Lapsi on alkanut kyselemään miksi

En ymmärrä mitä ihmettelemistä tässä on.

Kerrot, että "sinun isä ja äiti oli yhdessä ennen ja silloin sinä sait alkusi. He ei kuitenkaan ollut kauaa yhdessä, vaan huomasivat, että heidän on parempi elää eri kodeissa, mutta kumpikin rakastaa sinua."

Onko sinulle, kysyjä, jotenkin vaikea pala ajatella, että puolisosi olisi voinut tykätä lapsen äidistä, vaikka vaan hetkenkin? Onko tämä jotenkin ongelmallinen juttu sinulle itsellesi? Miksi ihmeessä haluaisit viestiä lapselle, että joo isäs ei ainakaan halunnu lasta, eikä koskaan välittäny paskaakaan siitä muksun äidistä?

No ehkä ei ikinä kerrota sitä että lapsi ollut vahinko eikä isä olisi häntä halunnut.

Kertoisin vaikka niin että oltiin vasta tavattu ja kävi iloinen yllätys ja sinä ilmoitit tulostasi.

Oltiin tosi nuoria ja lopulta olimme sitä mieltä että ei sovittukaan kovin hyvin yhteen ja erottiin. Kertoisin että nykypäivänä perheitä on erilaisia ja ei tarvitse olla naimisissa että lapsia voi tulla.

Tuosta että miksei äiti voi tulla kylään sanoisin että monesti eronneet eivät enää kyläile toistensa luona syystä tai toisesta. On vaikka huomattu että ei tulla kovin hyvin toimeen tai että ei ole oikein yhteisiä jutun aiheita niin ei sitten olla haluttu kyläillä ja että se on ihan ok eikä vaikuta lapseen mitenkään.

Olisiko se mahdollista että esim lapsen synttäreillä olisitte kaikki saman katon alla hetken lapsen vuoksi?

Tosin ikää tulee koko ajan lisää ja ymmärrys kasvaa eli tuota kyläilyasiaakin voi jossain vaiheessa avata paremmin jos asia enää vuiden parin päästä lasta edes kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus psykologi ja perheneuvoja Helena Topparin tekstistä

Jos tulee raskaaksi _ehkäisystä huolimatta_ tilanteessa, jossa toinen ei halua lasta, saa ehkä lapsen mutta rikkoo tuhoisalla tavalla parisuhdetta. Sitä voi pitää hyväksikäyttönä ja toisen ihmisen henkilökohtaisten rajojen ja itsemääräämisoikeuden rikkomisena.

Toppari painottaa, että lastenhankintapäätöksen tulee aina olla yhteinen. Kumppania ei saa huijata vanhemmaksi.

On hyvin haitallista parisuhteen kannalta, ja usein myös lapsen ja vanhemman suhteen kannalta, jos tulee vanhemmaksi huijattuna tai pakotettuna, tai pelkää niin tapahtuvan. Joskus tällaisissa tilanteissa parin välinen seksi lakkaa, koska toinen kokee turvattomuutta eikä voi luottaa siihen, ettei tule pakotetuksi johonkin, jota ei halua.

Höpön löpön. Jokainen aikuinen ihminen tietää että kun kikkeli menee pimppiin, lapsi saattaa saada alkunsa. Kenenkään ei ole pakko sitä kikulia minnekään laittaa.

Missä uskonnollisessa yhteisössä te elätte, jos lapsi luulee, että pitää olla aviossa, jotta voi saada lapsia? Omat lapset on jo aikuisia kaikki, mutta kyllä heille oli jo 20 vuotta sitten ihan selvää, että naimisissaololla ja lastensaamisella ei ole mitään yhteyttä, iso osa kavereittensa vanhemmista oli avoliitossa ja jatkaa edelleen saman kumppanin kanssa, vaikka papin amen puuttuu.

