Hei te, joilla oli arvaamaton ja kovapäinen ja fyysisesti päällekäypä lapsi - millainen hänestä tuli aikuisena?

On vankilassa.

Päätti päivänsä.

Ja minkä ikäisenä oli väkivaltainen ja päällekäyvä, lasketaanko 2-3-v, eikös kaikki lapset ole hieman väkivaltaisia silloin?

Toimitusjohtaja

Odotin positiivisempia vastauksia. Tytöstä jos on kyse olisikohan vankila kuitenkaan ihan ihan todennäköinen. Ja tuskin taaperon touhuista vielä välittäisin, mutta alakouluikäinen on jo hankala jos vastustaa vanhempia haukkuen ja käyden päälle.

Vierailija kirjoitti:

Odotin positiivisempia vastauksia. Tytöstä jos on kyse olisikohan vankila kuitenkaan ihan ihan todennäköinen. Ja tuskin taaperon touhuista vielä välittäisin, mutta alakouluikäinen on jo hankala jos vastustaa vanhempia haukkuen ja käyden päälle.

Ei ole normaalia. Toivon että olette hakeneet apua. Joku häiriö tytölläsi selvästi on.

Olen pahoillani, ei ole normaalia. Ei tule ihmistä.

Masentunut ja muitakin mielenterveysongelmia löytyy.

Oletteko saaneet apua mistään? Meidän lapsi käyttäytyi noin kun häntä kiusattiin rankasti koulussa.  Kun kiusaamiseen puututtiin, käytös muuttui kotonakin. Joskus viskoi jopa kenkiä minuakin kohti. Paha olo oli.

tekee nykyään asiakaspalvelutyötä puhelimessa. siinä ei äkkipikainen luonne haittaa.

Arvaamaton, kovapäinen ja fyysisesti päällekäyvä aikuinen. Sekaantui huumeisiin ja tuli niissä piireissä tapetuksi. Katkaisi välit meihin jo vuosia ennen kuolemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Ja minkä ikäisenä oli väkivaltainen ja päällekäyvä, lasketaanko 2-3-v, eikös kaikki lapset ole hieman väkivaltaisia silloin?

Tarkoitan myös alakoululaisia ainakin.

Meillä myös sekaantunut huumeisiin. Masentunut itsetuhoinen.

Haimme apua, kun hän oli noin 10 v. Perheneuvola oli ihmeissään, kun poika oli niin verbaalinen ja osasi sanoittaa tunteensa. Käynneistä ei siis ollut apua. Ja hän oli itse enkeli silloin.

Toinen tällä hetkellä vankilassa. Toinen erittäin hyväpalkkainen koodari ja kaikki hyvin. Ei noita voi ennustaa vaikka kasvattaa samalla tavalla. Kaikki geenit vaikuttaa. Ja se koodari oli se äärimmäisen väkivaltainen lapsi.

Kovin myöhään ihmiset hakevat apua lapsilleen. Kyllä 10-vuotias alkaa olla jo aika vanha.

3-4-vuotiaan kanssa kannattaa jo lähteä hakemaan apua eikä jäädä odottelemaan. Eikä niellä niitä "odotellaan ja katsellaan" kommentteja mitä kasvatusalan ammattilaiset tarjoaa.

Myös kotona täytyy ottaa kunnon otteet käyttöön. Enkä tarkoita mitään kiinnipitoja. Niistä ei lapsi mielestäni opi mitään. Tietysti jossain kohtaa sekin varmasti on tarpeen mutta sen täytyy olla se viimeinen keino.

Lapselle täytyy kertoa selkeästi seuraukset mitä hänen tekonsa aiheuttaa ja miltä se muista tuntuu. Paras olisi että lapsi oppisi itse miettimään mitä seuraa kun hyökkää toisen kimppuun ja sen että haluaako aiheuttaa toiselle kipua ja pahaa mieltä. Tuota voi myös kysyä miksi haluaa tehdä toiselle niin. Ja näitä alkaa opettamaan heti kun lapsi vähänkään ymmärtää puhetta ja syy-seuraussuhteita. Ei ehkä enää kouluikäiselle toimi jos saanut sitä ennen mätkiä menemään minkä kerkiää.

Tuossa että tunteita sanoitetaan ja seurauksista kerrotaan lapselle kehittyy samalla empatiakykyä sen lisäksi että oppii halllitsemaan tunteitaan.

Millaisia te luulette näiden väkivaltaisten aikuisten olleen lapsina? He ovat olleet niitä väkivaltaisia lapsia.

Tunnen yhden tuollaisen raivohullun. Siitä tuli erään sortin erityis asiantuntija ja ammattilainen, tekee erittäin suurta tarkkuutta ja varovaisuutta vaativaa työtä.

Vankilassa. Ei tosin käynyt päälle, mutta muuten rikkoi tavaraa jne.

Lapsella todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nyt on 16 v. Ei ole enää aggressiivinen, mutta mielialat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Monta vuotta meni ennen kuin sai oikeaa hoitoa. Aika näyttää millainen aikuinen hänestä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kovin myöhään ihmiset hakevat apua lapsilleen. Kyllä 10-vuotias alkaa olla jo aika vanha.

3-4-vuotiaan kanssa kannattaa jo lähteä hakemaan apua eikä jäädä odottelemaan. Eikä niellä niitä "odotellaan ja katsellaan" kommentteja mitä kasvatusalan ammattilaiset tarjoaa.

Myös kotona täytyy ottaa kunnon otteet käyttöön. Enkä tarkoita mitään kiinnipitoja. Niistä ei lapsi mielestäni opi mitään. Tietysti jossain kohtaa sekin varmasti on tarpeen mutta sen täytyy olla se viimeinen keino.

Lapselle täytyy kertoa selkeästi seuraukset mitä hänen tekonsa aiheuttaa ja miltä se muista tuntuu. Paras olisi että lapsi oppisi itse miettimään mitä seuraa kun hyökkää toisen kimppuun ja sen että haluaako aiheuttaa toiselle kipua ja pahaa mieltä. Tuota voi myös kysyä miksi haluaa tehdä toiselle niin. Ja näitä alkaa opettamaan heti kun lapsi vähänkään ymmärtää puhetta ja syy-seuraussuhteita. Ei ehkä enää kouluikäiselle toimi jos saanut sitä ennen mätkiä menemään minkä kerkiää.

Tuossa että tunteita sanoitetaan ja seurauksista kerrotaan lapselle kehittyy samalla empatiakykyä sen lisäksi että oppii halllitsemaan tunteitaan.

Millaisia te luulette näiden väkivaltaisten aikuisten olleen lapsina? He ovat olleet niitä väkivaltaisia lapsia.

Ai näinkö helppoa se onkin. Kiitos vinkeistä, näitä ei varmaankaan kukaan ole kokeillut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nyt on 16 v. Ei ole enää aggressiivinen, mutta mielialat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Monta vuotta meni ennen kuin sai oikeaa hoitoa. Aika näyttää millainen aikuinen hänestä tulee.

Toivotaan parasta!