Miten jaksat pihiä puolisoa?
Kaverilla äärimmäisen pihi puoliso. Jokaista asiaa kytätään paljonko maksaa ja vaatii kumppania samaan ja mitään mitä ostetaan verrataan hintoja joka puolelta. Kenellekään ei koskaan tarjota mitään, mutta muilta ollaan heti ottamassa, jos tarjotaan.
Kaveri väsynyt puolisoonsa, mutta ei voi asialle mitään sanojensa mukaan. Itse jättäisin tuollaisen ens alkuun, en kestäisi yhtään.
Kommentit (56)
Jos raha-asiat yhteisiä, niin tuhlaajalle varmaan hyvä asia, jos puolisolla ei ole samanlaista ostomaniaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihit vaimot on kyllä näitä pahimpia. Aina odotetaan enemmän vastineeksi.
Eri näkökulma, mutta minä olen pihi vaimo, jolla on tuhlaava mies.
Aikani yritin häntä säästäväiseksi opettaa, mutta en onnistunut. Nykyään en jaksa hänen rahankäyttöönsä puuttua. Tuhlatkoon mitä tuhlaa, mutta minä en hänelle rahaa lainaa.
Lopputulos on, että mies on vuosien aikana tuhlannut / nostanut ns. kiinteät menonsa niin korkeaksi (kulutusluotot), että rahaa ei enää riitä perheen elatukseen. Näin ollen minä, pihi vaimo, vastaan noin 75 - 80 % kaikista perheen ja lasten kuluista. Mukaan lukien lasten osaketileille säästämiset, jne.
Joku voi minua siunailla, kun aina vertaan hintoja, mutta muuten meillä ei yksinkertaisesti rahat riittäisi meidän elintasoon. Olen käytännössä perheen ainoa elättäjä. Miehellä menee rahat pääosin omiin menoihinsa. Luonnollisesti minulla ei riitä rahat enää itseeni, mutta olen nyt priorisoinut lapset.
Mutta koskaan en velkaa jää, joten aina tarjoan ystäville, mikäli he ovat minulle jotain tarjonneet.
En haluaisi kyseenalaistaa valintasi, mutta miksi olet yhdessä aikuisen lapsen kanssa? Vaikka tuhlaripuolison näkökulmasta raha käytöstään tarkka puoliso vaikuttaa itaralta, itse en näe mitään itaraa sinun toiminnassasi. Asia on itseasiassa päinvastoin. Jos olisit oikeasti saita, käyttäisit kaiken mahdollisen itseesi ja lapsille jämät. Sitä et kuitenkaan tee, koska välität lapsistasi ja tarjoat joskus myös ystäville.
Siltikään en voi ymmärtää miksi olet itsekkään tuhlarin kanssa yhdessä joka ei budjetoi ollenkaan perheensä hyväksi.
Olemme molemmat pihejä, hyvin jaksetaan toisiamme. Emme jaksaisi tuhluria tai pikavipin ottajaa katsella. Kavereilta ja sukulaisilta ei kuitenkaan pummita eikä lokita koskaan vaan omillamme pärjätään.
Christiiina kirjoitti:
Pihiys on huono luonteenpiirre.
Hyvä Christiina! Nyt osasit tehdä aloituksen eri selaimella kuin nämä vastaukset.
Pihit naiset on rasittavia. Kyllä miehellä pitää olla elämässä vähän luksusta, kuten hyvä auto.
Pihiä puolisoa jaksaa toinen pihi, joka saa itsekin nautintoa pihistelystä. Lika barn leka bäst.
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat pihejä, hyvin jaksetaan toisiamme. Emme jaksaisi tuhluria tai pikavipin ottajaa katsella. Kavereilta ja sukulaisilta ei kuitenkaan pummita eikä lokita koskaan vaan omillamme pärjätään.
