Lue keskustelun säännöt.
Stressi ja järkyttävät univaikeudet, mikä avuksi?
08.04.2023 |
Olen aina ollut luonteeltani huolestuva ja ahdistuvakin, mutta mukaan on tullut myös stressi viime vuosina ja oletettavasti siitä johtuvat unihäiriöt. Tämä vaikuttaa päivällä niin, että sydän mujahtelee ja välillä on vaikea ymmärtää asioita kerralla. Aamulla olo on kuin jyrän alle jääneellä, joka solu huutaa armoa. Illalla saatan nukahtaa umpiväsyneenä ja herään hetken päästä säpsähtäen ja sydän hakaten täyttä häkää ja päässä pyörii työasiat (olen työssä, joka stressaa aivan valtavasti: liikaa vastuuta ja liikaa työtä, en ehdi tehdä kaikkea ja on pakko hosua, pomon kanssa puhuttu, ei auta) ja joku aivan random-biisi alkaa soida korvamadon lailla päässä toistolla, enkä saa enää unta. Sitten herään 3-4 maissa samalla tavalla aivan rättiväsyneenä ajattelemaan työasioita. Vihaan tämän vuoksi työtäni. En jaksa enää yhtään mitään ja tunnen huonoa omaatuntoa ihan kaikesta: en jaksa pitää yhteyttä läheisiin, itken iltaisin, huudan perheelle ja kaikki tuntuu toivottomalta. En nää mitää iloa elämässä, kun aivot ovat sumussa ja väsyttää järjettömästi. En enää tiedä mitä haluan ja kuka olen.
Mikä avuksi tuohon aamuyön heräämiseen? Aiemmin nukuin aina 8 tuntia putkeen ongelmitta ja viikonloppuisin 9 tuntia, rytmi on ihan säännöllinen edelleen mutta unta kertyy vain 5,5-7 tuntia yössä. Eli joka yö tarpeesta jää vajaaksi. Tätä on jatkunut nyt aktiivisesti yli puoli vuotta, satunnaisesti jo yli kaksi vuotta. Kaikki alkoi vauva vuodesta ja sen katkonaisista öistä mutta lapsi on nukkunut täysiä öitä omassa huoneessaan jo kohta kolme vuotta. Minä en.
Olen kokeillut ties mitä konsteja aina melatoniinista hengitysharjoituksiin. Joskus tehoavat, useimmiten eivät. Lääkkeitä en halua. Jokin mussa on vikana kun en vaan pysty nukkua. Ikää on 39.
Mitä vielä voisi kokeilla? Mitä enemmän ahdistaa ja stressaa, sitä huonommin nukun ja mitä huonommin nukun, sitä enemmän ahdistaa ja stressaa. Haluaisin pois työstäni mutta en jaksa aloittaa uuttakaan. Olen hakenut ja saanutkin pari työtarjousta mutta en vaan jaksa. Ja olen yleensä todella reipas ja aikaansaava ihminen, tavoitteellinenkin, mutta nyt vain suoritan ja olen pelkkä haamu.
Kommentit (36)
Ei tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa työpaikkaa. Ei kannata hakata päätä seinään vain sen takia että muutos pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas laitettiin kaikki vauvan syyksi. Idän trolli.
Se on sairasloman paikka. Lepäät, kunnes voimat palautuu.
No mulla univaikeuksia aiheutti alhainen ferritiini. Alkoi nimenomaan raskauden ja synnytyksen jälkeen ja vaan jatkui vaikka lapsi kasvoi ja nukkui yöt. Se selitti myös lihasväsymyksen, huonon muistin ja voimakkaan sydämentykytyksen. En sano että sinulla on samaa, mutta mittauttaminen verikokeesta ei paljoa maksa. Minun arvoni oli 11 ja pitkä rautakuuri paransi oloani huomattavasti.
Lueppa tuo tekstisi huolella ja mieti sen jälkeen tarvittavia toimenpiteitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Doxepin pitää unessa. Ei aiheuta riippuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on krooninen väsymys päällä.
