Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisessa tilanteessa on parempi, ettei lapsi tiedä biologista vanhempaansa?
09.04.2023 |
Mielestäni sellaisissa tilanteissa, missä tiedosta ei olisi mitään hyötyä, vaan tieto aiheuttaisi pelkästään negatiivisia asioita ja lapsi joutuisi elämään elämänsä tämän tiedon kanssa. Käytännössä siis esimerkiksi tilanteet, missä biologisen vanhemman teot olisi sellaisia, että niistä tietämättömyys olisi parempi asia kuin niiden tietäminen.
Sitten taas joidenkin mielestä lapsen kuuluisi aina saada tietää biologiset vanhempansa.
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (56)
Ei voi päättää toisen puolesta. Lapsella on oikeus tietää ja käsitellä tietoa omalla tavallaan. Sopivaa ikää voi sitten miettiä, että minkä verran kertoo milloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi päättää toisen puolesta. Lapsella on oikeus tietää ja käsitellä tietoa omalla tavallaan. Sopivaa ikää voi sitten miettiä, että minkä verran kertoo milloinkin.
Oikeus, mutta ei velvollisuus tietää.
Olen joutunut oman lapsuuteni ja nuoruuteni elämään sen tuskallisen tiedon kanssa. Olen joutunut käsittelemään asiaa kohtuuttoman paljon ja sillä on ollut hyvin negatiivinen vaikutus elämääni. Matka nykyiseen on ollut pitkä prosessi.
En todellakaan halua omille lapsilleni samaa kohtaloa. Siksi he eivät tiedä biologista isoisäänsä. Sillä ei nykytilanteessa ole mitään merkitystä ja tiedossa ei olisi mitään positiivista.
Silloin kun myös adoptiovanhempi on huono, esim. persoonallisuushäiriöinen.
Esimerkiksi silloin kun puolisokaan ei sitä osaa epäillä ja biologinen isä on postinkantaja tai joku muu hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni jokaisen perheen oma asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi päättää toisen puolesta. Lapsella on oikeus tietää ja käsitellä tietoa omalla tavallaan. Sopivaa ikää voi sitten miettiä, että minkä verran kertoo milloinkin.
Oikeus, mutta ei velvollisuus tietää.
Olen joutunut oman lapsuuteni ja nuoruuteni elämään sen tuskallisen tiedon kanssa. Olen joutunut käsittelemään asiaa kohtuuttoman paljon ja sillä on ollut hyvin negatiivinen vaikutus elämääni. Matka nykyiseen on ollut pitkä prosessi.
En todellakaan halua omille lapsilleni samaa kohtaloa. Siksi he eivät tiedä biologista isoisäänsä. Sillä ei nykytilanteessa ole mitään merkitystä ja tiedossa ei olisi mitään positiivista.
Jos et tietäisi biologista isääsi, juoksisit terapeutilla ja kärsisit asiasta. Totuuden salaaminen biologisesta taustasta on traumatisoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pääsääntö on se, että totuudessa eläminen on pitkällä tähtäimellä parempi. Usein se salaisuus siellä pinnan alla jotenkin kuitenkin vaikuttaa ja usein tulee esiin satuttavalla tavalla.
Mutta on sanottava, että en tiedä, pystyisinkö kertomaan lapselleni ikinä, jos hän olisi esimerkiksi saanut alkunsa raiskauksesta. Tai jos isä olisi joku pedofiilimurhaaja. Mutta jos isä olisi joku tavallinen rikollinen tai muu törppö, se ei minulle olisi mikään syy salata noin tärkeää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi päättää toisen puolesta. Lapsella on oikeus tietää ja käsitellä tietoa omalla tavallaan. Sopivaa ikää voi sitten miettiä, että minkä verran kertoo milloinkin.
No jos taaperolle kertoo tai vaikka vauvaiästä lähtien asian oikean laidan niin miten se vahingoittaa lasta. Kun lapsi näkee että se ei ole vanhemmille mitenkään sietämätön tosiasia niin kyllä se lapsi sen siinä kestää kun näkee että siinä ei ole mitään pelottavaa. Lasta pelottaa agressiivinen käytös, yhtäkkiset kovat äänet, pimeä, vanhemmista erilleen joutuminen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi päättää toisen puolesta. Lapsella on oikeus tietää ja käsitellä tietoa omalla tavallaan. Sopivaa ikää voi sitten miettiä, että minkä verran kertoo milloinkin.
Oikeus, mutta ei velvollisuus tietää.
Olen joutunut oman lapsuuteni ja nuoruuteni elämään sen tuskallisen tiedon kanssa. Olen joutunut käsittelemään asiaa kohtuuttoman paljon ja sillä on ollut hyvin negatiivinen vaikutus elämääni. Matka nykyiseen on ollut pitkä prosessi.
