Tuleeko teille koskaan sellainen olo, että kaikilla muilla on kivaa ja läheisiä ihmisiä ympärillä?
Ja te olette ainoita, joilla on surkeaa ja yksinäistä? Kertokaa mikä teitä lohduttaa sellaisissa tilanteissa?
Kommentit (24)
Joo mutta sitten muistan, että miesystävän sisarukset kutsuivat pääsiäisdinnerille, enkä jaksa lähteä. Tekeydyn sairaaksi ja jään kotisohvalle köllöttämään kissan kanssa.
En jaksa olla sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä somessa näytetään vaan sitä mitä muiden halutaan näkevän, kiiltokuvapuolta, mitä halutaan vaan lisää kiillottaa muiden silmissä. Oikeasti kenenkään yksittäisen ihmisen elämä ei ole sellaista miltä se siellä näyttää. Mua auttaa ainakin tämä ajatus. Vaikka mulla on omassa elämässä tällä hetkellä todella hyvä olla, silti somea selaillessa tulee välillä ajatuksia siitä mitä kaikkea multa puuttuu (kuten ystäväpiiri) ja moni muu siellä näkyvä asia. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse oon opetellut huomaamaan sitä hyvää mitä itsellä on. Ne onkin lopulta aika pieniä asioita, ei mitään hienoja juhlia tai matkoja.
Valitettavasti joidenkin elämä oikeasti on juuri niin ihanaa miltä näyttääkin. Siisti ja valoisa koti, puoliso, terve lapsi, rahaa, ihanat vanhemmat ja suku, vakituinen työpaikka, ulkonäköä ja onnistumisia.
Ei tuo ole totta. Jollain voi olla vaikka nuo kaikki, joita kai pidetään onnistumisina. Silti esim. Parisuhde voi olla väsähtänyt, lapset ei niin terveitä miltä ulospäin näyttää, oma mielenterveysreistailee, ahdistaa ja on paha olla ja töissäkin voi olla vaikeaa monesta syystä, mikä ei näy ulospäin. Tiedän, koska voisit puhua minusta, enkä näitä asioita ole kellekään missään jakanut, tietenkään.
Asiat e
Minä kokeilin kirkkoakin ja tunsin itseni entistäkin yksinäisemmäksi pariskuntien ja perheiden keskellä. Saarnassakin puhuttiin yhteisöllisyydestä. Ihan kauhea olo.