Käytiin tänään leffassa lapsen kanssa, ja olipa paljon onnettoman näköisiä perheitä

Suomalaisilla on ollut aina tosi huonot sosiaaliset taidot ja nyt ne on menetetty totaalisesti älypuhelin aikana.

Onneksi ei aina tarvitse olla hölöttämässä ja keksimässä jutun juurta.

Suomi 🥰

Vierailija kirjoitti:

Ihmeissäni katselin Espanjassa miten onnellisilta siellä perheet näyttikään, kun olivat yhdessä vauvasta vaariin sunnuntaikävelyllä tai illallisella ravintolassa: ei murjottamista, ei kännyköitä, vaan kaikki sulassa sovussa juttelemassa toisilleen kuten normaalit ihmiset.

Miksi tämä ei onnistu Suomessa?  :/

Riippuu missä ja minkälaisessa seurassa aikaansa viettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman taaperon kanssa ulkoillessani. Taapero istuu rattaissa ja välillä pysähdymme ihmettelemään autoja, rakennuksia ja mitä milloinkin. Höpöttelemme vähän väliä. Monet vanhemmat tulleet vastaan lapsineen tiukka ilme kasvoilla ja puhelin kiinni kädessä. Lapsi yrittää puhua vanhemmalle mutta vanhempi ei ehdi keskittymään vaan räplää puhelintaan. Jokseenkin surullista.

Saatoin näyttää hetken tältä eilen. Sitä ennen ja sen jälkeen olin lapsille saatavilla ja läsnä 100%. Joskus on hoidettava asioita puhelimella. Esim. muistisairaan vanhemman toilailut, lapsen toisen vanhemman kanssa asioista sopiminen jne.

Olisi ehkä parempi olla tekemättä kauheesti päätelmiä sen yhden hetken perusteella minkä jonkun arjesta näkee. Enkä muutenkaan ymmärrä tarvetta tuomita toisen tekemisiä.

Ja mitä tulee aloittajan kommenttiin. Saattoihan heillä olla takana esim. huonosti sujunut liikeellelähtö. Sellaista sattuu joskus lapsiperheissä. Ettei huvita jutella. En ehkä tekisi tästä päätelmiä omasta paremmuudesta. Kaikki perheet on erilaisia.

Seli seli. Sillä sekunnillako ne asiat pitää näpytellä.

En tiedä sinusta, mutta jos mun pitäis jotain sairaan läheisen asiaa selvitellä, teen sen heti enkä ens jouluna.

- eri

Helpompaa heittää lapsille kännykät naaman eteen ja tehdä samoin itse. Lapsia tehdään liuta mutta niitä ei jakseta kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman taaperon kanssa ulkoillessani. Taapero istuu rattaissa ja välillä pysähdymme ihmettelemään autoja, rakennuksia ja mitä milloinkin. Höpöttelemme vähän väliä. Monet vanhemmat tulleet vastaan lapsineen tiukka ilme kasvoilla ja puhelin kiinni kädessä. Lapsi yrittää puhua vanhemmalle mutta vanhempi ei ehdi keskittymään vaan räplää puhelintaan. Jokseenkin surullista.

Saatoin näyttää hetken tältä eilen. Sitä ennen ja sen jälkeen olin lapsille saatavilla ja läsnä 100%. Joskus on hoidettava asioita puhelimella. Esim. muistisairaan vanhemman toilailut, lapsen toisen vanhemman kanssa asioista sopiminen jne.

Olisi ehkä parempi olla tekemättä kauheesti päätelmiä sen yhden hetken perusteella minkä jonkun arjesta näkee. Enkä muutenkaan ymmärrä tarvetta tuomita toisen tekemisiä.

Ja mitä tulee aloittajan kommenttiin. Saattoihan heillä olla takana esim. huonosti sujunut liikeellelähtö. Sellaista sattuu joskus lapsiperheissä. Ettei huvita jutella. En ehkä tekisi tästä päätelmiä omasta paremmuudesta. Kaikki perheet on erilaisia.

Seli seli. Sillä sekunnillako ne asiat pitää näpytellä.

En tiedä sinusta, mutta jos mun pitäis jotain sairaan läheisen asiaa selvitellä, teen sen heti enkä ens jouluna.

- eri

Hengittele nyt välillä ja ota vaikka se kännykkä käteen niin helpottaa.

- eri

Minua surettaa vauvat, jotka höpöttelevät rattaissaan ja ilmaisevat kiinnostusta ulkomaailmaan, mutta vanhempi ei vastaa siihen mitenkään. Osa höpöttää ja osoittaa innoissaan, katsoo vanhempaa- ja vanhempi tuijottaa puhelintaan, vastaamatta. Tätä näkee ihan jatkuvasti.

Silloin kun tämä älypuhelinkiima alkoi, totesin etten ole kiinnostunut, ja että pöytäkoneeni hoitaa lähes samat hommat tehokkaammin JA turvallisemmin. Minulle naurettiin silloin, ja nauretaan joskus vieläkin- mutta minä en ole se, joka on naama kiinni puhelimessa. Minun lapseni eivät selaa kännykkäänsä leffaa odotellessa tai ravintolassa. Jopa teini osaa pistää sen pois näissä tilanteissa, tietää ettei se kuulu käytöstapoihin. Ruokapöytään puhelinta ei tuoda lainkaan.

Minusta on ihan ok antaa puhelin hetkeksi lapselle esim. jos pitää istua päivystyksessä odottamassa vuoroaan eikä mitään järjellistä tekemistä ole, mutta tuollaiset aloituksessa kuvatut, ehkä 10-20 minuutin odotustuokiot vaan kasvattavat kärsivällisyyttä jos tylsyyttä ei lähde heti tukahduttamaan.