Kun on samanlaiset arvot, arki rullaa. Itsekkään en jaksaisi turhanpäiväistä tuhlaajaa, mutta en myöskään itaraa. Rahat pitää osata budjetoida niin, että velaksi ei eletä, mutta nautintoa löytyy. I
Miksi ne henkilöt ovat menneet yhteen jos ei kerran jaksa... Tuskin se naisen itaruus yllätyksnä tuli?
Nainen pihtaa aina, tavalla tai toisella.
Minna-Albert kirjoitti:
Ite en voisi ikinä olla kitupiikin kanssa parisuhteessa. Kitupiikit eivät ole kitsaita ainoastaan rahan suhteen. Ne ovat saitureita myös ihmissuhteissa, koska piheys tekee ihmisestä ankeuttajan jonka läsnäolo vaikuttaa negatiivisesti muidenkin elämään.
Rahasta saa toki olla tarkka, että ei elä yli varojensa joka on tietysti hyvä piirre. Mutta itaruudessa kyse ei ole budjetoinnista, vaan siitä, että itara ei halua käyttää rahaa yhtään mihinkään. Itaruus on ahneuden vastenmielisin muoto. Saituri kieltää itseltään TERVEELLISEN nautinnon ja sairastuttaa läheiset valittaen kuinka kaikki on kallista/turhaa tuhlaamista kuppaamalla samanaikaisesti kaikkea mahdollista, jos ei ilmaiseksi sitten vähintään puoli-ilmaiseksi.
Jos oikein muistan, jossakin kitupiikki/piheys/saituruus/itaruus ketjussa joku sanoi, että hänen sukulaisensa ei suostunut syömään tarpeeksi, koska rahankäyttö ruokaan on kuulemma tuhlausta ja se sitten kuoli aliravitsemuksesta, vaikka sen kotoa löytyikin runsaan puoleisesti enimmäkseen säilyke ruokia
Säästäväisyys on tietysti hyve, mutta pitäisi osata myös nähdä, mitä sillä rahalla saa ja sen mukaan harkita, voiko sitä rahaa käyttää.
Esim. appivanhemmat (jo eläkkeellä) ovat viettäneet pari mukavaa syksyä Espanjassa, aina pari kuukautta kerrallaan. Sitten kun yhtenä vuotena ei ollutkaan enää niin halpa viikkovuokra, niin sitten ei lähdetty ollenkaan. Yritin kysellä, että voisiko sitten mennä lyhyemmäksi ajaksi, mutta ei, kun viikkovuokra oli noussut.
Vierailija kirjoitti:
Jättämällä hänet.
Voi luoja kun nyt muistelinkin, miten pitkään jaksoin tällaista eksää katsella. Naurattaa nyt jo näin melkein kymmenen vuoden takaa muistella mihin sitä taipuikaan muka rakkauden huumassa :D Jösses.. Ja puhe ei mistään yhyy en saanut timanttisormusta vaan se ihan arkipäiväinen saituus ja pihiys kyllä vaikutti jo ihan muuhunkin henkilön käytökseen, todella itsekäs ja välinpitämätön ihminen. Siis sarjassamme meillä oli loppupeleissä omat vessapaperit ja omat ruuat. Yritti hyötyä minusta pienituloisemmasta kaiken minkä pystyi maksattamalla omia menojaan. En ymmärrä miten tuota jaksoin niinkin pitkään katsoa, mutta olihan tämäkin yksi opetus, että tällaisiakin ihmisiä voi olla.
Näin muuten tämän kyseisen jantterin sivusilmällä kotipaikkakunnallani vuosi sitten ja penkoi lähikaupan roskiksia ilmeisesti panttitölkkien toivossa muka niin ettei kukaan huomaa :D pärskähti ehkä hieman takeaway kahvit nenästä matkaa jatkaessani.
