Lue keskustelun säännöt.
Kissaongelma :(
29.11.2006 |
Meillä on vajaa 10-vuotias kisumisu. Lisäksi yksi lapsi ja toinen tulossa. Kissa on aina ollut melko.. hmm.. toimeentulematon niin ihmisten kuin muiden eläinten kanssa. Meistä (minä + mies) tykkää ja hakee huomiota, mutta muita ei siedä. Lapsi on kisusta innoissaan ja vaikka kovasti yritetään opettaa kunnioittamaan kissan oikeutta rauhaan, ei pieni lapsi aina tähän kykene, vaan menee halimaan, ' paijaamaan' ja pussaamaan. Kissa on useaan otteeseen raapaissut ja sähähtänyt lapselle ja lisäksi kerran purrut. Emme oikein tiedä mitä kissan kanssa tehdä. Pitäisikö antaa pois? Mistä uusi hyvä koti? Piikille en pysty viemään, sitä on turha ehdottaa. Toisaalta kuka huolisi kisun, kun ei tosiaan ole mitenkään ihmisrakas, ja lisäksi raapii huonekaluja. Sisäsiisti kyllä on ja muuten harmiton.
Miksi ikinä mentiin nuorena parina ottamaan kissa, eipä arvattu silloin millaisia ongelmia yhdistelmä kissa + lapset voi aiheuttaa..
Kommentit (15)
pieni lapsi ja otti kissan. Lapsi oppi nopeasti ettei kissaan saa väkisin koskea, ei kissa hyökkää päälle jos ei kiusaa.
siis jos kissa on normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vie aikansa, mutta lapsi oppii kun kiellätte ja kiellätte ja kiellätte. Pitäkää huoli, etteivät lapsi ja kissa ole ilman valvontaa samassa tilassa.
Jos kissa tekee lapselle pahaa, vaikka lapsi ei ole tehnyt mitään, niin silloin teidän on luovuttava kissasta. Lapsi on ihminen ja kissa on vain eläin.
Muuten on aivan ihana ja lutunen kissa, mutta..... Pelottaa jos pääsee vaikka silmään raapasemaan! Saiskohan sitä jotenkin koulittua, että lopettais tön räppäämisen? Ja meillä kisu on otettu jo silloin, kun meillä oli lapsia.
itseään. Ei sitä voi siitä rangaista jos räppää silloin kun sitä kiusataan.
Eli lapset vaan täytyy opettaa kohtelemaan kissa oikein (jättämään rauhaan).
Jos kissa on häiriintynyt ja väkivaltainen ilman mitään syytä (harvinaista ja outoa), niin sitten piikille. Ei kenellekään vieraalle.
En kyllä varmaan pystyisikään pois antamaan. Kissan sydän on jo varmasti särkynytkin sen jälkeen kun esikoinen tuli taloon, eikä sitä ole huomioitu niin paljon. (itse asiassa aika vähän) Tästä on jo hirmuisen huono omatunto :( ja käy sääliksi misu-raukkaa.
Jotenkin minulla kävi niin, että vaikka kissa yhä rakas onkin, lapsen tulon jälkeen se rakkaus jotenkin radikaalisti väheni. Monet lohduttelivat että älä välitä, niin käy kuulema usein synnytyksen jälkeen ja rakkaus kyllä palautuu muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Mutta vieläkin sitä palautumista odottelen. Välillä tulee sellaisia rakkaustulvia, mutta usein olen melko välinpitämätön kisua kohtaan. Harmittaa tämäkin, tokihan kissa sen vaistoaa. Tämä nyt oli vain tällainen sivujuonne, mutta pakko vähän purkaa omaatuntoa :(((
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kissa ei ole mitenkään luonnevikainen, vain ärsytettynä on rappaissut/purrut.
annatte sille mahdollisuuden pysyä perheessänne.
Missään muualla se tuskin olisi onnellisempi, vaikka nyt onkin hiukan syrjemmässä.
Lapset kasvavat rakastamaan sitä, ja kissakin vanhenee niin, ettei hellintää samallailla pakosti kaipaa (vaan nukkuu ja syö kuten minun vanhukseni).
Lapset kyllä oppivat olemaan erossa kissasta jos vain opettaa ahkerasti, eikä anna lapselle mahdollisuutta kiusata kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erittäin arka kissa, ikääkin herralla on jo 12 vuotta. Kissa ei ole koskaan tykännyt lapsista, ehkä nyt vasta on antanut 6 vuotiaan tyttöni silittää itseään, poikani (4v) kiertää hyvinkin kaukaa.
Kissa hakeutuu piiloon nukkumaan, olen tehnyt sille paikan vaatehuoneen korihyllylle ja kissa nukkuu siellä päivät. Tulee pois vasta kun lapset menevät nukkumaan ja päivällä silloin kun lapset ovat poissa kissa katselee ikkunasta ja touhuaa omiaan.