Mutta tää on ihan uutta, että "miksi äiti ei voi tulla meille kylään" eli lapsi on siis 100% teillä? Vai miksi äidin pitäisi tulla kylään paikkaan, jossa lapsi on kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Minä jättäisin kertomatta tuon vielä tässä kohdassa, että lapsen pitäminen oli äidin yksipuolinen päätös, sen voi minusta kertoa vasta aikuiselle - aikuinen osaa olla ottamatta asiaa henkilökohtaisesti ja ymmärtää elämää tarpeeksi. Luultavasti isompana lapsi tosin tajuaa itse olleensa vahinko.

Kertoisin itse varmaan lapselle, että useimmiten lapset syntyvät, kun ollaan oltu naimisissa ja jo kauan yhdessä, mutta joskus ihmiset tekevät spontaaneja, rohkeita ja yllättäviä asioita. Ja lapsi on ollut valtava onnen aihe vanhemmilleen.

Voi hyvänen aika tuota tyhmyyden määrää! Mitä lapsi tekee sillä tiedolla, että oli äidin päätös pitää hänet? Kaksi aikuista ihmistä harrastaa seksiä keskenään ja KUMPIKIN tietää, että seurauksena voi olla lapsi - ehkäisy voi pettää.

Vaikka isä ei ole lasta ehkä halunnutkaan ja olisi toivonut aborttia, on aivan mahtavaa, että suhde lapseen on kuitenkin syntynyt ja sitä vaalitaan. Se on ainoa asia, millä tuossa yhtälössä on väliä!

Lapselle voi jo nyt kertoa, että aina aikuiset ihmiset eivät pysty olemaan yhdessä, vaikka heillä olisi yhteinen lapsikin. Se on ainoa asia, joka lapsen pitää tietää.

Eron ajankohdalla ei ole merkitystä, ihan sama onko erottu heti seksin jälkeen vai kun lapsi on ollut taapero. Toistan itseäni - vain sillä on merkitystä, että lapsella on suhde kumpaankin vanhempaan.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä ihmettelemistä tässä on.

Kerrot, että "sinun isä ja äiti oli yhdessä ennen ja silloin sinä sait alkusi. He ei kuitenkaan ollut kauaa yhdessä, vaan huomasivat, että heidän on parempi elää eri kodeissa, mutta kumpikin rakastaa sinua."

Onko sinulle, kysyjä, jotenkin vaikea pala ajatella, että puolisosi olisi voinut tykätä lapsen äidistä, vaikka vaan hetkenkin? Onko tämä jotenkin ongelmallinen juttu sinulle itsellesi? Miksi ihmeessä haluaisit viestiä lapselle, että joo isäs ei ainakaan halunnu lasta, eikä koskaan välittäny paskaakaan siitä muksun äidistä?

Minulle ei ole ollenkaan vaikea pala, että mieheni on nuoruudessa tykännyt jostain toisesta hetken aikaa, samoin kuin minäkin olen. Tykkääminen ja seurustelu ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin että haluaa lapsen kyseisen henkilön kanssa, tässäkään tilanteessa ei haluttu. Sitten olisi varmasti menty avioliittoon ja eletty yhdessä perheenä.

Emme tietenkään lapselle halua sitä kertoa, että vanhemmat eivät ole koskaan rakastaneet toisiaan tai halunneet mitään vakavaa, en tietääkseni ole sellaista sanonut. Lähinnä avasin teille lapsen taustoja. Kiitos vinkistä, tuo kuulostaa aivan hyvältä vastaukselta tuo sinun ehdotuksesi.

Ja teille jotka ihmettelivät tuota että avioliitossa vasta lapsia. Kyllä, me ajattelemme niin että haluamme ensin naimisiin ja sitten vasta mahdollisesti lapsia. Se on tärkeää kummallekin. Kyllähän papitkin kysyvät avopareilta lapsen kastamisen tiimoilta, että joutuvat virkansa puolesta ehdottamaan, haluaisitteko nyt kuitenkin avioliittoon, kun lapsikin kastetaan. Kyllä kai se nykyään vielä oletus on, että niissä tapauksissa kun perhettä suunnitellusti perustetaan niin sellaiset myös pääsääntöisesti avioituvat. Jokainen toki tehköön omalla tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä ihmettelemistä tässä on.

