Meidän 4v. sai maistaa viime viikolla ekan karkkinsa.

eikä ole minkäänmoisia paino-ongelmia, eikä muitakaan syömishäiriöitä. neljäs lapsemme on myös tähän astisessa elämässään selvinnyt karkitta, nyt hieman yli 3, enkä näe asiassa mitään haittaa. karkki ei ole mikään tarpeellinen ruoka-aine, se sisältää niin valtavasti lisä-aineita, että mitä pidempään selviää ilman, sen parempi.

ole häntä karkilla mässäilemään opettanut aiemmin.



Ap

Ihminen elää kuitenkin keskimäärin lähes 80 vuotta, niin onko noilla neljällä vuodella yhtikäs mitään merkitystä?



En vinoile, vaan ihan tosissani kysyn.



Kyllä ne korjaamattomat vahingot tulee jossain ihan muussa vaiheessa elämää ja se, onko syönyt lapsena satunnaisesti karkkia, ei vaikuta yhtikäs mihinkään.

Mäkin tiedän tyyppejä, jotka ei ole oikeastaan koskaan saaneet karkkia -eivätkä sitä ollenkaan kaipaakaan. Itse taasen olen aina ollut ihan hirveä sokerihiiri, kaikki makea kelpaa ja pohja ei tule vastaan.

Nyt itselläni on kaksi lasta, joista toisella on ihan selkeät omat rajat kaikissa asioissa, ei syö juurikaan karkkia ja muussakin makeassa sanoo pian, että nyt riitti. Pienempi taas voisi vetää ihan loputtomasti. Eli kyllä nämä asiat riippuu ihan lapsestakin.

Vierailija:

Lapsi on kyllä saanut esim pullaa ja jätskiä ihan normaalisti,silloin tällöin. Itse syömme vanhempina (salaa) todella paljon karkkia, sitä menee päivittäin. Halusin vaan kasvattaa lasta siten, että karkki ei oo mikään jokapäiväinen herkku, vaan silloin tällöin. Enkä aio mitenkään nyt sairaalloisesti karkkia kieltää, vaan aion antaa jatkossakin joskus. Mutta katsotaan miten käy. Uskon, että ehtii elämässään karkkia vielä tarpeeksi saamaan. Ei ole sitä osannut kaivata, kun ei ole siitä tiennyt!

Tunnen muutaman ikäiseni, jotka eivät ole lapsena karkkia juuri saaneet. Eivät tänä päivänäkään juuri osta karkkia itse, maistavat jos joku tarjoaa, mutta eivät välitä erityisemmin makeasta. Tätä mielessäni ajattelin ja toivoin meidänkin lapsen kohdalla.

Ap

JOtkut on saaneet aina niin paljon kuin halunneet ja toiset ei koskaan...eiköhän siihen lihavuuteen vaikuta aika paljon muutkin asiat kuin se, kuinka paljon karkkia saa mässyttää lapsena.

Älkää nyt vetäkö noin typeriä ja yksioikoisia johtopäätöksiä asioista.

Vierailija:

Uskon vakaasti, että kohtuus on parasta tässäkin, lähipiirissä on parikin esimerkkiä siitä. Esim. veljeni kolmekymppinen avovaimo taistelee vieläkin hirveän karkinhimonsa kanssa ja vastaavasti paino jojoilee. Ei kuulemma koskaan saanut karkkia ja limua, siinä vaiheessa kun itse oppi käymään kioskilla ja sai viikkorahaa, niin kaikki, aivan kaikki meni karkkiin. Vieläkin parasta mitä tietää, on ostaa mielettömät määrät karkkia ja mättää ne suuhun lohduksi/rauhoitukseksi/itsensäpalkitsemiseksi.