin palkata kenet tahansa varastohommiin, siivoojaksi, lähetiksi, postipojaksi, pikaravintolan työntekijäksi tai vaikka kassaksi, kunhan asiakaspalvelutaidot eivät ole aivan retuperällä jälkimmäisiin, mutta niistäkin voi joustaa, koska ei kukaan käy pikaruokaravintolassa asiakaspalvelun takia, vaan sen halvan mättöruuan vuoksi. Ei minua esimerkiksi asiakkaana kiinnosta, onko hesen kassalla joku hapannaama vai päivänpaiste.

M28

Palkkaatko minut, kun minulla on kokemusta kaupan kassanaolosta, siivouksesta ja postinjaosta? Oman alan hommia en ole kyllä vielä saanut, mutta tuossahan on kolme eri työpaikkaa.

Eli sen sijaan että ottaisit työntekijän, joka mahdollisesti työskentelisi vuosikymmeniä eläkkeelle asti firmassasi, niin ottaisit jonkun, joka vaihtaa vuoden parin päästä taas työpaikkaa ja joudut taas käymään rekrytointirumban läpi?

Vierailija kirjoitti:

Eli sen sijaan että ottaisit työntekijän, joka mahdollisesti työskentelisi vuosikymmeniä eläkkeelle asti firmassasi, niin ottaisit jonkun, joka vaihtaa vuoden parin päästä taas työpaikkaa ja joudut taas käymään rekrytointirumban läpi?

Pitäähän omasta työllistymisestään pitää kiinni. Jos palkkaa oikean työntekijän oikeaan hommaan, ei voi tulevaisuudessa käyttää aika aplakkaamiseen ja on tehnyt itsensä hyödyttömäksi rekrytoijana.