Kerrot, että "sinun isä ja äiti oli yhdessä ennen ja silloin sinä sait alkusi. He ei kuitenkaan ollut kauaa yhdessä, vaan huomasivat, että heidän on parempi elää eri kodeissa, mutta kumpikin rakastaa sinua."

Onko sinulle, kysyjä, jotenkin vaikea pala ajatella, että puolisosi olisi voinut tykätä lapsen äidistä, vaikka vaan hetkenkin? Onko tämä jotenkin ongelmallinen juttu sinulle itsellesi? Miksi ihmeessä haluaisit viestiä lapselle, että joo isäs ei ainakaan halunnu lasta, eikä koskaan välittäny paskaakaan siitä muksun äidistä?

Minulle ei ole ollenkaan vaikea pala, että mieheni on nuoruudessa tykännyt jostain toisesta hetken aikaa, samoin kuin minäkin olen. Tykkääminen ja seurustelu ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin että haluaa lapsen kyseisen henkilön kanssa, tässäkään tilanteessa ei haluttu. Sitten olisi varmasti menty avioliittoon ja eletty yhdessä perheenä.

Emme tietenkään lapselle halua sitä kertoa, että vanhemmat eivät ole koskaan rakastaneet toisiaan tai halunneet mitään vakavaa, en tietääkseni ole sellaista sanonut. Lähinnä avasin teille lapsen taustoja. Kiitos vinkistä, tuo kuulostaa aivan hyvältä vastaukselta tuo sinun ehdotuksesi.

Ja teille jotka ihmettelivät tuota että avioliitossa vasta lapsia. Kyllä, me ajattelemme niin että haluamme ensin naimisiin ja sitten vasta mahdollisesti lapsia. Se on tärkeää kummallekin. Kyllähän papitkin kysyvät avopareilta lapsen kastamisen tiimoilta, että joutuvat virkansa puolesta ehdottamaan, haluaisitteko nyt kuitenkin avioliittoon, kun lapsikin kastetaan. Kyllä kai se nykyään vielä oletus on, että niissä tapauksissa kun perhettä suunnitellusti perustetaan niin sellaiset myös pääsääntöisesti avioituvat. Jokainen toki tehköön omalla tavallaan.

Älkää ainakaan lapselle opettako noita kivikautisia ajatusmallejanne. Lapsia nykyään yhä harvempi edes kastaa, ja avioliittokin alkaa ymmärrettävästi laskea suosiotaan.

Jos lapsi oli "vahinko" ja hänellä on hyvä äitisuhde, niin saadaan syntyvyys nousuun, kun hän mahdollisesti alkaa tekemään näitä "vahinkoja". Pidä nyt vain huoli omasta ajattelustasi, sillä lapsi "aistii" tunnetilasi ja pian saatat olla "paha" äitipuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jättäisin kertomatta tuon vielä tässä kohdassa, että lapsen pitäminen oli äidin yksipuolinen päätös, sen voi minusta kertoa vasta aikuiselle - aikuinen osaa olla ottamatta asiaa henkilökohtaisesti ja ymmärtää elämää tarpeeksi. Luultavasti isompana lapsi tosin tajuaa itse olleensa vahinko.

Kertoisin itse varmaan lapselle, että useimmiten lapset syntyvät, kun ollaan oltu naimisissa ja jo kauan yhdessä, mutta joskus ihmiset tekevät spontaaneja, rohkeita ja yllättäviä asioita. Ja lapsi on ollut valtava onnen aihe vanhemmilleen.

Voi hyvänen aika tuota tyhmyyden määrää! Mitä lapsi tekee sillä tiedolla, että oli äidin päätös pitää hänet? Kaksi aikuista ihmistä harrastaa seksiä keskenään ja KUMPIKIN tietää, että seurauksena voi olla lapsi - ehkäisy voi pettää.

Vaikka isä ei ole lasta ehkä halunnutkaan ja olisi toivonut aborttia, on aivan mahtavaa, että suhde lapseen on kuitenkin syntynyt ja sitä vaalitaan. Se on ainoa asia, millä tuossa yhtälössä on väliä!

