Kuinka nainen onnistuu miehen kanssa, miten mies naisen?

Elämäntaito-oppaita ja neuvokirjasia kirjoitettiin Suomessakin jo paljon ennen itsehoitokirjallisuuden buumia ja startuppöhinää. Esimerkiksi vuonna 1927 miehen pääsyssä avioon oli erinäiset niksinsä. Mies, luonnostaan hurmaaja ja sydäntenmusertaja, tarvitsi ainakin taitoa miellyttää, kauniin kiiltävän tukan ja valkoiset voimakkaat hampaat. Myös älykkyys oli valtaa, samoin ruumiillinen voima jos kohta kaksi urheiluharjoitusta viikossa oli kylliksi, mikään urheiluhullu ei sopinut olla. Varsinkin elantohuolien oli syytä olla takanapäin, ja miehen oli huolehdittava, että vaimonsa elämä on niin huoletonta kuin mahdollista ja kaikin puolin hänen voimiansa vähän kuluttava.

Herrasmiehen on aina koettava keksiä aihe, joka ilmeisesti kiinnostaa naista, seurusteltava ja huolehdittava, ettei keskustelu pääse tyrehtymään.

Nainen pääsee komentelevien kirjasten mukaan rakastetuksi, tavoitelluksi, ihailluksi, nopeasti kihloihin ja avioliittoon olemalla oma itsensä, siis luonnollinen, terve ja reipas. On omistettava sielu, ja kohotettava sitä hyvien huvitusten ja hyvien kirjojen kautta. Sanomattakin on selvää, ettei ulkona parane ijänkaikkisesti kuljeskella. Naisen on niin ikään kyettävä miellyttämään: On osattava ajaa polkupyörällä, soittaa ja laulaa kauniisti että puhtaasti. Ennen kaikkea täytyy sitäpaitsi olla kodikas.

Miellyttämisen taitoon kuuluu myös oikeanlaisten silmäysten käyttely: ei sovi herkeämättä tuijottaa, vaan lyhyt tulinen katse, joka samalla vangitsee se pitää olla. Ihomaalit on tarkoitettu vain demimondeille eli elähtäneille naisille; nuoren naisen ei niitä koskaan tulisi käyttää. Hajuvesi sen sijaan

Kun onni eli puoliso ja koti on onnistuttu tavoittamaan, voi sen toki hetkessä myös hävittää ellei toimi oikein. Oma ja puolison siveellinen puhtaus on onnen a ja o, ja esimerkiksi muotia seuraamalla ajaudutaan hävitykseen: liiallisen huomion kiinnittäminen ulkoasuun tekee naisesta tyhjäsieluisen, itsekkään ihmisen, jolle oma minä on kaikki kaikessa ja joka alinomaa puuhaillessaan itsensä kanssa vieraantuu paremmista ja jalommista harrastuksista.

E. G. Gulinin miehille suunnatussa kirjasessa Miehet ja koti (1942) puolestaan painotetaan: yhteinen pohja eli usko Jumalaan, täysi avoimuus sekä täydellinen luottamus takaavat kodin onnen. Ilman moraalisesti kestävää pohjaa onni on latteaa, äitelää. Miehen on myös ymmärrettävä antaa vaimolle kiitosta siitä, mitä hän kodissa tekee, sillä naisella on taakkanaan tunto siitä, että hän ei mihinkään oikein kykene, että hän miehensä vierellä on jollakin tavoin epäonnistunut olento, että hänen työlleen ei anneta arvoa.
(Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura)