Usko ja elämykset
Tämä kysymys suunnattu pääasiassa kristityille.
Mitä ajattelet, kuuluvatko usko sekä elämykset/voimakkaat kokemukset ja ihmeet yhteen? Kuuluvatko ne mielestäsi kristinuskoon erottamattomasti? Minkälainen osuus Sinun henkilökohtaisessa uskossasi on näillä asioilla?
Kommentit (4)
meikämami:
Mitä ajattelet, kuuluvatko usko sekä elämykset/voimakkaat kokemukset ja ihmeet yhteen?
***Mun elämääni ne kuuluu. Kun mä lähestyn Jumalaa, Hän lähestyy minua ja, siitä on lievät elämykset kaukana:)
Kuuluvatko ne mielestäsi kristinuskoon erottamattomasti?
***Mun mielestä kuuluu.
" Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat, Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuollettavaa, ei se heitä vahingoita, he panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi." Mark 16:17-18
Minkälainen osuus Sinun henkilökohtaisessa uskossasi on näillä asioilla?
***Mun henkilökohtaisessa uskossa näillä asioilla on suuri osuus. Meillä on ihmeitä tekevä, suuri, yliluonnollinen Jumala ja se on jotain... mitä ilman mä en olisi tässä...
että ihmeitä tapahtuu kaiken aikaa (sekä meidän silmillemme näkymättömiä, " salattuja" ihmeitä, että myös näkyviä parantumisia yms.) Minusta oli tosi avartavaa lukea tuo Silkkiuikun kommentti - että uskoon eivät sinänsä elämykset erottamattomasti kuulu, mutta jos niitä karttaa kaikin voimin, jää paljosta paitsi. Se on totta!
Itse olen aika jalat maassa-ihminen ja useimmiten usko on minulle uskoa vastoin kaikkia tuntemisia, " lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan mitä ei nähdä" . Itse en kyllä luonnehtisi uskoani kovin lujaksi, mutta uskon että se on sitä, koska oikeastaanhan Jeesus uskoo minussa, en minä itse. Ja silloinhan se on luja ja vahva kuin kallio :) Kuitenkin kun joskus (harvoin) saa kokeakin jotain, niin on se ihanaa :)
Raamattu minusta hyvin osoittaa, että ihmeet sinänsä eivät kuitenkaan ole uskon perusta, eivätkä " tuota" uskoa. Jeesuksen aikaiset ihmiset näkivät hänen ihmetekonsa omin silmin, mutta harva uskoi siltikään. Jeesuksen omat veljtekään eivät uskoneet häneen. Vasta kun Jeesus oli poissa, ja Pyhä Henki oli vuodatettu, se tuotti uskon Jeesukseen hänen sanansa kautta.
Tästä tuli mieleen erään saarnaajan kertomus. Hän oli saanut koke Jumalan ihmeen - eräs kuuro oli saanut kuulonsa. Hän kuitenkin puhui siitä, kuinka vaikea oli uskoa, vaikka omin silmin sen näki ja koki. Minusta se oli hyvin lohdullista. Mitä tahansa ympärillä tapahtuu ja mitä tahansa ihminen sydämessään tuntee, hän saa ja hänen täytyy luottaa yksin Jumalan sanaan ja armollisiin lupauksiin.
Varmaan tosi sekavaa juttua mulla, mutta koittakaa kestää ;)
Uskossa on erilaisia kausia, ja välillä elämyksiä tai tunteita kokee enemmän kuin toisina aikoina. Elämykset/tunteet/ihmeet ja niiden vaihtelu ovat luonnollinen osa uskoa.
Jos usko painottuu tunteisiin, niin se helposti kuihtuu tunteiden loppuessa. Uskon ei siis pitäisi perustua siihen, miltä tuntuu. Jos taas uskova karttaa hurmoshenkisyyden pelossa kaikenlaisia tunteita, hän jää paljosta paitsi. Minusta tasapainoiseen uskoon kuuluu yhtä lailla järki kuin tunteetkin, tai ainakin avoin suhtautuminen molempiin.