Lapselle voi jo nyt kertoa, että aina aikuiset ihmiset eivät pysty olemaan yhdessä, vaikka heillä olisi yhteinen lapsikin. Se on ainoa asia, joka lapsen pitää tietää.

Eron ajankohdalla ei ole merkitystä, ihan sama onko erottu heti seksin jälkeen vai kun lapsi on ollut taapero. Toistan itseäni - vain sillä on merkitystä, että lapsella on suhde kumpaankin vanhempaan.

Mutta isä ei itse saa kertoa lapselle tätä, isän avokin pitää päästä pätemään? Nyt avopuoliso on viemässä lapselta suhdetta isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä ihmettelemistä tässä on.

Kerrot, että "sinun isä ja äiti oli yhdessä ennen ja silloin sinä sait alkusi. He ei kuitenkaan ollut kauaa yhdessä, vaan huomasivat, että heidän on parempi elää eri kodeissa, mutta kumpikin rakastaa sinua."

Onko sinulle, kysyjä, jotenkin vaikea pala ajatella, että puolisosi olisi voinut tykätä lapsen äidistä, vaikka vaan hetkenkin? Onko tämä jotenkin ongelmallinen juttu sinulle itsellesi? Miksi ihmeessä haluaisit viestiä lapselle, että joo isäs ei ainakaan halunnu lasta, eikä koskaan välittäny paskaakaan siitä muksun äidistä?

Minulle ei ole ollenkaan vaikea pala, että mieheni on nuoruudessa tykännyt jostain toisesta hetken aikaa, samoin kuin minäkin olen. Tykkääminen ja seurustelu ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin että haluaa lapsen kyseisen henkilön kanssa, tässäkään tilanteessa ei haluttu. Sitten olisi varmasti menty avioliittoon ja eletty yhdessä perheenä.

Emme tietenkään lapselle halua sitä kertoa, että vanhemmat eivät ole koskaan rakastaneet toisiaan tai halunneet mitään vakavaa, en tietääkseni ole sellaista sanonut. Lähinnä avasin teille lapsen taustoja. Kiitos vinkistä, tuo kuulostaa aivan hyvältä vastaukselta tuo sinun ehdotuksesi.

Ja teille jotka ihmettelivät tuota että avioliitossa vasta lapsia. Kyllä, me ajattelemme niin että haluamme ensin naimisiin ja sitten vasta mahdollisesti lapsia. Se on tärkeää kummallekin. Kyllähän papitkin kysyvät avopareilta lapsen kastamisen tiimoilta, että joutuvat virkansa puolesta ehdottamaan, haluaisitteko nyt kuitenkin avioliittoon, kun lapsikin kastetaan. Kyllä kai se nykyään vielä oletus on, että niissä tapauksissa kun perhettä suunnitellusti perustetaan niin sellaiset myös pääsääntöisesti avioituvat. Jokainen toki tehköön omalla tavallaan.

Siis sulle ja miehelle on tärkeää, että lapsia tehdään vasta avioliitossa ja silti sun mies meni kastamaan kikkeliään jo ennen avioliittoa täysin tietämättömänä siitä, miten lapsia tehdään? Vai miten tuo esikoinen voi olla edes mahdollinen, jos yhteiset arvot ovat kertomasi.

Papit ei kysele avoparin lasta kastaessaan, että mites on vanhemmat, sanotteko samalla tahdon. Tuonkin olet mennyt itse keksimään. Kun perhettä suunnitellusti perustetaan, papin aamenta tärkeämpi on perheen emotionaalinen ja taloudellinen tilanne eli riitaisaan köyhyyteen ei kannata lapsia hankkia, vaikka miten olisi avioon astuttu.

Minä lähtisin juttelemaan tuon ikäisen kanssa jo ihan rehellisesti siitä, että miten lapsia syntyy ja että siihen ei liity mitenkään naimisissa oleminen. Toki lapsen ikätaso huomioiden. Erosta kannattaa puhua niin, että lapsi saa kuulla olevansa rakastettu ja, että hän ei ole missään nimessä ollut syy eroon. 

Miksi lapsen äiti ei voi tulla teille kylään? 