En todellakaan halua omille lapsilleni samaa kohtaloa. Siksi he eivät tiedä biologista isoisäänsä. Sillä ei nykytilanteessa ole mitään merkitystä ja tiedossa ei olisi mitään positiivista.
Jos et tietäisi biologista isääsi, juoksisit terapeutilla ja kärsisit asiasta. Totuuden salaaminen biologisesta taustasta on traumatisoivaa.
Ja kökön hatut.
Et nyt taida ihan ymmärtää mistä puhut. Ehkä jollekin biologisuutta vanhemmuutta fanittavalle voi olla suuri trauma jos ei tiedä biologista isäänsä, mutta ihan turhaa yleistää.
Tilanne ei myöskään ole mitenkään verrattavissa tilanteeseen, missä biologinen vanhempi on ihan perusjamppa tai joku tavallinen, vaan hunningolla oleva tyyppi.
Totuuden biologisesta isästä salaaminen on traumatisoivaa vain lähinnä sellaisille, ketkä traumatisoituu mm. kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on oikeus tietää.
Mutta varmaan helpompaa olisi elämä, jos ei tietäisi biologisen vanhempansa olevan joku aivan karmea rikollinen. Sellainen nyt ekana tulisi mieleen. Mutta jos joka tapauksessa haluaisi tietää olevansa jonkun insestisarjamurhaajaraiskaajan lapsi, niin ei kai sitä voisi kieltääkään.
Mitä etua lapselle on siitä, että saa tietää biologisen isänsä olevan ihminen, joka on pakottanut tämän lapsen äidin seksiin ja myöhemmin tuomittu seksuaali- ja henkirikoksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se Eerikan murhaaja saanut vankilassa lapsen, niin olisiko lapsen parempi olla tietämättä juuriaan?
Puolisoni ei tiedä kuka isänsä on eikä ole halunnut koskaan tietää. Ei ole traumoja eikä terapian tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä etua lapselle on siitä, että saa tietää biologisen isänsä olevan ihminen, joka on pakottanut tämän lapsen äidin seksiin ja myöhemmin tuomittu seksuaali- ja henkirikoksista?
No nämä lapsethan menee vankilaan tapaamaan isukkia riemusta kiljuen ja huutaen isiiiiiiii ja halimaan maailman parasta, ainoaa, oikeaa isukkia.
Eiku...
Biologinen "isäni" on perhesurmaaja.
On hyvin todennäköistä, etten aio kertoa asiasta omille lapsilleni. Tällä tiedolla ei ole heidän elämäänsä kerrassaan mitään positiivista. Heillä on pappa, minun isäni.
Minä en tiedä enkä tunne biologista isääni, eikä ole koskaan ollut mitään halua tai tarvetta selvittääkään. En ole joutunut käymään terapiassa asian vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi päättää toisen puolesta. Lapsella on oikeus tietää ja käsitellä tietoa omalla tavallaan. Sopivaa ikää voi sitten miettiä, että minkä verran kertoo milloinkin.
Oikeus, mutta ei velvollisuus tietää.
Olen joutunut oman lapsuuteni ja nuoruuteni elämään sen tuskallisen tiedon kanssa. Olen joutunut käsittelemään asiaa kohtuuttoman paljon ja sillä on ollut hyvin negatiivinen vaikutus elämääni. Matka nykyiseen on ollut pitkä prosessi.
En todellakaan halua omille lapsilleni samaa kohtaloa. Siksi he eivät tiedä biologista isoisäänsä. Sillä ei nykytilanteessa ole mitään merkitystä ja tiedossa ei olisi mitään positiivista.
Jos et tietäisi biologista isääsi, juoksisit terapeutilla ja kärsisit asiasta. Totuuden salaaminen biologisesta taustasta on traumatisoivaa.
Ja kökön hatut.
Et nyt taida ihan ymmärtää mistä puhut. Ehkä jollekin biologisuutta vanhemmuutta fanittavalle voi olla suuri trauma jos ei tiedä biologista isäänsä, mutta ihan turhaa yleistää.
Tilanne ei myöskään ole mitenkään verrattavissa tilanteeseen, missä biologinen vanhempi on ihan perusjamppa tai joku tavallinen, vaan hunningolla oleva tyyppi.Totuuden biologisesta isästä salaaminen on traumatisoivaa vain lähinnä sellaisille, ketkä traumatisoituu mm. kaikesta.
Tämä on yksiselitteisesti pötyä. Lähes kaikki ihmiset haluavat tietää biologiset juurensa.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea kysymys, mutta sanoisin, että jos lapsen perusturvallisuus on äidin/ isän takia uhattuna, niin silloin on parempi.