Lue keskustelun säännöt.
Stressi ja järkyttävät univaikeudet, mikä avuksi?
08.04.2023 |
Olen aina ollut luonteeltani huolestuva ja ahdistuvakin, mutta mukaan on tullut myös stressi viime vuosina ja oletettavasti siitä johtuvat unihäiriöt. Tämä vaikuttaa päivällä niin, että sydän mujahtelee ja välillä on vaikea ymmärtää asioita kerralla. Aamulla olo on kuin jyrän alle jääneellä, joka solu huutaa armoa. Illalla saatan nukahtaa umpiväsyneenä ja herään hetken päästä säpsähtäen ja sydän hakaten täyttä häkää ja päässä pyörii työasiat (olen työssä, joka stressaa aivan valtavasti: liikaa vastuuta ja liikaa työtä, en ehdi tehdä kaikkea ja on pakko hosua, pomon kanssa puhuttu, ei auta) ja joku aivan random-biisi alkaa soida korvamadon lailla päässä toistolla, enkä saa enää unta. Sitten herään 3-4 maissa samalla tavalla aivan rättiväsyneenä ajattelemaan työasioita. Vihaan tämän vuoksi työtäni. En jaksa enää yhtään mitään ja tunnen huonoa omaatuntoa ihan kaikesta: en jaksa pitää yhteyttä läheisiin, itken iltaisin, huudan perheelle ja kaikki tuntuu toivottomalta. En nää mitää iloa elämässä, kun aivot ovat sumussa ja väsyttää järjettömästi. En enää tiedä mitä haluan ja kuka olen.
Mikä avuksi tuohon aamuyön heräämiseen? Aiemmin nukuin aina 8 tuntia putkeen ongelmitta ja viikonloppuisin 9 tuntia, rytmi on ihan säännöllinen edelleen mutta unta kertyy vain 5,5-7 tuntia yössä. Eli joka yö tarpeesta jää vajaaksi. Tätä on jatkunut nyt aktiivisesti yli puoli vuotta, satunnaisesti jo yli kaksi vuotta. Kaikki alkoi vauva vuodesta ja sen katkonaisista öistä mutta lapsi on nukkunut täysiä öitä omassa huoneessaan jo kohta kolme vuotta. Minä en.
Olen kokeillut ties mitä konsteja aina melatoniinista hengitysharjoituksiin. Joskus tehoavat, useimmiten eivät. Lääkkeitä en halua. Jokin mussa on vikana kun en vaan pysty nukkua. Ikää on 39.
Mitä vielä voisi kokeilla? Mitä enemmän ahdistaa ja stressaa, sitä huonommin nukun ja mitä huonommin nukun, sitä enemmän ahdistaa ja stressaa. Haluaisin pois työstäni mutta en jaksa aloittaa uuttakaan. Olen hakenut ja saanutkin pari työtarjousta mutta en vaan jaksa. Ja olen yleensä todella reipas ja aikaansaava ihminen, tavoitteellinenkin, mutta nyt vain suoritan ja olen pelkkä haamu.
Kommentit (36)
Voi voi, meillä nuorilla ei ole mitään ongelmaa vaihtaa työpaikkaa, jos nykyinen ei natsaa. Katsokaa boomerit peiliin, elämä eletään vain kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi niistä työpaikkatarjokkaista vaikuttaa fiksummalta (ilmapiiri, työtahti ym.)?
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, meillä nuorilla ei ole mitään ongelmaa vaihtaa työpaikkaa, jos nykyinen ei natsaa. Katsokaa boomerit peiliin, elämä eletään vain kerran.
Boomerit on jo tukevasti eläkkeellä. Meillä aikuisilla taas monesti on perhe elätettävänä, joten ihan hetken mielijohteesta ei aleta hyppimään töistä tyhjän päälle.