Kyllä se arvo on ollut miehelleni käsittääkseni aina tärkeä, ei ole voinut ennustaa sitä, että ehkäisy pettää, eikä sitä että nainen päättänyt pitää lapsen. Kai se muutenkin nyt on ihan normaalia, että vaikka ei 20 vuotiaana olisi selkeitä arvoja missä järjestyksessä asiat haluaa tehdä, voi ne olla 30 vuotiaana, eikä halua ainakaan että sama virhe toistuu uudelleen?

Vai onko kaikki ihmiset, miehet ja naiset harrastaneet elämänsä aikana seksiä vain sellaisen kanssa jonka kanssa haluaa lapsia ja aikoo olla koko loppuelämän? Siis seksiä vain lisääntymistarkoituksessa? Aika harva voi väittää kuuluvansa niihin.

Lapsen äiti ei tule kylään, koska lapsi meillä joka toinen viikko joitakin päiviä, eli suurimman osan ajasta asuu äidillään. Mies ei myöskään ole viettänyt aikaa hänen kanssaan muutenkaan, hoitaa vain pakolliset asiat, ovat hyvin erilaisia ihmisiä ajatusmaailmoiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se arvo on ollut miehelleni käsittääkseni aina tärkeä, ei ole voinut ennustaa sitä, että ehkäisy pettää, eikä sitä että nainen päättänyt pitää lapsen. Kai se muutenkin nyt on ihan normaalia, että vaikka ei 20 vuotiaana olisi selkeitä arvoja missä järjestyksessä asiat haluaa tehdä, voi ne olla 30 vuotiaana, eikä halua ainakaan että sama virhe toistuu uudelleen?

Vai onko kaikki ihmiset, miehet ja naiset harrastaneet elämänsä aikana seksiä vain sellaisen kanssa jonka kanssa haluaa lapsia ja aikoo olla koko loppuelämän? Siis seksiä vain lisääntymistarkoituksessa? Aika harva voi väittää kuuluvansa niihin.

Lapsen äiti ei tule kylään, koska lapsi meillä joka toinen viikko joitakin päiviä, eli suurimman osan ajasta asuu äidillään. Mies ei myöskään ole viettänyt aikaa hänen kanssaan muutenkaan, hoitaa vain pakolliset asiat, ovat hyvin erilaisia ihmisiä ajatusmaailmoiltaan.

Siis sun mielestä miehen lapsi on virhe? Tää olisi jo lasun paikka!

Kyllä mä olen useiltakin ystäviltä kuullut tuon, että seurakunta kautta rantain kysyy avopareilta lasta kristinuskoon kastettaessa, että oletteko mahdollisesti halukkaita samalla sanomaan tahdon :D Kai se kuuluu johonkin ohjeistukseen ja protokollaan, että sitä suositellaan kun lapsi siihen uskontoon liitetään. Siitähän voi kohteliaasti kieltäytyä jos ei sen kaltainen sitoutuminen kiinnosta jompaa kumpaa tai kumpaakin osapuolta

Siellä taas naisen päätöksen takia kasvaa todennäköisesti tuleva ongelmanuori.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se arvo on ollut miehelleni käsittääkseni aina tärkeä, ei ole voinut ennustaa sitä, että ehkäisy pettää, eikä sitä että nainen päättänyt pitää lapsen. Kai se muutenkin nyt on ihan normaalia, että vaikka ei 20 vuotiaana olisi selkeitä arvoja missä järjestyksessä asiat haluaa tehdä, voi ne olla 30 vuotiaana, eikä halua ainakaan että sama virhe toistuu uudelleen?

Vai onko kaikki ihmiset, miehet ja naiset harrastaneet elämänsä aikana seksiä vain sellaisen kanssa jonka kanssa haluaa lapsia ja aikoo olla koko loppuelämän? Siis seksiä vain lisääntymistarkoituksessa? Aika harva voi väittää kuuluvansa niihin.

