Teenkö viimeinkin ison siirtoni ja sen suurimman riskin ihastukseni suhteen, vai jatkanko lopun elämää samaa rataa?

Jos olisin täysin kyllästynyt paikallaan olevaan nykytilaan, kertoisin silläkin riskillä että kaikki olis sitten siinä

Lopettaisin ystävyyden jos se noin kovasti sattuu edelleen. Sabotoit itseltäsi mahdollisuuden onneen roikkumalla loputtomiin tuossa samassa.

Ei tämä ole niinkään kyllästymistä vaan tyytymistä nykytilaan. Riski on oikeasti iso, sillä olen parisuhteessa tälläkin hetkellä. Nykyinen kumppanini on hyvä ihminen, ja molemmat ollaan jalat maassa olevia toisen kierroksen ihmisiä, jotka arvostaa kumppanuutta ja jaettua arkea. Molemmat tiedetään, että yksinäisyys ei tee hyvää, enkä usko olevani itsekään hänen ykkösvalintansa, vaan vaihtaisi varmasti takaisin eksäänsä, jos asiat olisi menneet hänen kohdallaan toisin. 

Ja toisaalta olen jo kokenut sen, että neljän vuoden välirikko ihastukseeni/ystävääni ei mitenkään laimentanut tunteita häntä kohtaan, niin riskissä ei ole sitäkään hyötyä että "pääsisin parantumaan". 

Mutta ei tämä myöskään satu, kuten joku kuvasi. Näin on menty niin pitkä aika, että tästä on tullut mun normaalitila. Mutta ihannetila kuitenkaan.

ap

On hyvin epätodennäköistä, että sinua kaverina pitävä nainen olisi sinuun rakastunut ja olet jo kerran häneltä pakit saanut. En ymmärrä lainkaan logiikkaasi. Mitä ihmettä tällä tunnustuksellasi oikein tavoittelet?

En ymmärrä miehiä tässä suhteessa. Itselleni kävi kerran samoin, että eräs tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua syvästi ja haluavansa elää elämänsä loppuun asti kanssani. Olin tyrmistynyt. En todellakaan vastannut tunteisiin ja välimme viilenivät (koska hän oli tuosta vaimolleenkin kertonut). Kului muutamia vuosia, ja hän lähetti minulle kirjeen, jossa toivoi taas samaa asiaa. Että olisiko mieleni ehkä muuttunut tai ehkä voisimme olla edes ystäviä. 

Minulle jäi täydeksi mysteeriksi miksi mies toimi noin kuten sinunkin logiikkasi. Miksi sinä suunnittelet toimivasi noin järjettömästi?

Vierailija kirjoitti:

On hyvin epätodennäköistä, että sinua kaverina pitävä nainen olisi sinuun rakastunut ja olet jo kerran häneltä pakit saanut. En ymmärrä lainkaan logiikkaasi. Mitä ihmettä tällä tunnustuksellasi oikein tavoittelet?

En ymmärrä miehiä tässä suhteessa. Itselleni kävi kerran samoin, että eräs tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua syvästi ja haluavansa elää elämänsä loppuun asti kanssani. Olin tyrmistynyt. En todellakaan vastannut tunteisiin ja välimme viilenivät (koska hän oli tuosta vaimolleenkin kertonut). Kului muutamia vuosia, ja hän lähetti minulle kirjeen, jossa toivoi taas samaa asiaa. Että olisiko mieleni ehkä muuttunut tai ehkä voisimme olla edes ystäviä. 

Minulle jäi täydeksi mysteeriksi miksi mies toimi noin kuten sinunkin logiikkasi. Miksi sinä suunnittelet toimivasi noin järjettömästi?

Kyllä olen itsekin sitä mieltä, että onhan tämä ristiriitaista. Enkä varmaan kaikkiin kysymyksiin osaa vastata ja varsinkaan en tiedä onko kuvaamasi mies ajatellut yhtään kuten minä. Mutta se miksi tätä harkitsen on se, että tunnen että hän on mulle se oikein yli muiden ja kyllä sitä vaan haluaa toivoa ja tavoitella varsinkin, kun ne tunteet ei vaan laimene. Sitten taas naisen näkökulmasta kuvittelisin, että tuskin hän 20 vuotta sitten tiesi tarkalleen mitä minussa voi saada tai menettää, kun olimme tunteneet kuukausia, eikä vuosia kuten nyt. Ei silloin ollut pohjana tätä syvää ystävyyttä ja luottamusta, eikä mulla silloin ollut tilaisuutta tuoda esiin millainen kumppani aidosti olisin hänelle. Mutta nyt nämä asiat on toisin. 

