Lue keskustelun säännöt.
Ahdistavimmat työkaverisi?
10.04.2023 |
Yksi työkaverini määräsi että en saa vaihtaa työpaikkaa, kun kerroin että olen saanut sellaisen tarjouksen. Luulin ensin, että se oli vitsi, mutta se oli ihan tosissaan ja muuttui passiivis-aggressiiviseksi ja hieman uhkaavaksi, joten pelästyin enkä uskaltanut siirtyä toiseen työpisteeseen. Kyseessä hoitoala.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhosit itsesi. Selkärangan puuttuminen aiheuttaa sulle harmia pitkällä aikavälillä.
Tiedän sen, mutta tämä työkaveri osaa olla jotenkin uskomattoman painostava ja ahdistava, että on helpompi taipua ettei se ala hankalaksi. Hän tuntuu jotenkin määräilevän muita milloin missäkin ja suuttuu esim jos kuulee että joku lähtee opiskelemaan.
ap
Eikö se olisi helpottavaa päästä eroon tuollaisesta? Tuskin sen vaikutusvalta enää muualle ylettää?
En uskalla.
ap
No, sitten pysyt siellä missä olet.
Tuollaisella asenteella valintasi jäädä on sen toisen työpaikan voitto. Saivat toivottavasti kunnollisen työntekijän asemestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsytti eniten nämä kaksinaamaiset, jotka työntekijöiden kanssa keskusteltaessa olivat samaa mieltä jostain ongelmasta ja sen ratkaisumallista, mutta ootas kun tuli palaveri työnantajan kanssa, olivat niin mielin kielin ta:n peetä nuolemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kaikista ahdistavin on työkaveri, jonka työpanokseen ei voi luottaa ollenkaan. Joka käänteessä huokailee ja valittaa kuinka on niin raskasta ja on saanut juosta ja tehdä mutta itseasiassa hänen tekemättömyyksiään saa olla muiden kanssa korjaamassa omienkin työkuvioiden ohella. Laiskapaska siis on kaikista pahin.
Meilläkin on eräs joka haaveilee esimiehen paikasta, on mukana monessa toiminnassa, haalii siis itselleen valtaa, mutta työntekijänä on raskas. Antaa muiden odotella häntä, puhuu pahaa kaikista selän takana, delegoi omia töitään muille ja käyttää aina hyväkseen muita jos siihen on mahdollisuus. Ei kestä jos hänelle itselleen tehdään samaa.
Toivottavasti hänestä ei koskaan tule esimiestä. Olisi painajainen.
Tuollaiset itsekeskeiset pomottajat eivät sovi johtajiksi.
En oikein tiedä mihin sopivat.
Näistähän niitä pomoja tulee, oikein tyypillistä pomomateriaalia.
Selän takana puhuvat keski-ikäiset naiset, niiiin äijjää niin äijjää jätkämäinen nainen, pakko tehdä kokoajan jotain-nainen, muiden tekemisiä kyttäävä mies, kaikesta valittajat muutama mies ja muutama nainen, tietää kaikesta kaiken mies. Meillä miesvaltainen työpaikka ja suurin osa rasittavia piirteitä omaavista on naisia (olen nainen myös). Itse pyrin olemaan sopivissa määrin ahkera ja tunnollinen (en siis tuollainen pakko tehdä kokoajan jotain) mutta siis saman verran kuin valtaosa. Olen myös hiljaisempi ( ja nuorempi ja kaunis, tätä ei varmaan itse saa sanoa mutta niin minulle on sanottu, joten kait sen sitten saan kirjoittaa tähän) niin arvatkaa vaa olenko milloin kenenkin "kohteena". Alan olla niin loppu siihen että työpaikalla ei saa oltua rennosti vaan täytyy varoa näitä "erikoistyyppejä", jottei antaisi itsestään niille mitään jutun aihetta. Suurin osa porukasta onneksi mukavaa ja rentoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kaikista ahdistavin on työkaveri, jonka työpanokseen ei voi luottaa ollenkaan. Joka käänteessä huokailee ja valittaa kuinka on niin raskasta ja on saanut juosta ja tehdä mutta itseasiassa hänen tekemättömyyksiään saa olla muiden kanssa korjaamassa omienkin työkuvioiden ohella. Laiskapaska siis on kaikista pahin.
Jos hänellä ei vaan kyvyt riitä?
Miksi aina ensimmäisenä epäillään laiskaksi, jos joku ei työpaikalla opi jotain työtä? Ihmiset ovat oikeasti erilaisia ihan syntyjään ja luonnostaan.
