Se olisi 8. kesä liki 100 kiloisena naisena!:( Miksi laihdutus aina epäonnistuu? Silloin

No lihota lisää ittees ,onpahan erilainen kesä sitten .

Työtön mies 47 kirjoitti:

Läski lähtee vain liikkumalla. Jos ei lähde niin liikkuu liian vähän. 1-2 tuntia kunnon hiki liikuntaa päivässä joka päivä. Minä olin 114 kg huonoimmillaan mutta aloin treenaa, polkee kuntopyörää aluksi. Aamulla tunti, illalla tunti ja sitten muutakin liikuntaa kuten kuntosalia. 34 kg lähti 5 kuukaudessa. Se vaatii paljon työtä ja treenausta jotta paino putoo. Ei riitä mikään 5 km kävelylenkki.

Miten polvet ovat jaksaneet? Aikamoinen elämänmuutos. Onneksi olkoon!

Miten sä ap jaksat vuodesta toiseen länkyttää tätä samaa?!

Olemme huhtikuussa, joten vielä ehtii heinäkuuksi keventää! Aloita heti tänään.

Be happy. Laihdutus epäonnistuu kun laihduttaja etsii oikopolkua joka tekee työtä vaativan hikisen ja aikaa vaativan asian hänen puolesta. Nyt on se pistos. Entäs kun ne loppuu? Jos syöt masennuksessa ei mikään dietti tule ratkaisemaan lopputulosta.

Et paina sentään 150kg. Joku muu painaa. Et oksenna aamupalaksi syötyä salaatinlehteä. Joku muu voi.

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Millaisen elämäntapamuutoksen? Kaikki kerralla uusiksi vai yksi juttu kerrallaan?

Jos juot limsoja tai mehuja, niin eka lopetat sen ja opettelet juomaan vaan vettä. Kun siihen tottuu ja siitä on tullut tapa, niin vasta sitten mietit seuraavaa askelta.

Totuttele olemaan epämukavuusalueella. Kun päätät jotain ja toteutat sen, mieli vahvistuu ja alat saamaan mielihyvää onnistumisesta.

Ja mieti ihan oikeasti, onko noin ylipainoisena oleminen sitten mukavaa? Onko se mukavuus alueella olemista että liikkuminen on vaivalloista, hengästyttää, niveliin sattuu, jotkut tuolit voi olla ahtaita, kivoja vaatteita voi olla vaikea löytää jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Millaisen elämäntapamuutoksen? Kaikki kerralla uusiksi vai yksi juttu kerrallaan?

Jos juot limsoja tai mehuja, niin eka lopetat sen ja opettelet juomaan vaan vettä. Kun siihen tottuu ja siitä on tullut tapa, niin vasta sitten mietit seuraavaa askelta.

Totuttele olemaan epämukavuusalueella. Kun päätät jotain ja toteutat sen, mieli vahvistuu ja alat saamaan mielihyvää onnistumisesta.

Ja mieti ihan oikeasti, onko noin ylipainoisena oleminen sitten mukavaa? Onko se mukavuus alueella olemista että liikkuminen on vaivalloista, hengästyttää, niveliin sattuu, jotkut tuolit voi olla ahtaita, kivoja vaatteita voi olla vaikea löytää jne?

En ole saanut vuosiin mitään onnistumiskokemuksia. En työtä.,en ystäviä,en opiskelupaikkaa. Koko elämä on yhtä epämukavuusaluetta. Syöminen tuo hyvän fiiliksen. Miksi salaatista ja liikunnasra ei saa yhtä hyviä niksejä kuin pitsasta tai suklaasta tai humalasta tai päiväunista?

Aloitin syksyllä masennuslääkkeet mutta ei mitään apua niistä syömiseen. Onko kokemuksia?

Ap

Psykoterapia. Pitää ensin löytää syy syömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Millaisen elämäntapamuutoksen? Kaikki kerralla uusiksi vai yksi juttu kerrallaan?

Jos juot limsoja tai mehuja, niin eka lopetat sen ja opettelet juomaan vaan vettä. Kun siihen tottuu ja siitä on tullut tapa, niin vasta sitten mietit seuraavaa askelta.