Ei kai sun tarvi kuorsausta kuunnella? Meillä mies nukkuu toisessa huoneessa nykyisin, koska herätteli joka yö monta kertaa useiden vuosien ajan. Nyt vähän helpottaa.
Stressin aiheuttajia pitää karsia nyt yksi kerrallaan. Pyydä sitä sairaslomaa, niin voit lomalla miettiä muutoksia parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on krooninen väsymys päällä.
Ei kai sun tarvi kuorsausta kuunnella? Meillä mies nukkuu toisessa huoneessa nykyisin, koska herätteli joka yö monta kertaa useiden vuosien ajan. Nyt vähän helpottaa.
> Vika on miehessä.
Suurin syy on se joku siellä taustalla,mikä aiheuttaa stressin ja sitä kautta uniongelmat. Eli nuo työasiat. Kannattais varmaan tarttua niihin uusiin työtarjouksiin. Eihän se tilanne muutu,jos kaikki johtuu työstä. Pyritkö täydellisyyteen,yritätkö väkisin saada stressin pois ja itsesi nukkumaan? Entä jos vähentäisi itseltä vaatimuksia,olisi hellempi itseä kohtaan vaikeimpana aikana,suorittaisi vaikka kotona vähemmän,jos töissä vaaditaan enemmän tai tekisi kotona enemmän helpomman kautta? Ajat ja tilanteet muuttuu, jotkut asiat helpottaa,ehkä joku päivä nukut taas paremmin. Mutta stressiä yrittäisin karsia,väkisin en yrittäisi mitään saada toimimaan. Kun stressi ja ongelmat hellittää,unikin tulee paremmin. Ja vaihtaisin ihan kokeeksi työpaikkaa,jos on mahdollista päästä muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo palanut loppuun. Kaikki mainitsemasi oireet ovat uupumuksen merkkejä. Jos unet häviää, olet jo antanut asian mennä liian pitkälle.
Pikaisesti yhteys lääkäriin ja suosittelen ottamaan sairaslomaa ja unilääkkeet avuksi. Vain hyvillä yöunilla alkaa palautuminen.
Vaarana on unettomuuden kroonistuminen ja työkyvyn menetys.
Pikaisesti lääkäriin!
Joko jättäydyt pois töistä kokonaan, niin stressi vähenee, tai jopa loppuu kokonaan, tai sitten haet lääkkeitä.
Itsellä tapahtui sama kun töissä alkoi mennä päin hoota! Sitä jatkui vuosikausia, öistä heräilyä ja yleistä uupumista jatkuvan univajeen vuoksi. Vasta kun sain lääkkeitä aloin taas nukkumaan heräämättä ja sain uutta virtaa.
Ota lääkkeitä ja käytä niitä vaikka kuukausi ja katso paraneeko tilanne. Jos ei mieti sitä työn lopettamista.
Tiedän ettei se ole helppoa, tai taloudellisesti mahdollistakaan, mutta vaihtoehdot ovat mielestäni aika vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihan sama ja lopulta sanoin itseni irti, sillä työni ei pilannut vain minun elämääni vaan myös mieheni elämän. Tosiasia on, että paska työ pilaa työajan lisäksi myös vapaa-ajan. Työni olisi ollut ihan mukavaa, jos olisi ollut edes mahdollisuutta tehdä se hyvin. Se oli kuitenkin joka päivä pelkkää "tulipalojen sammuttamista" ja aina jäi töitä kesken, joita ei koskaan kerennyt tehdä loppuun. Työkaverit olivat ihania mutta heillä oli ihan sama stressi kuin minulla.
Olin vähän päälle 50 kun päätin irtisanoa itseni ja olin kyllä kauhuissani, saanko oman alan töitä. Minulla oli säästöjä sen verran, ettei karenssi haitannut. Muutama kuukausi meni kuin sumussa ennen kuin stressi alkoi helpottamaan. Sain puolen vuoden työttömyyden jälkeen kunnalta määräaikaisen viran vuodeksi ja tuntui kuin olisi ollut taivaassa. Töitä oli kohtuullisesti, työvälineet toimivat ja tuntui kuin esimiesten tärkein tehtävä olisi ollut huolehtia alaistensa työhyvinvoinnista. Kun määräaikainen virka loppui, minut vakinaistettiin siihen. Olin siinä eläkeikään saakka.