Kissa on teidän perheen jäsen. Älä luovu sittä... Lapsi ja kissa tottuvat toisiinsa aikanaa. Anna kissalle aikaa...
nimittäin allergiat.
Ollaan miehen kanssa molemmat allergiasia kissoille, mutta ollaan siedätytty. Ei siis oireilla omasta kisustamme. Esikoiselta on testattu allergia, eikä sitä ainakaan vielä ole. Vähän jännittää tulevan lapsen mahdollinen allergisuus. Miten toimisitte siinä tapauksessa jos jommalle kummalle lapsista puhkeaisi joskus allergia? Kissan voi kuitenkin olettaa elävän vielä kymmenenkin vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo rauhanpaikka on hyvä olal kissalla olemassa. Eli paikka jonne kukaan ei pääse sitä yllättämään (korkealla syrjässä). Sitten vaan tekee kaikille selväksi, että kun kissa on rauhanpaikalla ei siihen saa koskea.
mikä tahansa, on kissan luovuttaminen tuossa vaiheessa kurjaa. Joko opitte sitten elämään allergioidenne (tulette immuuneimmiksi tai hankitte lääkkeet jne) kanssa tai vietti kisun piikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa laittaa sille sellaiset töppöset jota voi ostaa koirille ja kissoille talvella kävelyttämiseen ettei niiden jalat palele. Ne estää sen ettei pääse raapimaan mutta jos se hyökkää kimppuun ilman että lapsi tekee mitään niin sitten sano sille hyvästit
Kyllä kissa voi elää tyytyväisenä uudessakin kodissa mikäli löydätte rakastavan uuden omistajan sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh.
Kissa on ollut teillä kymmenen vuotta ja kun lapsi tulee taloon niin olet hankkiutumassa eroon siitä? Vaikuttaa siltä, ettei kissa taida ollakaan niin rakas kuin tekstissäsi väität, sillä jos oikeasti välittäisit kissastasi tekisit KAIKKESI että kissa ja lapset oppisivat tulemaan toimeen keskenään.
Jos aidosti kaipaat neuvoja niin tekisin seuraavia asioita. Kissasi ei ehkä ole sosiaalisin tapaus ja lasten saapuminen perheeseen on ollut sille todennäköisesti suuri shokki. Varmistaisin kissalle mahdollisuuden paeta lasten kohtaamistilanteita, eli järjesteisin kissalle paikan jonnekin korkealle, minne lapset eivät yllä. Näin kissasi ei joudu puolustamaan itseään kun lapsi pitelee sitä vastoin sen tahtoa. Kuvittele, miten stressaavaa elämä on kissallesi kun joutuu sietämään lapsesi huomionosoituksia sille vaikka lapsi tietysti tekee tämän ilosta ja uteliaisuudesta (kissa ei sitä tiedä/ ymmärrä). Sinulla on loistava tilaisuus opettaa lapsillesi miten eläimiä kohdellaan ja kuinka toisten rajoa kunnioitetaan. Kun lapsi kasvaa, hän osaa todennäköisesti lähestyä kissaasi sitä kunnioittavalla tavalla ja näistä voi tulla vielä läheisiä. Samalla voit harjoitella omia kasvattajan taitojasi (= jos kiellät lasta niin se tarkoittaa sitä).
Minusta on todella surullista että ihmiset hankkiutuvat lemmikeistänsä eroon lapsen saapuessa perheeseen kun järkevillä toiminnoilla kaikki voisivat elää saman katon alla sovussa (poislukien selkeät riskitapaukset, mielestäni kissasi ei tällä kuvailulla kuulu tähän ryhmään). Jos varmistat kissan mahdollisuuden paeta lapsen ulottumattomiin ja kontrolloit lapsesi intoa jahdata/pidellä kissaa uskon että pääsette jo pitkälle. Toki jos näyttää siltä että muutoksista huolimatta tilanteet eskaloituu edelleen, yrittäisin löytää kissalle hyvän LOPPUELÄMÄN kodin. Itse en pystyisi luopumaan kissastani missään tapauksessa, ellei kissa olisi vakavasti sairas ja sen elämä olisi kärsimystä.
Ps. Kannattee myös kysyä apua esimerkiksi erilaisilta yhdistyksiltä, mitä tilanteessa voisi tehdä. Nopealla googlaamisella löytyi esim. tällainen sivu: http://lappeenranta.sey.fi/ohjeet-ja-linkit/kissan-ongelmakaytos
Onnea matkaan, toivon aidosti parasta teidän perheelle.
sydän särkyy (varsinkin kun on teihin noin kiintynyt ja vanha) ja se voi masentua jos sen annatte pois. Hylkäätte.
Itsekin sanotte, ettei pidä muista ihmisistä kuin teistä. Miten siis voisitte antaa sen joillekin vieraille, vieraaseen paikkaan?!
Lapset voi kyllä opettaa niin, että antavat kissan olla rauhassa. Miksei voisi?