Totuttele olemaan epämukavuusalueella. Kun päätät jotain ja toteutat sen, mieli vahvistuu ja alat saamaan mielihyvää onnistumisesta.

Ja mieti ihan oikeasti, onko noin ylipainoisena oleminen sitten mukavaa? Onko se mukavuus alueella olemista että liikkuminen on vaivalloista, hengästyttää, niveliin sattuu, jotkut tuolit voi olla ahtaita, kivoja vaatteita voi olla vaikea löytää jne?

En ole saanut vuosiin mitään onnistumiskokemuksia. En työtä.,en ystäviä,en opiskelupaikkaa. Koko elämä on yhtä epämukavuusaluetta. Syöminen tuo hyvän fiiliksen. Miksi salaatista ja liikunnasra ei saa yhtä hyviä niksejä kuin pitsasta tai suklaasta tai humalasta tai päiväunista?

Aloitin syksyllä masennuslääkkeet mutta ei mitään apua niistä syömiseen. Onko kokemuksia?

Ap

Ei kai niistä päiväunista tarvitse luopua jos kokee niitä tarvitsevan?

Saa terveellisestä ruoasta ja liikunnasta kanssa kiksejä, mutta ei "heti-just-nyt!" -kiksejä, paitsi sitten kun niihin tottuu ja alkaa nauttimaan niistä.

Miksi tarvitset välitöntä mielihyvää ruoasta? Onko stressiä, käsittelemättömiä traumoja? Ja niistä pitää ajatukset saada äkkiä muualle jollain kivalla? Tuoko se epäterveellinen ruoka oikeasti "hyvän fiiliksen"? Ehkä nopean dopamiini annoksen, mutta sen jälkeen, eikö ole tukala ja raskas olo?

On kokemuksia monista masennuslääkkeistä ja ssri:t ainakin lisäsi herkkujen himoa + sen lisäksi turvottikin itsestäänkin. Nykyinen lääke, Voxra, aluksi vei ruokahalun mutta se normalisoitui nopeasti.

Suosittelen niitä elämäntapamuutoksia yksi kerrallaan, sekä terapiaa. Muutokset on vaikeita, mutta jos niitä haluaa, niin joutuu tekemään töitä. Terapiassakin alussa tulee pahempi olo kuin mitä se oli ennen terapiaa, kun alkaa käsittelemään asioita, mutta sen kohtaaminen ja läpikäyminen on pakollista jotta voi edistyä. Sama laihdutuksessa. Jos haluat pysyvämmän, pitkäaikaisen hyvän olon, niin pitää kieltäytyä helposta, nopeasta mielihyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Millaisen elämäntapamuutoksen? Kaikki kerralla uusiksi vai yksi juttu kerrallaan?

Jos juot limsoja tai mehuja, niin eka lopetat sen ja opettelet juomaan vaan vettä. Kun siihen tottuu ja siitä on tullut tapa, niin vasta sitten mietit seuraavaa askelta.

Totuttele olemaan epämukavuusalueella. Kun päätät jotain ja toteutat sen, mieli vahvistuu ja alat saamaan mielihyvää onnistumisesta.

Ja mieti ihan oikeasti, onko noin ylipainoisena oleminen sitten mukavaa? Onko se mukavuus alueella olemista että liikkuminen on vaivalloista, hengästyttää, niveliin sattuu, jotkut tuolit voi olla ahtaita, kivoja vaatteita voi olla vaikea löytää jne?

En ole saanut vuosiin mitään onnistumiskokemuksia. En työtä.,en ystäviä,en opiskelupaikkaa. Koko elämä on yhtä epämukavuusaluetta. Syöminen tuo hyvän fiiliksen. Miksi salaatista ja liikunnasra ei saa yhtä hyviä niksejä kuin pitsasta tai suklaasta tai humalasta tai päiväunista?

Aloitin syksyllä masennuslääkkeet mutta ei mitään apua niistä syömiseen. Onko kokemuksia?

Ap

Ei kai niistä päiväunista tarvitse luopua jos kokee niitä tarvitsevan?