Lapsen äiti ei tule kylään, koska lapsi meillä joka toinen viikko joitakin päiviä, eli suurimman osan ajasta asuu äidillään. Mies ei myöskään ole viettänyt aikaa hänen kanssaan muutenkaan, hoitaa vain pakolliset asiat, ovat hyvin erilaisia ihmisiä ajatusmaailmoiltaan.

Siis sun kanssa seksi on vielä kiva juttu, avioliitossa vain lapsen saamista varten ja sen jälkeen miehellä on oikeus harrastaa hauskanpitoseksiä muiden kanssa, kunhan muistaa, että vain sun kanssa tehdään lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se arvo on ollut miehelleni käsittääkseni aina tärkeä, ei ole voinut ennustaa sitä, että ehkäisy pettää, eikä sitä että nainen päättänyt pitää lapsen. Kai se muutenkin nyt on ihan normaalia, että vaikka ei 20 vuotiaana olisi selkeitä arvoja missä järjestyksessä asiat haluaa tehdä, voi ne olla 30 vuotiaana, eikä halua ainakaan että sama virhe toistuu uudelleen?

Vai onko kaikki ihmiset, miehet ja naiset harrastaneet elämänsä aikana seksiä vain sellaisen kanssa jonka kanssa haluaa lapsia ja aikoo olla koko loppuelämän? Siis seksiä vain lisääntymistarkoituksessa? Aika harva voi väittää kuuluvansa niihin.

Lapsen äiti ei tule kylään, koska lapsi meillä joka toinen viikko joitakin päiviä, eli suurimman osan ajasta asuu äidillään. Mies ei myöskään ole viettänyt aikaa hänen kanssaan muutenkaan, hoitaa vain pakolliset asiat, ovat hyvin erilaisia ihmisiä ajatusmaailmoiltaan.

Siis sun mielestä miehen lapsi on virhe? Tää olisi jo lasun paikka!

Ei varmaan suoranaisesti lapsi, vaan se että lapsi on ylipäätään maailmaan tullut sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole halunnut vanhemmaksi päätyä eikä aikonut tulevaisuudessa yhdessä olla.

Varmaan jokainen ihminen toivoo että oma lapsi syntyisi mahdollisimman tasapainoiseen ja rakkaudentäyteiseen suhteeseen, eikä päin vastaiseen tilanteeseen. Lapsellehan se lähtökohta kostautuu erojen ja riitelyjen sekä useiden kotien muodossa.

Isäraukkasi ei käsittänyt, että seksin vuoksi voi syntyä lapsia. 

Pahoittelen perimääsi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen useiltakin ystäviltä kuullut tuon, että seurakunta kautta rantain kysyy avopareilta lasta kristinuskoon kastettaessa, että oletteko mahdollisesti halukkaita samalla sanomaan tahdon :D Kai se kuuluu johonkin ohjeistukseen ja protokollaan, että sitä suositellaan kun lapsi siihen uskontoon liitetään. Siitähän voi kohteliaasti kieltäytyä jos ei sen kaltainen sitoutuminen kiinnosta jompaa kumpaa tai kumpaakin osapuolta

No minä taas ihan täältä seurakunnan puolesta voin kertoa, että noin ei tehdä. Toki jos kysyy kummeista kuuluvatko seurakuntaan ja ovatko aviossa (koska sama sukunimi),  niin kokeehan joku sen niinkin, että siinä pastori yrittää saada meitäkin vihille.

Millaisessa kuplassa lapsi elää jos kavereita ei ole yksihuoltaja-uudisperhe-sateenkaari-adoptioperheistä? Ja toisekseen, miksi hänen äitinsä ei tosiaan voi tulla teille kylään? Kerrot ettei suhden ollut vakava, joten erokaan on tuskin ollut raastava ja kaksi vanhempaa on varmaan lapsen asioista yhteydessä muutenkin tiiviisti, joten jos lapsen äiti seuraavan kerran tuodessaan/hakiessaan tulisi kahvilla ja lapsi voi sitten näyttää omat juttunsa? 

Tuosta lapsia vaan avioliitossa ajattelusta olisin kyllä huolissani, että kuka sitä lapselle syöttää kun ei kumpikaan vanhempi selvästikkään....