Miestennielijä. Naisvaltainen ala, esimiehet enimmäkseen miehiä. Tälle tyypille naiset olivat kuin ilmaa, mutta kun urospuolinen astui huoneeseen, alkoi hymyillä maireasti, silmät räpsyivät ja lanne keikkui.
Miehethän kyllä tykkäsivät ja pääsikin pikkupomoksi. Mutta ei ollut kauaa, suosio alaisten keskuudessa oli miinus sata, mitään osaamista ei löytynytkään. Pari vuotta saatiin tästä epäpätevästä miehille keimailijasta kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aikoinaan työkaverina suoraan helv....stä.
Tehtiin hallinnollisia töitä avokonttorissa. Hän oli keski-ikäinen, oikein klassinen vanhapiikatyyppinen kiukkuinen yksineläjä nainen joka suoraan sanottuna terror...soi koko työyhteisöä.
Tämä näkyi mm kiukutteluna, tiuskimisena tai totaali puhumattomuutena. Aamut alko siitä että tsekattiin mikä hänen päivän fiilis on ja sitten koko päivästä oli tulossa lähes normaali tai hirveä, ihan miten hänen mieliala meni.
Hän teki työtä joka vaati keskittymistä, olisi voinut tehdä kotonakin mutta änkäsi töihin koska halusi sosiaalisuutta vaikka ei oikeasti sietänyt ainakaan muutamia meistä. Olimme hänelle ehkä se perheen korvike.
Hän otti myös määräilijän ja ohjeistajan roolin tiimissä jopa niin että yritti hallinnoida sitä kuka istuu missäkin, koska mennään syömään (aina siis yhdessä) ja kahville ym ym ja auta armias jos ei toteltu. Ja meistä muutamat ei todellakaan alistuttu tuohon määräilyyn. No oltiin just ne joille hän räjähteli ja kohdisti estottomasti kiukkuaan.
Hän oli työnsä puolesta aina usein tiettyyn aikaan lomilla joten luojan kiitos me muut voitiin järkätä lomamme eri aikaan. Töissä oli aina oikein korostuneen positiivinen ja iloinen meininki kun hän oli poissa. Ja kiva kun esim kesällä ei tarvinnut nähdä häntä piiiiiitkään aikaan.
Sen verran ovela hän oli ettei räjähdelly esimiehemme läsnäollessa, malttoi pitää päänsä kiinni. Onneksi hän sai sitten lukuisten johdolle ja työsuojeluun valitusten jälkeen potkut jossain yt:ssä.
Työkaveri, joka puhuu tauotta omista asioistaan, kuulen samat asiat mooooneeeen kertaan. Hänellä on vielä kauhean kova puheääni. Ja jos joskus uskaltaudunkin pyytämään hetken hiljaisuutta, jotta voin keskittyä, pitää siltikin ääntä koko ajan. Plärää papereita, kopistelee niitä pöytäänsä vasten, supisee itsekseen ääneen kun laskee jotain, huokailee ja henkäilee korostuneesti, jupisee "ei taivas, voi hitto, ja taas tää, hoh-hoijaa", rykii kurkkuaan jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt ahdistavin, koska tämä ko henkilö on iloinen ja positiivinen, mutta ehkä silmiinpistävin miesten miellyttäjä-mielistelijä on tullut v sitten firmaamme.
Tajuaakohan hän itsekään että kaikki muut tajuaa ja näkee ihan fyysisedti kuinka hän iilimadon lailla liimautuu miespuolisten työntekijöiden seuraan ja miten hän katsoo ja lirkuttaa miehille.
Naisille käyttäytyy ihan normaalin kohteliaasti.
Hän myös kerjää huomiota miehiltä ihan kokoajan, ei edes naistenhuoneeseen mennessään voi mennä lyhintä reittiä vaan kiertää sieltä missä tietyt miehet istuu ja aina sanoo jollekin jotain diipa daapaa saaden heidän huomion.
Sama kahvipisteellä, jos siinä ei ole ketään ei jää siihen mutta heti jos siinä on joku mies jää pitkäksi aikaa juttelemaan. Pyytää tiettyjä miehiä aina lounaalle, ei naisia, vaikka näkee että osa naosista tekee lähtöä. Haluaa mennä "poikien kans". Hassua miten aikuinen perheellinen nainen on ku joku tytönhupakko.
En tiedä millon hän työnsä tekee kun ehtii liihottaa päivät pitkin käytäviä miehille lirkuttamassa, kahvilla tai lounaalla aina lähes tunnin /kerta.