Saa terveellisestä ruoasta ja liikunnasta kanssa kiksejä, mutta ei "heti-just-nyt!" -kiksejä, paitsi sitten kun niihin tottuu ja alkaa nauttimaan niistä.

Miksi tarvitset välitöntä mielihyvää ruoasta? Onko stressiä, käsittelemättömiä traumoja? Ja niistä pitää ajatukset saada äkkiä muualle jollain kivalla? Tuoko se epäterveellinen ruoka oikeasti "hyvän fiiliksen"? Ehkä nopean dopamiini annoksen, mutta sen jälkeen, eikö ole tukala ja raskas olo?

On kokemuksia monista masennuslääkkeistä ja ssri:t ainakin lisäsi herkkujen himoa + sen lisäksi turvottikin itsestäänkin. Nykyinen lääke, Voxra, aluksi vei ruokahalun mutta se normalisoitui nopeasti.

Suosittelen niitä elämäntapamuutoksia yksi kerrallaan, sekä terapiaa. Muutokset on vaikeita, mutta jos niitä haluaa, niin joutuu tekemään töitä. Terapiassakin alussa tulee pahempi olo kuin mitä se oli ennen terapiaa, kun alkaa käsittelemään asioita, mutta sen kohtaaminen ja läpikäyminen on pakollista jotta voi edistyä. Sama laihdutuksessa. Jos haluat pysyvämmän, pitkäaikaisen hyvän olon, niin pitää kieltäytyä helposta, nopeasta mielihyvästä.

Olen huomannut, että esim nyt yksin kotona,tulee itsetuhoisia ajatuksia. Käyn peilin edessä 10x ,vaa alla 10 kertaa, ällöttävää. Mietin kuinka minua on koko elämä haukkuttu läskiksi. Ahdistaa ja itkettää.

Kun syön, niin huono olo ja mieli katoaa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli surullinen olo.

Jos aloitat kohtuullisilla elämäntapamuutoksilla ja tähtäät kesään 2024? 

Ulkona on kaunis ilma, lähde liikkeelle. Ketään ei kiinnosta muiden läskit, älä turhaan piileskele kotona.

:D :D :D :D :D :D :D :D :D

MIKSI tälläkin palstalla sitten päivittäin itketään naisten olevan liian lihavia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Millaisen elämäntapamuutoksen? Kaikki kerralla uusiksi vai yksi juttu kerrallaan?

Jos juot limsoja tai mehuja, niin eka lopetat sen ja opettelet juomaan vaan vettä. Kun siihen tottuu ja siitä on tullut tapa, niin vasta sitten mietit seuraavaa askelta.

Totuttele olemaan epämukavuusalueella. Kun päätät jotain ja toteutat sen, mieli vahvistuu ja alat saamaan mielihyvää onnistumisesta.

Ja mieti ihan oikeasti, onko noin ylipainoisena oleminen sitten mukavaa? Onko se mukavuus alueella olemista että liikkuminen on vaivalloista, hengästyttää, niveliin sattuu, jotkut tuolit voi olla ahtaita, kivoja vaatteita voi olla vaikea löytää jne?

En ole saanut vuosiin mitään onnistumiskokemuksia. En työtä.,en ystäviä,en opiskelupaikkaa. Koko elämä on yhtä epämukavuusaluetta. Syöminen tuo hyvän fiiliksen. Miksi salaatista ja liikunnasra ei saa yhtä hyviä niksejä kuin pitsasta tai suklaasta tai humalasta tai päiväunista?

Aloitin syksyllä masennuslääkkeet mutta ei mitään apua niistä syömiseen. Onko kokemuksia?

Ap

Ei kai niistä päiväunista tarvitse luopua jos kokee niitä tarvitsevan?

Saa terveellisestä ruoasta ja liikunnasta kanssa kiksejä, mutta ei "heti-just-nyt!" -kiksejä, paitsi sitten kun niihin tottuu ja alkaa nauttimaan niistä.