Kehotan kyllä miettimään sitä irtisanoutumista. Säästä ensin sen verran, että pärjäät, mikäli tulee karenssi. Nykyään se ei kai ole kolme kuukautta kuten silloin ennen.
Nyt sairauslomaa ja lyhytaikaisesti unilääkettä, jotta saat tilanteen katkaistua. Kun saat unen korjattua pystyt paremmin analysoimaan nykyistä tilannettasi. Onko työ oikeasti niin stressaavaa vai onko väsymys saanut sinut näkemään asian niin? Jos työ todella on syy uupumisen taustalla, niin otat uuden työn vastaan. Ihmisen elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata huonosti työpaikassa.
Olen itse vaihtanut työpaikkaa, kun olin ollut 15 vuotta kamalassa työssä ja työyhteisössä. Muutuin työpaikan vaihtamisen jälkeen ihmisenä täysin: tasaiseksi, elämänmyönteiseksi, rauhalliseksi. Muutos on aina pelottavaa, mutta se kannattaa ehdottomasti!
Mutta hoida itsesi ennen muutosta kuntoon. Voimia sinulle!
No ei ole vika miehessä eikä lapsessa, vaan syytän ihan itseäni ja omaa stressaavaa luonnetta. Olen yrittänyt muuttua ja muuttaa asennettani työtä kohtaan, teen to do -listoja jotta mikään ei unohdu mutta silti öisin mietin että apua, se ja tämä ja tuo pitää hoitaa ja miksi se ei vastaa sähköposteihin tai joku toinen toimita materiaaleja jne. Olen siis suuren projektin vetäjänä ja samalla teen melkein kaikki suunnittelu- ja sisältötyöt. Ihan liian vaativa työ mun osaamiselle ja luonteelleni, joka haluaa hoitaa kaiken huolella ja taidolla ajan kanssa. Harmittaa tosiaan, etten vaihtanut työtä viimeksi, kun hain ja sain. Se uuden aloittaminen vain tuntui ihan liian suurelta urakalta, ei ollut voimia siihen. Jatkoin kuitenkin työnhakua. Tämä on yksi ongelmista myös: en pysty tekemään päätöksiä (ennen ei ollut mitään ongelmaa) ja etsin jatkuvasti keinoja päästä pois tästä tilanteesta uskaltamatta kuitenkaan tehdä mitään. Tuntuu myös ettei kukaan ymmärrä mun väsymystäni, ei mies, ei pomo, ei esim. oma äiti. Enkä todellakaan ole sellainen ihminen joka vetoaa omaan huonoon oloon vaan mieluummin kärsin sitten mielessäni ja teen niin kuin muut haluavat, ettei mulle tule syyllisyyden taakkaa vielä kaiken muun lisäksi. En halua tuottanut pettymystä.
Pakko varmaan mennä työterveyteen mutta mitä käy projektille? Olen myös ollut niin vähän aikaa nykyisessä työssä (vasta alle vuoden) että hävettää uupua näin nopeasti. Ap
Olet saanut hyviä neuvoja edellisissa viesteissä, tässä listausta lisäksi:
1. Ymmärrä hakea apua eli lääkäriin. Mittauta ferritiini, kilpirauhasarvotkin kannattaa tsekata. Pyydä/vaadi sairausloma.
2. Vie sairaislomalappu työpaikalle ja jätä sinne myös läppäri ja työpuhelin tmv.
3. Ilmoita perheelle mikä on tilanne. Uupumus.
4. Lepää, lepää ja lepää. Kuuntele musiikkia. Syö terveellisesti. Käy pienillä kävelyillä. Lepää. Puolison on nyt otettava enemmän vastuuta.
