Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hävettää mennä ulos lenkille juoksemaan
12.04.2023 |
Tuntuu jotenkin siltä, että näytän todella tyhmältä ja vien tilaa muilta lenkkeilijöiltä. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Mulle oikeasti nauretaan lenkillä . Viimeks tänään jäivät nuoriso ilkkumaan kun hölkkäsin ohi . Näin käynyt ennenkin . Pitäis olla hyvän näköinen niin ei pilkata . Ei edes lenkillä voi mennä ettei kärsi rumasta ulkonäöstä . Vaatteet on siistit joten tuskin niistä sentään johtuu .
Äh. Nuoriso on itsestään niin epävarmaa, että pitää kohdistaa iva johonkin muualle ja joukolla sitä nauraa.
Sinä lenkkeilet omalla tyylilläsi. Anna palaa!
Hittoon jotkut tiliäishyypiöt.
Huuda niille, että mukaan vaan! Polkua riittää.
Jos sinä rupeat pistämään energiasi siihen mitä joku muu ajattelee tai tekee, niin se on loputon suo.
Kaikkein olennaisinta on se, mitä sinä teet.- Mitä sinä itse ajattelet. Ajattele, että tämä on hieno juttu ja teet itse itsellesi hyvää. Se on tärkeää. Se on olennaista ja merkitsevää.
Anna arvoa sille mitä sinä ajattelet ja teet- Äläkä jollekin ohikulkijoille suo tuollaista valtaa omassa mielessäsi. Lämpimikseen huutelevat.
Hitto. Ryhtiä nostat vaan ja jatkat matkaa omalla tavallasi. Sinä olet just hyvä. Pistä itseesi positiivinen energia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haloo te olette aikuisia ihmisiä ratkokaa itse ongelmanne
The MEANING of life is to give LIFE a meaning
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin ne kuin kaljasieppo.
No kyseles nyt pois ap muutkin huolet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä sama ongelma aikoinaan. Nykyään pysähdyn pysähdyspaikoille vetelemään leukoja ja tekemään muuta jumppaa kuten dippien tekoa ja karatepotkujen esittelyä.
Muutaman kerran on pari ukkoa jupissut kevyellä uholla, kun sattuivat paikalle kun potkin karatepotkuja näyttävästi ilmaan ja leuanvetotangon kahvoihin. En noteeranut heitä mitenkään. Tokaisin äänekkäästi että voin ottaa sparria, jos haluavat tapella. Hiljenivät siihen paikkaan ja laputtivat tiehensä.
Tapana on vetää niin nopeita läpsyjä että tennarin kärki napsahtaa tangon päähän ja hiekka pölähtää tossujen kärjestä. Pelkkä juoksu ei ole mulle se juttu vaan karatepotkujen esittely ja yleinen liikunnalliuus.
Se ujostelu muuttui rohkeudeksi ja julkiseksi voimisteluksi. Juostessa tykkään myös ottaa kiinni muita juoksijoita ja ohitella heitä näyttävästi.
Olipa hyvä, että tää ketju osui mun silmiin. On niin tuttuja tuntemuksia, ja hyvä todeta, etten ole ainoa, joka nolostelee juoksemista. Lähdin liikkeelle rapakuntoisena ja reilusti ylipainoisena. Juoksemaan! Alussa en oikeesti jaksanutkaan kuin pätkän kerrallaan. Ja miten noloa, kun joku tulee vastaan. Jos näkökentässä näkyy vastaantulija, vaihdan äkkiä vaivihkaa kävelyksi. Tai ainakin näin tein vielä joku aika sitten. Nyt yritän etsiä reittejä, joilla ei tule tuttuja vastaan ;) Olen kyllä vähitellen yrittänyt päästä tästäkin häpeästä eroon. Sillä, tarkalleen ottaen ei kai ole häpeä, että kohottaa kuntoa..? Ei edes silti, vaikka joku toinen juoksisi kovempaa ja edelle. Ja niitä muutamia kommenttejakin tuli alkuaikoina...
Pururadalla. Nenän vartta pitkin katsoen : - Olek sää ALOITTELIJA? Sun ei pitäis juosta noin kovaa. Hiljaista vauhtia, niin siitä se kunto nousee. (no jaa... juoksin juoksemisen ilosta, ja halusin kokeilla, miten kovaa jaksan juosta. Siinä vaiheessa olin kuitenkin vielä niin herkkä, että lopetin pitkäksi aikaa toisten nähden juoksemisen.)
Tiellä taas on joku huutanut jotain hop hop, jonka myös otin ivailuna.
Jotenkin sitä ajattelee, että kun on aina ollut huono liikunnassa, niin ei sovi yrittääkään juosta. Tulee semmoinen mikä minäkin kuvittelen olevani fiilis. Kaikilla ei toki sellaista ole. Tämän ketjun meitä ymmärtämättömille välikommentoijille sanon onnittelut hyvästä itsetunnosta. Itselläni ei sellaista ole, mutta yritän opetella olemaan ylpeä sinnikkyydestäni, jonka avulla olen kohottanut kuntoani, ja samaan ylpeyteen rohkaisen ketjun aloittajaa ja kohtalotovereita. Sehän on upeaa, että me liikutaan!
"Tuhannen virstan matka alkoi yhdestä askeleesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin mennä lenkkipolulle, mutta isokokoinen fasaani oli menoaukolla eikä liikahtanut minnekään. Poistuin pettyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko menoaukko sama kuin ovi
Tarkoitin porttia lenkkipolulle. Olisin toki voinut sen metsän kautta kiertää.
Vierailija kirjoitti:
Yritin mennä lenkkipolulle, mutta isokokoinen fasaani oli menoaukolla eikä liikahtanut minnekään. Poistuin pettyneenä.
Kiitos, kommenttisi muistutti miksi ylipäätään käyn vauva-palstalla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että mennään kaikki kävelemään tai juoksemaan, siis me jotka ajatellaan olevamme tyhmän näköisiä. Ollaan sitten yhdessä hölmön näköisiä! Hitot muista! Mä otan koiran mukaan.
Hyvän mielen viesti! Tehdään näin.
Alue: Aihe vapaa
Jos sen saa, siitä taitaa olla sikavaikeaa päästä eroon. Tuttava on "nauttinut" kolme kuuria maksalle potentiaalisesti myrkyllistä Lamisiliä. Ehdotin hänelle homeopaattista valmistetta nimeltä Antimonium crudum, potenssia C30, joka on niin laimeaa että siinä tuskin on kovin monta molekyyliä "vaikuttavaa" ainetta, mutta ei kelvannut joten (ohis: käytän valmisteen itse. Sen primääri indikaatio on kuitenkin ilmeisesti ruuansulatuskanavan vaivat. Parin päivän annoksen jälkeen alkoi pierettää, mitä ei ole juurikaan tapahtunut sen jälkeen kun IBS-vaivat alkoivat eli muutamia vuosia sitten. Onhan se varmaankin hyvä että suolistossa muodostuva kaasu pääsee ulos joko ylä- tai alakautta. Myös P. Aska alkoi haista sellaiselle kuin se tuoksui ennen vaivojen alkamista! Liekö vaikutus sitten kohdistunut suoliston mikrobikantaan?!)