Missä v...un"loppupeleissä"? SM-liigan katsomossako omat vessapaperit ja ruuat mukana vai englannin valioliigaako tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Siihen auttaa oma raha ja omaisuus. Ei minulla ole ainakaan mitään velvollisuutta avata ollenkaan ostosteni syytä tai hintaa, vaan jos katson aiheelliseksi ostaa jotain, niin ostan. Omilla ansioillani sen maksan ja raha ei ole perheeltä millään tapaa pois. Selittelemään en ala.
Mieheni on aika pihi, mutta toisaalta sen pihiyden myötä olemme olleet asuntovelattomia jo vuosikausia. Olemme molemmat tarkkoja rahasta, mutta järki se on siinäkin oltava.
No kyllä sinulla on velvollisuus selvittää jos olet ostanut jotain täysin turhaa kalliilla. Se mitä olet ostanut tuskin on ollut millään tapaa aiheellista vaan jotain kallista hömppää. Oletko aivan varma, että sinä tai perheesi olette sitä todella tarvinneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi pihiä puolisoa. Sellaisen kanssa olisi kauheaa elää. Huolellinen ja tarkka saa olla, mutta saituus on niin vastenmielinen luonteenpiirre että se vaikuttaa ihan kaikkeen muuhunkin kuin rahankäyttöön. Saita ihminen ei salli edes onnellisuutta muille, vaan kaikilla täytyy olla yhtä ankeaa kuin hänen mielensä on.
Minun vaimoni osti pääsiäiseksi kilon verran graavisuolattua lohta. Maksoi n. 30 euroa. Lisäksi monta pakettia karitsankaretta jotka maksoi n. 50 euroa.
Pidin melkoisen saarnan. Sanoin että ei uskalla kohta päästää häntä yksin kauppaan. Puhui pihiydestäni, mutta sanoin että kolmelle ihmiselle lohta aivan liikaa. Kun ei se säily montaa päivää. 250 grammaa olisi ollut sopiva määrä kolmelle ihmiselle.
Mies
80 euroa?!! Tuollahan ostaisi jo parin viikon ruuat kun järkevästi käyttäisi. Parempi tosiaan ettet päästä vaimoasi yksinään kauppaan, ravintolassakin pärjää vähemmällä tuhlauksella.
Kun muutin yhteen entisen naisystäväni kanssa, ehdotin, että muodostamme yhteisen tilin jonne me molemmat laitamme palkastamme 50%, koska yhteiset rahat on nimenomaan yhteisiin kuluihin ja omat rahat sitten omiin menoihin. Hän ei siihen suostunut, koska varakkaampana osapuolena hän vaati köyhemmän elintasoa. No me elimmekin sitten jonkun aikaa köyhemmän elintason mukaisesti minun elintasoani kunnes tilanne kääntyi päinvastaiseksi ja aloin tienaamaan enemmän. Silloin eksälle ei sopinutkaan se , että eläisimme köyhemmän puolison elintason mukaisesti, koska se tarkoittaisi hänen elintasoaan joten siitä tuli sitten tuli äkkiä ero. Ja hyvä niin, koska hänen reaktiona paljasti taloudellisen tekopyhyys en.
Nykyään olen naimisissa ihanan naisen kanssa ja meillä on yhteinen tili minne menee yhteisiin menoihin 50% molempien palkasta. Ainoastaan vauva-arki oli ainoa poikkeus jolloin elätin kokonaan perheemme, koska kotiäitiyden aikana vaimo ei voinut tienata, vaikka lapsilisää maksetaankin.
Mä ainakin vapaa-ajalla mm. Käyn kylpylöissä ja ulkona syömässä ja matkustelen, niin olisi kiva tehdä niitä kumppanin kanssa, mutta minulla ei ole varaa maksaa toiselle ihmisille näitä elämyksiä, joten siksi parisuhde pihin (tai köyhän) henkilön kanssa ei tulisi onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen auttaa oma raha ja omaisuus. Ei minulla ole ainakaan mitään velvollisuutta avata ollenkaan ostosteni syytä tai hintaa, vaan jos katson aiheelliseksi ostaa jotain, niin ostan. Omilla ansioillani sen maksan ja raha ei ole perheeltä millään tapaa pois. Selittelemään en ala.