Itse hän vastasitkin jo. Sun työpaikka ei selvästi sovi sulle. Silti suosittelisin lääkkeitä ensi hätään jos kaikki kukat kokeiltu ja tässä hetkessä pitäisi tulla apu ennen isompia muutoksia.. 7 tuntia on vielä mielestäni ihan hyvä määrä unta jos se on laadukasta, 5 tuntia taas liian vähän. Liikkumista suosittelevat stressin poistoon, samoin musiikkia.
Täällä samanlaista unta ja oirehdintaa, minulla ongelma ei alkanut työstä vaan erittäin raskaasta ja kuluttavasta parisuhteesta joka on nyt ohi. Uni ei palauta eikä virkistä koskaan, ja herään myös välillä yöllä siihen että sydän tulee rinnasta ulos. Olo on karsea koko päivän ja etenkin aamulla. Keho ei vaan rauhoitu eikä palaudu enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät ohjeet onkin kaikki jo sanottu, mutta toistan ne vielä: riittävän pitkä sairausloma, jonka aikana et hoida mitään työasioita, et lue edes sähköposteja. Tarvitset ennen kaikkea lepoa ja unta, tarvittaessa voit ottaa lääkityksen unen tueksi. Kun voimasi riittävät, alat suunnitella exitiä jos (kun) nykyisessä työpaikassasi työkuormaasi ei kevennetä ja johtamista paranneta.
Kiitos hyvistä ohjeista ja ikävä kuulla että kohtalotovereita on näin paljon! Kommentoin sen verran, että osittainen hoitovapaa on nyt ollut hetken aikaa käytössä mutta se tarkoittaa kohdallani sitä klassista, että teen 80 % työajalla ja palkalla 100 % työt. Ja tällä hetkellä teen omat sekä tuon valtavan projektin.
Ja tosiaan tämä työ ei sovi minulle, se on totta. En aio enää tehdä saman tyyppistä työtä kun tuolta vaan pääsen pois. Hakuja on nytkin kymmenkunta tällä hetkellä, yksi työhaastattelu varattuna. En vaan usko, että ilman lomaa jaksan enää mitään uuttakaan työtä. Olen odottanut kesää, että saisi edes pienen hengähdystauon ja stressitöntä aikaa perheen kanssa.
Juuri tuo tunne, että yön jälkeen on vain entistä väsyneempi on niin muserstava. Kun uni ei virkistä yhtään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä diagnoosilla sairausloman saa työn aiheuttaman stressiin ja ylivirittyneisyyteen ja onko se palkallinen? Kuinka pitkiä ne yleensä ovat?
Yritin jutella anoppini kanssa olostani ja hän vain nauroi heti ensi alkuun ettei voi näin nuorena millään olla uupunut, kun ei hänkään ole ollut vaikka fyysistä työtä teki koko työuransa. Käski vain hiihtää ja nukkua ja olla valittamatta. Nuoret (siis tällaiset keski-ikäiset...) eivät tiedä miten rankkaa on ollut joskus 50-60-luvuilla, joten ihan turha pullamössöillä, vaan reippaasti töitä tekemään.
Olin niin tyrmistynyt tuosta keskustelusta, etten ole sen koommin muillekaan asiasta avautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä ohjeista ja ikävä kuulla että kohtalotovereita on näin paljon! Kommentoin sen verran, että osittainen hoitovapaa on nyt ollut hetken aikaa käytössä mutta se tarkoittaa kohdallani sitä klassista, että teen 80 % työajalla ja palkalla 100 % työt. Ja tällä hetkellä teen omat sekä tuon valtavan projektin.
Ja tosiaan tämä työ ei sovi minulle, se on totta. En aio enää tehdä saman tyyppistä työtä kun tuolta vaan pääsen pois. Hakuja on nytkin kymmenkunta tällä hetkellä, yksi työhaastattelu varattuna. En vaan usko, että ilman lomaa jaksan enää mitään uuttakaan työtä. Olen odottanut kesää, että saisi edes pienen hengähdystauon ja stressitöntä aikaa perheen kanssa.