Viisikymppinen nainen joka ei arvosta muiden työpanosta eikä näkemyksiä. Ei ole esimies mutta pomottaa koko tiimiä. Jyrää muiden sanomiset lyttyyn, vain hän on oikeassa. Ei saa myyntiä aikaiseksi omalla alueellaan mutta sekaantuu muidenkin alueisiin eikä ota vastaan ehdotuksia edes omilta esihenkilöiltään. Toivoin että olisi saanut koeajalla kenkää mutta ei saanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sosiaalialalla ja meillä on töissä yksi nuori idealisti, joka uskoo erilaisiin teorioihin, vaikka ne olisi käytännössä todettu ihan paskaksi. Esim hänellä on AINA lähtökohtainen oletus, ettei esim rikollinen ole rikollinen omasta halustaan, vaan että kyse on jollakin tavalla ympäristön syy. Hän ikään kuin suoraan nuolee näiden persettä ja asenteellaaan hyväksyy rikollisuuden. Sama juttu päihteidenkäyttäjien kanssa.
Joskus olen miettinyt, että hän ei oikeasti usko itsekään noihin juttuihinsa, mutta se on tapa v t ttuilla ja kiusata työkavereita. Hän myös mitätöi muita, vaikka nämä olisi 30 vuotta töissä olleita kokeneita konkareita, jotka on nähneet sen tuhat kertaa miten asiat menee. Mutta ei. Hän siis mitätöi muiden panoksen ja osaamisen täysin ja vain hän itse on mielestään oikeassa.
Tämän tyypin toiminta on aiheuttanut jo ihan konkreettisia ongelmia ja uhkatilanteita, koska hän on lupaillut ja mahdollistanut asioita, joiden takia asioita on mennyt pahasti mönkään. Tällöin hän ei kuitenkaan ole paikalla kantamassa vastuuta, vaan sen ikävän vastuun joutuu kantamaan joku muu. Kun pöly on laskeutunut, tämä tyyppi tulee sitten viisastelemaan ja syyllistämään toista työntekijää asioista. Esim jos tilanne menee uhkaavaksi tai jopa väkivaltaiseksi.
Olen ihan täynnä tätä tyyppiä. Joskus toivoisin että sellainen ex-linnakundilemmikki vetäisi tätä itseään kunnolla turpaan, niin tulisi sitä realismia päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhosit itsesi. Selkärangan puuttuminen aiheuttaa sulle harmia pitkällä aikavälillä.
Tiedän sen, mutta tämä työkaveri osaa olla jotenkin uskomattoman painostava ja ahdistava, että on helpompi taipua ettei se ala hankalaksi. Hän tuntuu jotenkin määräilevän muita milloin missäkin ja suuttuu esim jos kuulee että joku lähtee opiskelemaan.
ap
Tuohan olisi aivan mieletöntä. "Ettei se ala hankalaksi". Jos olette lähdössä töistä, miksi olisi väliä?
Vähän samanlaisesta käytöksestä itsellä kokemusta, työkaveri suuttui ja heitti pois sometutuistaan. Ehkä haukkui muille. Ei väliä, oma elämä on oma elämä.
Asemalla uhkailu ja painostaminen on vapaudenriiston yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhosit itsesi. Selkärangan puuttuminen aiheuttaa sulle harmia pitkällä aikavälillä.
Tiedän sen, mutta tämä työkaveri osaa olla jotenkin uskomattoman painostava ja ahdistava, että on helpompi taipua ettei se ala hankalaksi. Hän tuntuu jotenkin määräilevän muita milloin missäkin ja suuttuu esim jos kuulee että joku lähtee opiskelemaan.
ap
Tuohan olisi aivan mieletöntä. "Ettei se ala hankalaksi". Jos olette lähdössä töistä, miksi olisi väliä?
Vähän samanlaisesta käytöksestä itsellä kokemusta, työkaveri suuttui ja heitti pois sometutuistaan. Ehkä haukkui muille. Ei väliä, oma elämä on oma elämä.
Asemalla uhkailu ja painostaminen on vapaudenriiston yritys.
Opiskelukateutta näkee naisvaltaisilla aloilla. Ollaan kateellisia, kun joku pyrkii eteenpäin itse tarpoessa paikallaan vuodesta toiseen laittamatta kuitenkaan asioiden eteen tikkua ristiin.