Mieheni on aika pihi, mutta toisaalta sen pihiyden myötä olemme olleet asuntovelattomia jo vuosikausia. Olemme molemmat tarkkoja rahasta, mutta järki se on siinäkin oltava.
No kyllä sinulla on velvollisuus selvittää jos olet ostanut jotain täysin turhaa kalliilla. Se mitä olet ostanut tuskin on ollut millään tapaa aiheellista vaan jotain kallista hömppää. Oletko aivan varma, että sinä tai perheesi olette sitä todella tarvinneet?
Eipä minulla oikeastaan ole mitään velvollisuutta selvittää ostoksiani miehelleni, sillä tienaan aika kivasti ja hätää ei ole.
Entä mikä on kallista? Siihenkin on tietenkin erilaisia vastauksia, samoin siihen mikä on tarpeen tai mikä ehkä ei. Emme ole kumpikaan mitään hamstereita tai turhan ostelijoita, vaan järkeviä ihmisiä. Lapsista on tullut samanlaisia fiksuja kuluttajia myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi pihiä puolisoa. Sellaisen kanssa olisi kauheaa elää. Huolellinen ja tarkka saa olla, mutta saituus on niin vastenmielinen luonteenpiirre että se vaikuttaa ihan kaikkeen muuhunkin kuin rahankäyttöön. Saita ihminen ei salli edes onnellisuutta muille, vaan kaikilla täytyy olla yhtä ankeaa kuin hänen mielensä on.
Minun vaimoni osti pääsiäiseksi kilon verran graavisuolattua lohta. Maksoi n. 30 euroa. Lisäksi monta pakettia karitsankaretta jotka maksoi n. 50 euroa.
Pidin melkoisen saarnan. Sanoin että ei uskalla kohta päästää häntä yksin kauppaan. Puhui pihiydestäni, mutta sanoin että kolmelle ihmiselle lohta aivan liikaa. Kun ei se säily montaa päivää. 250 grammaa olisi ollut sopiva määrä kolmelle ihmiselle.
Mies
80 euroa?!! Tuollahan ostaisi jo parin viikon ruuat kun järkevästi käyttäisi. Parempi tosiaan ettet päästä vaimoasi yksinään kauppaan, ravintolassakin pärjää vähemmällä tuhlauksella.
80 euroa on pieni raha herkuista.
Oikein hyvin. Hän pihisteli ja osti sitten meille tosi kivan asunnon.
Ite en voisi ikinä olla kitupiikin kanssa parisuhteessa. Kitupiikit eivät ole kitsaita ainoastaan rahan suhteen. Ne ovat saitureita myös ihmissuhteissa, koska piheys tekee ihmisestä ankeuttajan jonka läsnäolo vaikuttaa negatiivisesti muidenkin elämään.
Rahasta saa toki olla tarkka, että ei elä yli varojensa joka on tietysti hyvä piirre. Mutta itaruudessa kyse ei ole budjetoinnista, vaan siitä, että itara ei halua käyttää rahaa yhtään mihinkään. Itaruus on ahneuden vastenmielisin muoto. Saituri kieltää itseltään TERVEELLISEN nautinnon ja sairastuttaa läheiset valittaen kuinka kaikki on kallista/turhaa tuhlaamista kuppaamalla samanaikaisesti kaikkea mahdollista, jos ei ilmaiseksi sitten vähintään puoli-ilmaiseksi.
Jos oikein muistan, jossakin kitupiikki/piheys/saituruus/itaruus ketjussa joku sanoi, että hänen sukulaisensa ei suostunut syömään tarpeeksi, koska rahankäyttö ruokaan on kuulemma tuhlausta ja se sitten kuoli aliravitsemuksesta, vaikka sen kotoa löytyikin runsaan puoleisesti enimmäkseen säilyke ruokia