Ja toisaalta ehkä toivon, että meidän ystävyys on säilynyt siksi, että naisen puolelta olisi jotain samaa. Joistakin viesteistä ja tilanteista olen vuosien varrella niin päätellytkin, mutta mun täytyy ottaa huomioon, että omat tunteet ja toiveet voi teettää tulkintavirheitä näissä.

Ei kannata tunnustaa jos haluat säilyttää välit.

Ollessani täysi- ikäisyyden kieppeillä yksi mua pari vuotta vanhempi nuori mies ihastui muhun kovasti. Annoin pakit, mutta ei tainnut ymmärtää täysin, ettei mun puolella oo ollut mitään tunteita koskaan. Hän ehti vuosia kuvitella meidän välille kaikkea huolimatta siitä, että mulla on mies ja perhe.

Kun kyselin häneltä josko voisi lopettaa vihjailut siitä, että meidän välillä on ollut joskus jotain, hän ei vieläkään suostunut uskomaan, että en hänestä samalla tavalla ajattele. Ainoa vaihtoehto oli laittaa välit kokonaan poikki, sillä alkoi puhumaan jotain ihan outoja, että vain mun mies ja lapset ovat meidän välissä.

10 vuotta tunnettiin, mutta niin se ystävyys katkesi. Välillä harmittaa, ettei osannut pitää mölyjä mahassa, mutta ehkä parempi kuitenkin kun tuli ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin epätodennäköistä, että sinua kaverina pitävä nainen olisi sinuun rakastunut ja olet jo kerran häneltä pakit saanut. En ymmärrä lainkaan logiikkaasi. Mitä ihmettä tällä tunnustuksellasi oikein tavoittelet?

En ymmärrä miehiä tässä suhteessa. Itselleni kävi kerran samoin, että eräs tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua syvästi ja haluavansa elää elämänsä loppuun asti kanssani. Olin tyrmistynyt. En todellakaan vastannut tunteisiin ja välimme viilenivät (koska hän oli tuosta vaimolleenkin kertonut). Kului muutamia vuosia, ja hän lähetti minulle kirjeen, jossa toivoi taas samaa asiaa. Että olisiko mieleni ehkä muuttunut tai ehkä voisimme olla edes ystäviä. 

Minulle jäi täydeksi mysteeriksi miksi mies toimi noin kuten sinunkin logiikkasi. Miksi sinä suunnittelet toimivasi noin järjettömästi?

Kyllä olen itsekin sitä mieltä, että onhan tämä ristiriitaista. Enkä varmaan kaikkiin kysymyksiin osaa vastata ja varsinkaan en tiedä onko kuvaamasi mies ajatellut yhtään kuten minä. Mutta se miksi tätä harkitsen on se, että tunnen että hän on mulle se oikein yli muiden ja kyllä sitä vaan haluaa toivoa ja tavoitella varsinkin, kun ne tunteet ei vaan laimene. Sitten taas naisen näkökulmasta kuvittelisin, että tuskin hän 20 vuotta sitten tiesi tarkalleen mitä minussa voi saada tai menettää, kun olimme tunteneet kuukausia, eikä vuosia kuten nyt. Ei silloin ollut pohjana tätä syvää ystävyyttä ja luottamusta, eikä mulla silloin ollut tilaisuutta tuoda esiin millainen kumppani aidosti olisin hänelle. Mutta nyt nämä asiat on toisin. 

Ja toisaalta ehkä toivon, että meidän ystävyys on säilynyt siksi, että naisen puolelta olisi jotain samaa. Joistakin viesteistä ja tilanteista olen vuosien varrella niin päätellytkin, mutta mun täytyy ottaa huomioon, että omat tunteet ja toiveet voi teettää tulkintavirheitä näissä.

En halua latistaa sinua, mutta ethän sinä nytkään ole voinut tuoda ilmi millainen kumppani hänelle olisit, kun ette ole keskenänne parisuhteessa, vaan olette ystäviä. Ja olette molemmat varattuja.

