Neuvokaa miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia (4-v kaverin lapsi)?

ap

Tuo että huutaa sitä karkkia on kyllä mielestäni huonoa käytöstä johon vanhemman pitäisi puuttua.

Olen tuonut karkkia lahjaksi mutta kun näemme viikoittain niin pitäisikö joka kerta tuoda karkkia vaan kun lapsi huutamalla vaatii? Sitä kysyn.



ap

että viet lapselta ilmeisesti sen lyhyen ajan mitä ehtis äitinsä kanssa olla. Ja oletko mahdollisesti niitä vieraita jotka istuu 3 tuntia, mitään tekemättä ja puhuen omista asioistaan, ja äidiltä jää hommat hoitamatta?

mutta oikeasti, meidän esim 4-vuotiaalla oli juuri tuollainen vaihe että ei vastannut kenellekään tervehdyksiin tai muihinkaan kysymyksiin, saatika että olisi jotenkin kiittänyt jne. Nämä arvot oli kuitenkin meidän perheessä tärkeitä ja niitä oli opetettu. Ennen (siis 1v-4v) tyttö osasi tosi hienosti vastailla ja oli oikeen kohtelias. Sitten tuli tuo ihmevaihe joka kesti varmaan lähemmäs vuoden. Sen jälkeen tyttö on taas ollut todella kohtelias, tervehtii kaikkia puolituttujakin oma-alotteisesti, siis ekana sanoo hei, kiittää ja pyytää.

Itse muistan lapsena odottaneeni innolla vieraita jotka toi jotakin kivaa. En kyllä tiedä sanoinko koskaan kenellekään jos ei tuonut. En varmaan kun olisi saanut vanhemmilta kuulla sitten huonosta käytöksestä.



Vieraille kyllä muitsan menneeni muutaman kerran sanomaan että eikö olisi jo aika lähteä pois kun nukkuma-aika alkaa...

Kyllähän toinen saa karkkia toivoa ja pyytää, mutta nimitellä ei saa.

En tosiaankaan vie heidän yhteistä aikaansa kun on äitinsä kanssa kotona joka päivä, mitä nyt kerhossa pari kertaa viikossa. Äiti ei siis töissä ja aina läsnä lapsen kanssa muuten.



ap

Voi olla ihan normaalia käytöstä tonikäseltä. Lapsilla tulee ja menee kausia, ei niistä kannata kauheeta numeroa tehdä. Nimittelyyn pitää puuttua (siis äidin pitäisi)!



Minä olin itse ujo pienenä enkä vain saanut sanaa suusta kun joku rupesi kyselemään.

kinvaatimisjuttu kuulostaa siltä, että lasta ei ujoutensa takia uskalleta kasvattaa. Mut se ei ole sun ongelma. Ei sun tarvitse loukkaantua lapsen jäätävästä vastaanotosta, sinä olet aikuinen.

Ehkä kyseessä kausi vaan, ettei halua puhua. Annan siis olla. Kai sentään voin tervehtiä?



Entä se huutaminen? Mitä siihen sanon vai olenko vaan hiljjaa niin kun en olisi kuullutkaan?



ap

Todella tyhmä kysymys. Ja mikset voi viedä sille jotain kivaa, ja vaikka leipoa sen kanssa pipareita, tai viedä johonkin. Itse olen niin läheinen kavereiden lasten kanssa että aina tehdään kaikki jotain yhdessä ja pikkunen saa kehut ja huomiot, ja sitten kun ei enää jaksa/kiinnosta puuhailu, menee leikkimään omia leikkejä. Tehdään yhdessä ruokaa, tai leikataan paperista tonttuja tms, jotka menee sitten värittämään. Pieniä hommia keksii vaikka kuinka paljon.

muttei sitten osaakaan ottaa sitä vastaan?

Nimittäin juuri oman 4-vuotiaan tyttäreni kannalta. Tuo nimittely ei ole meillä ongelma, mutta se vastaamatta jättäminen, kun tervehditään. Olen joitakin kertoja tytölle muistuttanut, että kun joku tervehtii, niin kuuluu hyviin tapoihin vastata, vaikka ujostuttaisikin. Välillä se jo onnistui, mutta näyttää nyt taas unohtuneen. Eli meillä ainakin tyttö on vain ujo, vaikka toisaalta kyllä sosiaalinenkin, kunhan lämpenee. Kyllä minua ainakin kiusaa se, kun niinkin tuttu ihminen kuin mummu tai vaari tervehtii tai kyselee jotain, niin neiti ei reagoi mitenkään. Haluan siis opettaa tytölle kohteliaisuutta, riippumatta siitä onko ujo vai ei. Täytyykin taas ruveta kouluttamaan:)



Neuvoja tässä ei juurikaan tainnut tulla...

että onpas nätti mekko, oletpäs piirtänyt hienon kuvan jne.

Itse olen tokaissut pienenä eräälle vieraalle " Sinä olet ruma" ihan rehellisyyttäni. Äiti on minua asiasta sen verran oikonut, että muistan sen vieläkin. Ja vielä teininäkin, minua hävetti nähdä tätä ihmistä. Mielipiteeni hänen ulkonäöstään pysyi siis ennallaan.



Tässä reagointivaihtoehtoja:

- Minulle tulee ihan paha mieli, kun nimittelet minua. Minusta sinä olet ainakin kiva tyttö.

- Mitä se äiti/hammaspeikko siitä tykkäisi, jos minä joka kerta toisin karkkia.



Tosiaan, äidin tehtävänä se puuttuminen olisi... Kauheasti en lähtisi äitiä neuvomaan, jos neuvoa ei pyydä.

Voihan se olla, ettei tyttö pidä sinusta. Eikä siitä saa loukkaantua. Ei tuon ikäinen osaa vielä toimia sellaisessa tilanteessa, kun pitäisi olla hienovaraisesti kohtelias ihmiselle, josta ei oikeasti pidä.

Minä olisin äitinä siitä todella pahoillani, jos lapseni määräilisi muita ja muut tekisivät kuten hän sanoo.

e lapselle karkkia että pääsisi itse vähemmällä...just joo...

Lapset nyt vaan ovat tuollaisia, eivät mitään pienikokoisia aikuisia. Siksi meitä isoja ihmisiä tarvitaan, että kasvaisivat fiksuiksi aikuisiksi. Ei sinun kannata liikaa pohtia asiaa, ei ole sinun lapsesi kuitenkaan. Jos teillä ei vuorovaikutus pelaa niin anna olla tai yritä sinä jotain toista konstia. Jos lapsi ei pidä kyselystä, niin älä kiusaa niillä. Sano hei ja vastaa, jos tyttö kysyy. Jos haluat ystävystyä tytön kanssa, niin keksi tosiaan jotain yhteistä puuhaa teille, osta vaikka paperinukkeja ja leikkailette yhdessä.