Liian rakastava puoliso

Olen todella iloinen, koska olen löytänyt todella mahtavan miehen neljä vuotta sitten ja vieläpä pahamaineisesta Tinderistä. Hän oikeasti pyrkii toteuttamaan kaikki toiveeni ja sanoo päivittäin, että rakastaa minua. Hän halaa minua vähän väliä ja haluaa suudella paljon. Käy töissä ja pitää huolta hygieniastaan. Omalla tavallaan komea ja pyrkii miellyttämään minua ulkonäöllisesti. Ymmärrän, että olen onnekas ja luotan häneen. Koen oloni turvalliseksi hänen seurassaan. Harrastamme seksiä päivittäin ja se on todella hyvää ollut alusta alkaen. Ongelmana on se, että vaadin itse paljon tilaa ja koen raskaana, että joku on koko ajan lähellä. Ja kun sanon koko ajan, niin tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Vaadin esimerkiksi aamuisin tilaa (herään ennen muita, ettei kukaan puhuisi minulle ja saisin rauhassa juoda kahvini, meikata ja kuunnella aamu-uutisia) ja sen olemme melko hyvin saaneetkin sovittua, koska yleensä hän vielä nukkuu, kun itse lähden töihin ja lapsia viemään tarhaan ja kouluun. Olen hektisessä työpaikassa ja nuorin lapseni on kolmen. Olen koko päivän työntekijöiden saatavilla, yhteydessä asiakkaiden kanssa ja kotiin päästyäni lapseni vaativat osansa. Kun vihdoin talo hiljenee, niin sitten pitää huomioida puolison läheisyyden kaipuu. Hän antaa tilaa, jos sanon, mutta näen, että se satuttaa häntä ja hänen käyttäytymisensä muuttuu - hän jotenkin hätääntyy. Koen myös hieman ahdistavana, että toinen haluaa pukeutua kuten haluan (sanon aina, että jokaisella on oma tyylinsä ja en halua muuttaa häntä), eikä hän halua käydä ulkona ystäviensä kanssa. Jos minä käyn ulkona ystävieni kanssa, hän on yleensä mukana, koska en henno jättää häntä yksin kotiin. Hän muutti toiselta paikkakunnalta luokseni pari vuotta sitten ja arvostan myös sitä todella paljon. Hän on todella parisuhdeihminen ja haluaa elää symbioosissa, mutta minä haluaisin elää rinnakkain siten, että molemmilla olisi myös omia juttuja. Tämä on hankalaa, koska ensimmäinen mieheni oli yhtä ihana, mutta se, että hän nosti minut jalustalle, alkoi ahdistamaan ja erosimme lopulta 15-vuoden jälkeen. Nykyinen puolisoni on puolestaan eronnut, koska hänen avioliittonsa oli kylmä ja hän oli todella yksinäinen ja siksi osittain ymmärränkin tämän "rakkaustankkauksen"
. Kaipaisin kuitenkin vähän tilaa, että voisin vähän kehitellä omiakin kaipauksen tunteita ja haluaisin myös palata omien tärkeiden harrastusten pariin edes joskus. Olemme puhuneet tästä, mutta olen kuulemma "liian ihana", että minusta voisi pitää kädet erossa tai minusta voisi olla erossa. Luulen, että hänellä on vielä näiden vuosien jälkeenkin vähän liian unelmainen kuva, koska olen kyllä ihan tavallinen.