Juuri tuo tunne, että yön jälkeen on vain entistä väsyneempi on niin muserstava. Kun uni ei virkistä yhtään. Ap
Ilmoita niihin hakemiisi työpaikkoihin, että voit aloittaa esim. 2kk päästä. Jos saat paikan, niin irtisanoudut heti nykyisestä työstäsi, ja lepäät väliajan.
Vierailija kirjoitti:
Doxepin pitää unessa. Ei aiheuta riippuvuutta.
Aiheuttaa jos sattuu olemaan sopivat geenit sopivassa alustassa. Ei voi enää nukkua ilman jos arvostaa hyviä unia. Hirveä itku jos lääkäri ei enää annakaan tai valmistus lopetetaan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Doxepin pitää unessa. Ei aiheuta riippuvuutta.
Aiheuttaa jos sattuu olemaan sopivat geenit sopivassa alustassa. Ei voi enää nukkua ilman jos arvostaa hyviä unia. Hirveä itku jos lääkäri ei enää annakaan tai valmistus lopetetaan kokonaan.
Rivatril-ketju vauva.fi:ssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä ohjeista ja ikävä kuulla että kohtalotovereita on näin paljon! Kommentoin sen verran, että osittainen hoitovapaa on nyt ollut hetken aikaa käytössä mutta se tarkoittaa kohdallani sitä klassista, että teen 80 % työajalla ja palkalla 100 % työt. Ja tällä hetkellä teen omat sekä tuon valtavan projektin.
Ja tosiaan tämä työ ei sovi minulle, se on totta. En aio enää tehdä saman tyyppistä työtä kun tuolta vaan pääsen pois. Hakuja on nytkin kymmenkunta tällä hetkellä, yksi työhaastattelu varattuna. En vaan usko, että ilman lomaa jaksan enää mitään uuttakaan työtä. Olen odottanut kesää, että saisi edes pienen hengähdystauon ja stressitöntä aikaa perheen kanssa.
Juuri tuo tunne, että yön jälkeen on vain entistä väsyneempi on niin muserstava. Kun uni ei virkistä yhtään. Ap
Ilmoita niihin hakemiisi työpaikkoihin, että voit aloittaa esim. 2kk päästä. Jos saat paikan, niin irtisanoudut heti nykyisestä työstäsi, ja lepäät väliajan.
;--D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettisin, olisiko helpompiakin vaihtoehtoja olemassa kuin itsensä piippuun ajaminen työssä. Tuohan lopulta johtaa fyysiseenkin sairastumiseen, kun elimistö haluaa laittaa stopin nykymenolle. Mikä tässä elämässä on tärkeintä?
Itsellä oli sama. Olin yksityisellä työssä. Lääköri määräsi saikulle, hän sattui vielä olemaan juuri työterveyteen paneutunut. Diagnoosit: burnout , unettomuus, paniikkihäiriö sekä alkavaa masennusta epäili. Kohta olisin ollut myös eronnut. Lapset pelkäsivät äitiään, muisti meni. Jäin perjantaina saikulle. Maanantaina irtisanoin itseni.
Elämäni paras päätös. Aloin nukkumaan, sain parin kuukauden päästä määräaikaisen työsuhteen ja nyt kaksi vuotta myöhemmin minut vakinaistetaan. Ei työn takia tarvitse koko elämää pilata ja terveyttä. Elämä kantaa.
Onko osittainen hoitovapaa/ lyhennetty työaika/ opintovapaa mahdollinen? Akuutisti sairaslomalle ja siihen perään kesäloma. Ja kun oot saanut vähän voimia takaisin, uuden työn etsintä. Mutta älä hakeudu samoihin thetäviin vaan johonkin vähemmän kuormittavaan muutamaksi vuodeksi; ehdit kyllä tehdä uraa myöhemminkin.