5. Tee Exit-suunnitelma: uusi työ, opiskelu (työnantajan on pakko päästää sinut opintovapaalle) ym.
6. Suunnitelman toteutus.
Ongelmasi ei ole unihäiriöt. Unihäiriöt ovat seurausta ongelmastasi (=burn out). On varmasti hankalaa joutua pysähtymään mutta nyt se on pakko tehdä. Viimeiset hetket. Joku päivä et pääse enää sängystä ylös. Kehosi huutaa (kirkuu) pysähtymään. Kuuntele ja toimi. Voimia! Nimimerkillä kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
No ei ole vika miehessä eikä lapsessa, vaan syytän ihan itseäni ja omaa stressaavaa luonnetta. Olen yrittänyt muuttua ja muuttaa asennettani työtä kohtaan, teen to do -listoja jotta mikään ei unohdu mutta silti öisin mietin että apua, se ja tämä ja tuo pitää hoitaa ja miksi se ei vastaa sähköposteihin tai joku toinen toimita materiaaleja jne. Olen siis suuren projektin vetäjänä ja samalla teen melkein kaikki suunnittelu- ja sisältötyöt. Ihan liian vaativa työ mun osaamiselle ja luonteelleni, joka haluaa hoitaa kaiken huolella ja taidolla ajan kanssa. Harmittaa tosiaan, etten vaihtanut työtä viimeksi, kun hain ja sain. Se uuden aloittaminen vain tuntui ihan liian suurelta urakalta, ei ollut voimia siihen. Jatkoin kuitenkin työnhakua. Tämä on yksi ongelmista myös: en pysty tekemään päätöksiä (ennen ei ollut mitään ongelmaa) ja etsin jatkuvasti keinoja päästä pois tästä tilanteesta uskaltamatta kuitenkaan tehdä mitään. Tuntuu myös ettei kukaan ymmärrä mun väsymystäni, ei mies, ei pomo, ei esim. oma äiti. Enkä todellakaan ole sellainen ihminen joka vetoaa omaan huonoon oloon vaan mieluummin kärsin sitten mielessäni ja teen niin kuin muut haluavat, ettei mulle tule syyllisyyden taakkaa vielä kaiken muun lisäksi. En halua tuottanut pettymystä.
Pakko varmaan mennä työterveyteen mutta mitä käy projektille? Olen myös ollut niin vähän aikaa nykyisessä työssä (vasta alle vuoden) että hävettää uupua näin nopeasti. Ap
Ihan kuin oma tarina. Mulla myös uudehko työ, yö heräämiset ja riittämättömyyden tunne. Lääkkeet eivät ole mullekaan vaihtoehto. Ikää vaan on enemmän ja lapset jo lähtenyt maailmalle. Mies ja läheiset ymmärtää, mutta en vaan saa irtisanottua itseäni, kun olen tottunut aina pärjäämään. Enkä tässä iässä enää saa vakituista työpaikkaa, tosin eipä ole velkaakaan enää.
Uudella on aina paljon oppimista ja jos samalla on töissä on kova kiire, stressiä tulee kaikille. Kaikista kamalinta on se, että olen ennen nauttinut työnteosta, eikä ole ollut tällaista sunnuntai ahdistusta yms. Olen laittanut itselleni takarajan ensi syksyyn, jos työtilanne ei ole helpottunut, nostan kytkintä. Parasta olisi, jos irtisanottaisiin, ei tulisi mitään karensseja, vai miten se menee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on krooninen väsymys päällä.
Ei kai sun tarvi kuorsausta kuunnella? Meillä mies nukkuu toisessa huoneessa nykyisin, koska herätteli joka yö monta kertaa useiden vuosien ajan. Nyt vähän helpottaa.
> Vika on miehessä.
Kyllä, hän se herätti yöt läpeensä. Olisiko pitänyt kirjoittaa, että meillä henkilö nukkuu toisessa huoneessa, niin et saisi paiseita otsaasi.
Moni on löytänyt avun päihteistä ja lääkkeistä.