Raha ei tuo onnea

Olen eri mieltä

Kyllä ihmiset on tyhmiä, huhhuijaa. Oikeassa olet ap, ja harmi ettet saa juuri ymmärrystä.

Raha = mahdollisuuksia

Minulle tuo. On kiva kun voi ostella kaikkea kivaa ja syödä hyvin. Onnea on se että voi helpottaa arkeaan kun kotona käy siivooja ja voi syödä ulkona kun ei jaksa kokata. On onnea saada huimia kokemuksia eksoottisilla kaukomatkoilla.

En ole upporikas mutta varakas kyllä, ja todella tulen onnelliseksi monista asioista mitä saan rahalla.

Tärkeintä on tietenkin hyvät ihmissuhteet ja niistä pidän huolen, ne ei liity rahaan. Itse asiassa läheisin ystäväni on melko vähätuloinen.

 Eipä tuota kukaan ole saanu ropoakaan mukaan kuollessaan.

Parein elää tässä päivässä ja nauttia elosta.

 Arvot voi olla myös niissä asioissa joita loppupeleissä muistelee.

Perhe, ystävät ja rakkaus esim.

Kyllä tuo ! Pystyy ostamaan itselleen vaimon jonka kanssa elää ja matkustella. Muuten miehillä ei tähän ole mahdollisuutta. Vaikka tietää ,että raha vaan naista kiinnostaa niin silti parempi kuin yksin. On myös mahdollisuus menettää poikuus jos on tarpeeksi rahaa.

Raha ei tuo onnea, mutta rahattomuus ja rahahuolet tekee kyllä onnettomaksi kenet vaan! Eli siinä mielessä raha tuo onnea.

Raha ei varmasti yksinään tee ketään onnelliseksi. Ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa. Sillä ei voi ostaa lapsia, ystäviä, puolisoa ym. Mutta kyllä se on siedettävämpää kestää kun sitä rahaa on, versus että on köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo ! Pystyy ostamaan itselleen vaimon jonka kanssa elää ja matkustella. Muuten miehillä ei tähän ole mahdollisuutta. Vaikka tietää ,että raha vaan naista kiinnostaa niin silti parempi kuin yksin. On myös mahdollisuus menettää poikuus jos on tarpeeksi rahaa.

 Onko se sitten aitoa onnea?

No kyllä mikä tahansa suru/vastoinkäyminen on rikkaana tai edes ei-köyhänä helpompaa käsitellä, koska silloin ei kuitenkaan tarvitse murehtia taloudesta samalla tavalla mitä köyhän.

Ei se raha tietenkään surua mihinkään poista, mutta ei se sitä lisääkään. Sen sijaan se köyhä suree aivan samalla tavalla ja lisäksi vielä rahatilanne aiheuttaa lisää haastetta eli kokonaisuutena tilanne on köyhällä huonompi.

Sillä varakkaammalla on paljon enemmän mahdollisuuksia myös saada muuta, positiivista ajateltavaa ettei elämä pyöri vain siinä surun keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

 Eipä tuota kukaan ole saanu ropoakaan mukaan kuollessaan.

Parein elää tässä päivässä ja nauttia elosta.

 Arvot voi olla myös niissä asioissa joita loppupeleissä muistelee.

Perhe, ystävät ja rakkaus esim.

Niinpä. Onnellisimmillaan olen aina ollut silloin, kun olen pystynyt elämään tässä hetkessä, miettimättä tulevaa tai mennyttä. Eikä tällä ole rahan kanssa juuri mitään tekemistä. Olisi minullakin varaa tehdä kaikenlaisia luksusjuttuja, mutta kun ei kiinnosta, minulle hyvä hetki ei vaadi minkäänlaista rahankäyttöä.

Kyllä tuo, ihan tieteellisen tutkimuksenkin mukaan.

Raha tuo mahdollisuuden tilata ruokaa uupuneena, tilata siivooja väsyneenä, maksaa terapiaistunnoista ahdistuneena, käydä yksityislääkärillä ja matkustaa hetkeksi rauhoittumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä masentunut minä olin kun tilillä oli 100 euroa kun nyt kun tilillä 20 000 e. Ei se raha todellakaan tee onnelliseksi, diagnoosina edelleen vaikea masennus. Toki nyt on varaa tehdä esim ulkomaan matkoja ja ne aina tuovat valoa tähän synkkyyteen.

Jos matkustelu tuo valoa masennukseen, miksi tekosairaus masennusta sairastavat aina valittavat, kun joku neuvoo heitä lähtemään liikkeelle? Eikö se olekaan väärä neuvo? Tuohan todistaa, että masennus on tekosairaus, jos kumminkin matkustelu piristää.

No sanot itsekin, että matkustelu piristää. Mutta kai ymmärrät hetkellisen tunteen ja pysyvän olotilan eron? Piristys ei paranna masennusta.

Olen ollut onnellinen köyhänä ja myös masentunut. Ihan samaa se on nytkin, kun olen rikas. Kävi tuuri osakkeiden kanssa ja nyt ei rahasta tarvi murehtia.

Mutta aina on uusia ongelmia ja murheita. Omaisuutta pitää hoitaa, siitä tulee stressiä ja päänvaivaa. Rahalla ei voi ostaa terveyttä tai onnellisia ihmissuhteita, ei voi paeta kuolemaa tai vanhenemista.

Itse asiassa rahan myötä menetin 3 ystävää. Yksi ystäväni oli sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa hänen elämistään myös ja kun ystävällisesti kieltäydyin, niin välit katkesi. Ehkä toisaalta ihan hyvä, mutta karulta tuntuu sydämessä näin ja kaipaan ystäviäni. Sukulaiset karttaa vaikka en omasta mielestäni toimi mitenkään toisin kuin aiemminkaan. En edes puhu rahasta ikinä, mutta lähisukulaiseni oli katsonut verotiedoista asiat ja on pitänyt mykkäkoulua viimeiset 5 vuotta. Äitini ei käy kylässä ja kautta rantain on ilmennyt, että meillä on liian hieno koti, eikä kuulemma edes keittiön hanaa voi käyttää normaalisti.

Ja niin, pääseehän sitä nopeasti yksityiseen lääkäriin jos sairastaa, mutta kyllä rikkaatkin kuolee esim syöpään ja terapia parantaa rikkaan yhtä huonosti kuin köyhänkin. Meillä on Suomessa hyvä terveydenhoito vakavien sairauksien osalta ihan julkisessakin, joten rahalla ei saa sen suhteen mitään ekstraa. Ja aika vähän on terapeutteja, jotka ymmärtää niitä ongelmia mitä tässä elämäntilanteessa kokee.

Matkustelusta en välitä, eikä minulla ole muitakaan kalliita intohimon kohteita mihin rahaa tuuttaisin. Rakastan luontoa, mutta sehän on ilmaista meille kaikille. En ole käsilaukkuihminen, eikä kallis autokaan kiinnosta. Rahaa on tilillä, mutta en voi ostaa sillä onnea. Toki se helpottaa peruselämää. Jotain sain, paljosta luovuin. Ei kannata kadehtia tai luulla, että "helppohan se sulla on".