Miksi tarvitset välitöntä mielihyvää ruoasta? Onko stressiä, käsittelemättömiä traumoja? Ja niistä pitää ajatukset saada äkkiä muualle jollain kivalla? Tuoko se epäterveellinen ruoka oikeasti "hyvän fiiliksen"? Ehkä nopean dopamiini annoksen, mutta sen jälkeen, eikö ole tukala ja raskas olo?

On kokemuksia monista masennuslääkkeistä ja ssri:t ainakin lisäsi herkkujen himoa + sen lisäksi turvottikin itsestäänkin. Nykyinen lääke, Voxra, aluksi vei ruokahalun mutta se normalisoitui nopeasti.

Suosittelen niitä elämäntapamuutoksia yksi kerrallaan, sekä terapiaa. Muutokset on vaikeita, mutta jos niitä haluaa, niin joutuu tekemään töitä. Terapiassakin alussa tulee pahempi olo kuin mitä se oli ennen terapiaa, kun alkaa käsittelemään asioita, mutta sen kohtaaminen ja läpikäyminen on pakollista jotta voi edistyä. Sama laihdutuksessa. Jos haluat pysyvämmän, pitkäaikaisen hyvän olon, niin pitää kieltäytyä helposta, nopeasta mielihyvästä.

Olen huomannut, että esim nyt yksin kotona,tulee itsetuhoisia ajatuksia. Käyn peilin edessä 10x ,vaa alla 10 kertaa, ällöttävää. Mietin kuinka minua on koko elämä haukkuttu läskiksi. Ahdistaa ja itkettää.

Kun syön, niin huono olo ja mieli katoaa

Ap

Mene nyt hoidattamaan tuo mielenterveytesi kuntoon ihan ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Millaisen elämäntapamuutoksen? Kaikki kerralla uusiksi vai yksi juttu kerrallaan?

Jos juot limsoja tai mehuja, niin eka lopetat sen ja opettelet juomaan vaan vettä. Kun siihen tottuu ja siitä on tullut tapa, niin vasta sitten mietit seuraavaa askelta.

Totuttele olemaan epämukavuusalueella. Kun päätät jotain ja toteutat sen, mieli vahvistuu ja alat saamaan mielihyvää onnistumisesta.

Ja mieti ihan oikeasti, onko noin ylipainoisena oleminen sitten mukavaa? Onko se mukavuus alueella olemista että liikkuminen on vaivalloista, hengästyttää, niveliin sattuu, jotkut tuolit voi olla ahtaita, kivoja vaatteita voi olla vaikea löytää jne?

En ole saanut vuosiin mitään onnistumiskokemuksia. En työtä.,en ystäviä,en opiskelupaikkaa. Koko elämä on yhtä epämukavuusaluetta. Syöminen tuo hyvän fiiliksen. Miksi salaatista ja liikunnasra ei saa yhtä hyviä niksejä kuin pitsasta tai suklaasta tai humalasta tai päiväunista?

Aloitin syksyllä masennuslääkkeet mutta ei mitään apua niistä syömiseen. Onko kokemuksia?

Ap

Nyt unohda laihdutus, hoida tuo masennus ensin! Saatko myös terapiaa?

Kuinka pitkä olet?

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Esiteinit voivat mennä rannalle ihan ilman sinuakin. Olettaen että osaavat uida.

Kirjoitat vihaavasi itseäsi - ehkä siinä on se juurisyy. Minut sai onnistuneesti laihtumaan vasta se, kun itseinho vaihtui itsensä arvostamiseen sekä kuoleman- ja sairaudenpelkoon. Lähipiirin synkät terveysuutiset saivat minut iloitsemaan omasta kehostani - aistit pelaavat ja pystyin toimimaan kuitenkin normaalisti arjessa. Ja mikä tärkeintä - olen elossa! Mukana oli ehkä myös jonkinlaista henkistä heräämistä. Minä olen saanut lahjaksi tämän kehon, jonka avulla "sieluni" voi tehdä upeita asioita, esim. saattaa lapsia maailmaan ja osoittaa hellyyttä rakkailleni. Minussa heräsi vakaa tahto pitää siitä huolta niin hyvin kuin mahdollista. Vaikka sinun kehosi ei ole näyttänyt aina siltä kuin haluaisit, niin eiköhän sinullakin ole upeita kokemuksia, jotka ruumiisi on mahdollistanut?