Ystävät ovat tosi hyviä olemassa ja arvokkaita, se on kuitenkin eri asia kuin seksuaalinen kiinnostus. Ainakin omalla kohdalla ne ovat kaksi täysin eri asiaa.

Mutta kuulostaa siltä, että olet joka tapauksessa päättänyt tunnustaa. Surettaa puolisosi kohtalo, kun hän on kakkosvaihtoehtosi. Ei kovin reilua, sillä hänhän voisi löytää jonkun, jolle on ykkösvaihtoehto.  

Ensimmäinen asia mikä sinun pitää tehdä, on kertoa tästä nykyiselle seurustelukumppanillesi. Muussa tapauksessa teet häntä kohtaan todella todella väärin. Vaikka et häntä selvästi rakastakaan, niin tee hänelle edes tämä yksi palvelus.

Sitten kun olette eronneet, voit kokeilla onneasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin epätodennäköistä, että sinua kaverina pitävä nainen olisi sinuun rakastunut ja olet jo kerran häneltä pakit saanut. En ymmärrä lainkaan logiikkaasi. Mitä ihmettä tällä tunnustuksellasi oikein tavoittelet?

En ymmärrä miehiä tässä suhteessa. Itselleni kävi kerran samoin, että eräs tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua syvästi ja haluavansa elää elämänsä loppuun asti kanssani. Olin tyrmistynyt. En todellakaan vastannut tunteisiin ja välimme viilenivät (koska hän oli tuosta vaimolleenkin kertonut). Kului muutamia vuosia, ja hän lähetti minulle kirjeen, jossa toivoi taas samaa asiaa. Että olisiko mieleni ehkä muuttunut tai ehkä voisimme olla edes ystäviä. 

Minulle jäi täydeksi mysteeriksi miksi mies toimi noin kuten sinunkin logiikkasi. Miksi sinä suunnittelet toimivasi noin järjettömästi?

Kyllä olen itsekin sitä mieltä, että onhan tämä ristiriitaista. Enkä varmaan kaikkiin kysymyksiin osaa vastata ja varsinkaan en tiedä onko kuvaamasi mies ajatellut yhtään kuten minä. Mutta se miksi tätä harkitsen on se, että tunnen että hän on mulle se oikein yli muiden ja kyllä sitä vaan haluaa toivoa ja tavoitella varsinkin, kun ne tunteet ei vaan laimene. Sitten taas naisen näkökulmasta kuvittelisin, että tuskin hän 20 vuotta sitten tiesi tarkalleen mitä minussa voi saada tai menettää, kun olimme tunteneet kuukausia, eikä vuosia kuten nyt. Ei silloin ollut pohjana tätä syvää ystävyyttä ja luottamusta, eikä mulla silloin ollut tilaisuutta tuoda esiin millainen kumppani aidosti olisin hänelle. Mutta nyt nämä asiat on toisin. 

Ja toisaalta ehkä toivon, että meidän ystävyys on säilynyt siksi, että naisen puolelta olisi jotain samaa. Joistakin viesteistä ja tilanteista olen vuosien varrella niin päätellytkin, mutta mun täytyy ottaa huomioon, että omat tunteet ja toiveet voi teettää tulkintavirheitä näissä.

En halua latistaa sinua, mutta ethän sinä nytkään ole voinut tuoda ilmi millainen kumppani hänelle olisit, kun ette ole keskenänne parisuhteessa, vaan olette ystäviä. Ja olette molemmat varattuja.

Ystävät ovat tosi hyviä olemassa ja arvokkaita, se on kuitenkin eri asia kuin seksuaalinen kiinnostus. Ainakin omalla kohdalla ne ovat kaksi täysin eri asiaa.

Mutta kuulostaa siltä, että olet joka tapauksessa päättänyt tunnustaa. Surettaa puolisosi kohtalo, kun hän on kakkosvaihtoehtosi. Ei kovin reilua, sillä hänhän voisi löytää jonkun, jolle on ykkösvaihtoehto.  

En minäkään ole mitenkään mahdottoman harmissani siitä, että en ole kumppanini ykkösvaihtoehto. Olen hyvin varma, että hänen eksänsä on. Luulen, että jokin sama molemminpuolinen ymmärrys vallitsee meillä tässä asiassa. 