Tuottamuksellinen vapaudenriisto:
"Tuottamukselliseen vapaudenriistoon syyllistyy myös se, joka oikeudettomasti, pitäen sitä oikeutenaan, riistää toiselta vapauden. Molempien tekotapojen osalta rangaistavuus edellyttää, että teko huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko ei ole vähäinen. Rangaistuksena tuottamuksellisesta vapaudenriistosta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
https://www.minilex.fi/a/tuottamuksellinen-vapaudenriisto-on-huolimaton…;
Vierailija kirjoitti:
Työkaverit, jotka puhuu mielellään vain koiristaan/lapsistaan/puolisostaan/random ihmisistä joita en tunne.
Tunnistan itseni kuvauksestasi.
Kului useita vuosia niin, etten tietyille epäluotettaville työkavereille puhunut muusta kuin koiraharrastuksestani, tehden sen silkasta itsesuojelun halusta.
Nämä kuuntelivat jokaista ja juoruilivat n.k. rikkinäinen puhelin tyyliin kaikkien kertomia juttuja.
Koiraharrastuksesta eivät ymmärtäneet pskaakaan ja olin iloinen, kun kuulin, että olivat valittaneet siitä toisilleen 😆.
Kilpailin piirinmestaruustasolla ja alan lehdissä oli mainintojakin.
Eivät tienneet yksityisasioistani eivätkä mistään muustakaan mikä olisi heitä kiinnostellut.
Syntyihän siitä kyllä sitten pienoinen skandaali, kun sain osuman rotikkani kulmahampaasta peukalonjuureen sen tavoitellessa pitelemääni narupalloa.
Jouduin pitämään pari saikkupäivää ja kun tulin takaisin töihin oli koirani suunnilleen hengiltä minut raadellut 😆😇😢.
Pakkomielteinen perfektionisti.
Pörrää helikopterina koko ajan katsomassa että kaikki hommat on tehty, huomauttelee jatkuvasti jos johonkin ilmestyy joku homma minkä itsekin huomaisin kohtuullisessa ajassa, on koko ajan "neuvomassa" mitä, miten ja milloin joku juttu pitää tehdä, tavarat pitää olla omilla paikoillaan, kynistä lähtien, pienet käytetyt muovipussitkin suoristaa ja laittaa oikein päin paikoilleen, yrittää painostaa pitämään tauot samaan aikaan kuin hänkin(meillä voi pitää vapaasti), jotta tehtäisiin mahdollisimman tehokkaasti(ei vaikuta mitenkään), koittaa vihjailla että voisin tehdä sitä tätä ja tuotakin kun itse lähtee aiemmin ja minä jään vielä hetkeksi...
Melkein paloin loppuun, mutta sitten vain asetin rajat ja tein niinkuin itse katsoin parhaaksi.
Ja joo, on itse kertonut että hänellä on sisäinen pakko katsoa että kaikki on järjestyksessä.
Kaikki "kaljamuskeli" pikkupomot, jotka ensimmäisen kuukauden tutustumisen jälkeen (huom. katsonut vierestä kun toinen samanlainen tomppeli yrittää kertoa työtehtävistä / ei aikaisempaa kokemusta) tietää niin kaiken kaikesta ja yhtäkkiä kuvittelee olevansa taas joku herra aliNönnönnöö soppakauhaa heiluttamassa, vastailee vaan kaikkeen passiivis-agressiivisesti ilman mitään käytännöntajua tilanteista (Ei ole mitään ongelmaa / ongelma on sinussa / sinun pitäisi pystyä ratkomaan tämä itse (mutta miten?)
Ja sitten kun ei ole mitään käytännön taitoja niin aletaan katsomaan pahalla kun henkilö x on "laiskotellut" n. minuutin paikoillaan hiljaisena kesäpäivänä ja aletaan keksimään niitä syitä irtisanomisille tai yleiselle mielenpahoittelulle/oman egon wänkkäämiselle
Eräs mies ahdistaa. Koen hänet hyvin epämiellyttäväksi. Vääntyy seuraan ja on pyytänyt jopa kahville. Jutut lentää yli hänellä. Koko ajan äänessä ja on muka hauska. Käytävät raikaa, kun hölöttää juttujaan. Täytyy olla jotenkin sosiaalisesti ymmärtämätön, kun ei tajua ettei ole toivottu seuraa. En ole kuukausiin edes aloittanut keskustelua hänen kanssaan. Tervehdin hillitysti.
"Työkaveri määrää..." ei työkäveri määrää yhtään mitään. Heitä sitä ensikerralla jakkaralla kun käy keulimaan, mokomakin luuska.