Mikään maallinen ei ole niin tärkeää, eikä mihinkään kannata satsata niin paljon kuin terveyteen. Ei mikään. Ei se, miltä näytät. Eikä se, miten hyvältä ruoka maistuu. Jos sinulla on syömishäiriö, niin hae rohkeasti apua.

🤢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Millaisen elämäntapamuutoksen? Kaikki kerralla uusiksi vai yksi juttu kerrallaan?

Jos juot limsoja tai mehuja, niin eka lopetat sen ja opettelet juomaan vaan vettä. Kun siihen tottuu ja siitä on tullut tapa, niin vasta sitten mietit seuraavaa askelta.

Totuttele olemaan epämukavuusalueella. Kun päätät jotain ja toteutat sen, mieli vahvistuu ja alat saamaan mielihyvää onnistumisesta.

Ja mieti ihan oikeasti, onko noin ylipainoisena oleminen sitten mukavaa? Onko se mukavuus alueella olemista että liikkuminen on vaivalloista, hengästyttää, niveliin sattuu, jotkut tuolit voi olla ahtaita, kivoja vaatteita voi olla vaikea löytää jne?

En ole saanut vuosiin mitään onnistumiskokemuksia. En työtä.,en ystäviä,en opiskelupaikkaa. Koko elämä on yhtä epämukavuusaluetta. Syöminen tuo hyvän fiiliksen. Miksi salaatista ja liikunnasra ei saa yhtä hyviä niksejä kuin pitsasta tai suklaasta tai humalasta tai päiväunista?

Aloitin syksyllä masennuslääkkeet mutta ei mitään apua niistä syömiseen. Onko kokemuksia?

Ap

Onko uniapnea suljettu pois? Kilpirauhasen vajis? Raudanpuute? Hb ei kerro mitään, joten vaadi lääkäriltä rauta-arvojen mittaus. 

Kaikki edellä mainitut hankaloittavat painonpudotusta ja pitävät mielialan alavireisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittanut monesti elämäntapa muutoksen,mutta aina lipsun vanhoihin tapoihin.

Oikeasti satoja kertoja 8 vuoden aikana alkanut laihduttaa, silti lopputulos on tämä.

Vihaan itseäni, lapset eivät ole koskaan elämänsä aikana päässeet uimarannalle.

Ovat jo esiteinejä.

Ap

Millaisen elämäntapamuutoksen? Kaikki kerralla uusiksi vai yksi juttu kerrallaan?

Jos juot limsoja tai mehuja, niin eka lopetat sen ja opettelet juomaan vaan vettä. Kun siihen tottuu ja siitä on tullut tapa, niin vasta sitten mietit seuraavaa askelta.

Totuttele olemaan epämukavuusalueella. Kun päätät jotain ja toteutat sen, mieli vahvistuu ja alat saamaan mielihyvää onnistumisesta.

Ja mieti ihan oikeasti, onko noin ylipainoisena oleminen sitten mukavaa? Onko se mukavuus alueella olemista että liikkuminen on vaivalloista, hengästyttää, niveliin sattuu, jotkut tuolit voi olla ahtaita, kivoja vaatteita voi olla vaikea löytää jne?

En ole saanut vuosiin mitään onnistumiskokemuksia. En työtä.,en ystäviä,en opiskelupaikkaa. Koko elämä on yhtä epämukavuusaluetta. Syöminen tuo hyvän fiiliksen. Miksi salaatista ja liikunnasra ei saa yhtä hyviä niksejä kuin pitsasta tai suklaasta tai humalasta tai päiväunista?

Aloitin syksyllä masennuslääkkeet mutta ei mitään apua niistä syömiseen. Onko kokemuksia?

Ap

Nyt unohda laihdutus, hoida tuo masennus ensin! Saatko myös terapiaa?

Laihana olisin onnellinen. Pitäis vaan laihtua, niin maailma olisi avoin. Mutta kun tuntuu olevan yksi maailman vaikeimmista asioista.ap