Kaveri on kaveri, eikä muuksi muutu. N

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole niinkään kyllästymistä vaan tyytymistä nykytilaan. Riski on oikeasti iso, sillä olen parisuhteessa tälläkin hetkellä. Nykyinen kumppanini on hyvä ihminen, ja molemmat ollaan jalat maassa olevia toisen kierroksen ihmisiä, jotka arvostaa kumppanuutta ja jaettua arkea. Molemmat tiedetään, että yksinäisyys ei tee hyvää, enkä usko olevani itsekään hänen ykkösvalintansa, vaan vaihtaisi varmasti takaisin eksäänsä, jos asiat olisi menneet hänen kohdallaan toisin. 

Ja toisaalta olen jo kokenut sen, että neljän vuoden välirikko ihastukseeni/ystävääni ei mitenkään laimentanut tunteita häntä kohtaan, niin riskissä ei ole sitäkään hyötyä että "pääsisin parantumaan". 

Mutta ei tämä myöskään satu, kuten joku kuvasi. Näin on menty niin pitkä aika, että tästä on tullut mun normaalitila. Mutta ihannetila kuitenkaan.

ap

Älä puutu toisten avioliittoon millään tavalla. Ihastuksesi on yksipuolista senhän ihastuksesi kohde on tehnyt sinulle selväksi. Kun kerta välität hänestä tosissaan, anna hänen olla onnellinen avioliitossaan.

Kaukaa ihailu ei ole kiellettyä, siitä vaan. Ehkä oletkin ihastunut hänen saavuttamuuteensa. Mitäs jos yhtäkkiä saisitkin hänet, ja huomaisit ai että mikä kontrolloiva riivinrauta. Kyllä entinen vaan oli parempi, mutta hän ei loukkaantuneena ota sinua takaisin. Houkutteleeko vielä????

Jos olet jo kerran saanut pakit, niin on erittäin epätodennäköistä, että mikään olisi naisen suunnalta muuttunut.

Toki jos nykytilanne on sietämätön, niin silloin make it or break it. Eli kerrot ja joko teistä tulee pari (erittäin pieni todennäköisyys) tai ette enää tapaa (suuri todennäköisyys).

Jos sen sijaan haluat pitää hänet elämässäsi, niin tyydy asioiden nykytilaan. Jos hän joskus eroaa, niin voit sitten kokeilla onneasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tunnustaa jos haluat säilyttää välit.

Ollessani täysi- ikäisyyden kieppeillä yksi mua pari vuotta vanhempi nuori mies ihastui muhun kovasti. Annoin pakit, mutta ei tainnut ymmärtää täysin, ettei mun puolella oo ollut mitään tunteita koskaan. Hän ehti vuosia kuvitella meidän välille kaikkea huolimatta siitä, että mulla on mies ja perhe.

Kun kyselin häneltä josko voisi lopettaa vihjailut siitä, että meidän välillä on ollut joskus jotain, hän ei vieläkään suostunut uskomaan, että en hänestä samalla tavalla ajattele. Ainoa vaihtoehto oli laittaa välit kokonaan poikki, sillä alkoi puhumaan jotain ihan outoja, että vain mun mies ja lapset ovat meidän välissä.

10 vuotta tunnettiin, mutta niin se ystävyys katkesi. Välillä harmittaa, ettei osannut pitää mölyjä mahassa, mutta ehkä parempi kuitenkin kun tuli ilmi.

Saatoit väistää nuolen, kun laitoit välit poikki. Minä olisin todella huolissani, jos joku sanoisi, että ainoa mikä meitä erottaa on mies ja perhe. Hän olisi saattanut yrittää tehdä jotain lopullista raivatakseen esteet teidän väliltänne. 🥶

Et voi viedä toisen miehen vaimoa. Siitä ei seuraisi mitään hyvää.

Elät jossain pilvilinnoissa. Herää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin epätodennäköistä, että sinua kaverina pitävä nainen olisi sinuun rakastunut ja olet jo kerran häneltä pakit saanut. En ymmärrä lainkaan logiikkaasi. Mitä ihmettä tällä tunnustuksellasi oikein tavoittelet?

En ymmärrä miehiä tässä suhteessa. Itselleni kävi kerran samoin, että eräs tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua syvästi ja haluavansa elää elämänsä loppuun asti kanssani. Olin tyrmistynyt. En todellakaan vastannut tunteisiin ja välimme viilenivät (koska hän oli tuosta vaimolleenkin kertonut). Kului muutamia vuosia, ja hän lähetti minulle kirjeen, jossa toivoi taas samaa asiaa. Että olisiko mieleni ehkä muuttunut tai ehkä voisimme olla edes ystäviä. 

Minulle jäi täydeksi mysteeriksi miksi mies toimi noin kuten sinunkin logiikkasi. Miksi sinä suunnittelet toimivasi noin järjettömästi?

Tunne, että tämä nainen olisi sinulle se oikein, on harhaa. Avioliiton rikkominen on syvältä.

Kyllä olen itsekin sitä mieltä, että onhan tämä ristiriitaista. Enkä varmaan kaikkiin kysymyksiin osaa vastata ja varsinkaan en tiedä onko kuvaamasi mies ajatellut yhtään kuten minä. Mutta se miksi tätä harkitsen on se, että tunnen että hän on mulle se oikein yli muiden ja kyllä sitä vaan haluaa toivoa ja tavoitella varsinkin, kun ne tunteet ei vaan laimene. Sitten taas naisen näkökulmasta kuvittelisin, että tuskin hän 20 vuotta sitten tiesi tarkalleen mitä minussa voi saada tai menettää, kun olimme tunteneet kuukausia, eikä vuosia kuten nyt. Ei silloin ollut pohjana tätä syvää ystävyyttä ja luottamusta, eikä mulla silloin ollut tilaisuutta tuoda esiin millainen kumppani aidosti olisin hänelle. Mutta nyt nämä asiat on toisin. 

Ja toisaalta ehkä toivon, että meidän ystävyys on säilynyt siksi, että naisen puolelta olisi jotain samaa. Joistakin viesteistä ja tilanteista olen vuosien varrella niin päätellytkin, mutta mun täytyy ottaa huomioon, että omat tunteet ja toiveet voi teettää tulkintavirheitä näissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin epätodennäköistä, että sinua kaverina pitävä nainen olisi sinuun rakastunut ja olet jo kerran häneltä pakit saanut. En ymmärrä lainkaan logiikkaasi. Mitä ihmettä tällä tunnustuksellasi oikein tavoittelet?

En ymmärrä miehiä tässä suhteessa. Itselleni kävi kerran samoin, että eräs tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua syvästi ja haluavansa elää elämänsä loppuun asti kanssani. Olin tyrmistynyt. En todellakaan vastannut tunteisiin ja välimme viilenivät (koska hän oli tuosta vaimolleenkin kertonut). Kului muutamia vuosia, ja hän lähetti minulle kirjeen, jossa toivoi taas samaa asiaa. Että olisiko mieleni ehkä muuttunut tai ehkä voisimme olla edes ystäviä. 

Minulle jäi täydeksi mysteeriksi miksi mies toimi noin kuten sinunkin logiikkasi. Miksi sinä suunnittelet toimivasi noin järjettömästi?

Kyllä olen itsekin sitä mieltä, että onhan tämä ristiriitaista. Enkä varmaan kaikkiin kysymyksiin osaa vastata ja varsinkaan en tiedä onko kuvaamasi mies ajatellut yhtään kuten minä. Mutta se miksi tätä harkitsen on se, että tunnen että hän on mulle se oikein yli muiden ja kyllä sitä vaan haluaa toivoa ja tavoitella varsinkin, kun ne tunteet ei vaan laimene. Sitten taas naisen näkökulmasta kuvittelisin, että tuskin hän 20 vuotta sitten tiesi tarkalleen mitä minussa voi saada tai menettää, kun olimme tunteneet kuukausia, eikä vuosia kuten nyt. Ei silloin ollut pohjana tätä syvää ystävyyttä ja luottamusta, eikä mulla silloin ollut tilaisuutta tuoda esiin millainen kumppani aidosti olisin hänelle. Mutta nyt nämä asiat on toisin. 

Ja toisaalta ehkä toivon, että meidän ystävyys on säilynyt siksi, että naisen puolelta olisi jotain samaa. Joistakin viesteistä ja tilanteista olen vuosien varrella niin päätellytkin, mutta mun täytyy ottaa huomioon, että omat tunteet ja toiveet voi teettää tulkintavirheitä näissä.

Tunne siitä, että nainen olisi sinulle se oikein, on harhaa. Avioliiton rikkominen on syvältä. Lakkaa ruokkimasta tunteitasi. Parempi katkaista tuommoinen vääristynyt "ystävyys". 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen asia mikä sinun pitää tehdä, on kertoa tästä nykyiselle seurustelukumppanillesi. Muussa tapauksessa teet häntä kohtaan todella todella väärin. Vaikka et häntä selvästi rakastakaan, niin tee hänelle edes tämä yksi palvelus.

Sitten kun olette eronneet, voit kokeilla onneasi.

Olen täsmälleen samaa mieltä. On erittäin loukkaavaa ja luottamus menee ikuisiksi ajoiksi, jos varmistelee uuden ennen entisen suhteen loppua. Minulle kävi näin enkä suostunut exän kaveriksi saatikka vastaamaan puheluihin. Löysin onneksi nopeasti uuden. Exän perään en itkenyt koskaan. Hänestä tuli halveksittava minulle täysin ilmaa oleva tyyppi. Pthyi

Jos hänellä olisi jotain tunteita sinua kohtaan, niin ne olisivat tulleet jo ilmi.

Ota huomioon se, että on olemassa ihmisiä, jotka roikottavat näitä "vihtoreita" läpi elämän. Eli hän voi olla näitä naisia jotka paistattelevat tällaisen "ystävän" ihailussa mielellään, mutta jos asia tulee puheeksi niin on pakko katkaista välit. Hän kyllä tietää tunteistasi ja taitaa vähän käyttää sinua hyväkseen oman itsetuntonsa pönkittämisessä.

Siirry jo eteenpäin elämässäsi, hukkaat vain aikaasi häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin epätodennäköistä, että sinua kaverina pitävä nainen olisi sinuun rakastunut ja olet jo kerran häneltä pakit saanut. En ymmärrä lainkaan logiikkaasi. Mitä ihmettä tällä tunnustuksellasi oikein tavoittelet?

En ymmärrä miehiä tässä suhteessa. Itselleni kävi kerran samoin, että eräs tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua syvästi ja haluavansa elää elämänsä loppuun asti kanssani. Olin tyrmistynyt. En todellakaan vastannut tunteisiin ja välimme viilenivät (koska hän oli tuosta vaimolleenkin kertonut). Kului muutamia vuosia, ja hän lähetti minulle kirjeen, jossa toivoi taas samaa asiaa. Että olisiko mieleni ehkä muuttunut tai ehkä voisimme olla edes ystäviä. 

Minulle jäi täydeksi mysteeriksi miksi mies toimi noin kuten sinunkin logiikkasi. Miksi sinä suunnittelet toimivasi noin järjettömästi?

Kyllä olen itsekin sitä mieltä, että onhan tämä ristiriitaista. Enkä varmaan kaikkiin kysymyksiin osaa vastata ja varsinkaan en tiedä onko kuvaamasi mies ajatellut yhtään kuten minä. Mutta se miksi tätä harkitsen on se, että tunnen että hän on mulle se oikein yli muiden ja kyllä sitä vaan haluaa toivoa ja tavoitella varsinkin, kun ne tunteet ei vaan laimene. Sitten taas naisen näkökulmasta kuvittelisin, että tuskin hän 20 vuotta sitten tiesi tarkalleen mitä minussa voi saada tai menettää, kun olimme tunteneet kuukausia, eikä vuosia kuten nyt. Ei silloin ollut pohjana tätä syvää ystävyyttä ja luottamusta, eikä mulla silloin ollut tilaisuutta tuoda esiin millainen kumppani aidosti olisin hänelle. Mutta nyt nämä asiat on toisin. 

Ja toisaalta ehkä toivon, että meidän ystävyys on säilynyt siksi, että naisen puolelta olisi jotain samaa. Joistakin viesteistä ja tilanteista olen vuosien varrella niin päätellytkin, mutta mun täytyy ottaa huomioon, että omat tunteet ja toiveet voi teettää tulkintavirheitä näissä.

Tunne siitä, että nainen olisi sinulle se oikein, on harhaa. Avioliiton rikkominen on syvältä. Lakkaa ruokkimasta tunteitasi. Parempi katkaista tuommoinen vääristynyt "ystävyys". 

Olen edellisen kanssa samaa mieltä. Ei saa vokotella naimisissa olevaa naista, joka on vielä äiti. Hänellä on niin paljon pelissä, ettei taatusti sinun takiasi perhettään riko.

Lopeta se viestittely hänelle. Siinä sinulla ei ole puhtaat jauhot pussissa.