Tervehditkö, kun sinua tervehditään? Ja missä päin asut?

Vierailija kirjoitti:

En ikinä tervehdi ketään vapaaehtoisesti. Ulkona en tervehdi koskaan ja rappukäytävässäkin vain "pakon" edessä. Asun kerrostalossa Lounais-Hämäläisessä pikkukaupungissa.

Saanko kysyä sellaista, että mikä sen pakon sulle tekee ? Ja onko sulla esim.ahdistusta ihmisten seurassa tai ylipäätään vaikka jotain "ihmisvihaa"  tai vaikka paniikkihäiriöitä ? Olen omalle lapselle koittanut opettaa, että se, että joku ei vastaa hänen tervehdykseen ( opetan hänelle, että alkeellisimpia käytöstapoja on tervehtiä) ei tarkoita, että toinen olisi jotenkin vihainen tai paha, vaan on erilaisia syitä miksi eivät tervehdi. Ja olisi kiva osata kertoa syitä. Hän esim. ajatteli, että ehkä naapuri ketä aina tervehtii ei osaa puhua, mutta kuuli sitten kun naapuri puhui puhelimeen.

Seinäjoki. Tervehdin aina. Naapurit ovat ihan itsestään selviä tervehdittäviä. Moikkaan myös omillaan asuvien lasten naapurit ja kaikki, jotka ovat edes jollain tasolla tuttuja;kaupassa, töissä jne.

Minun ikäluokassa tervehtiminen on ihan peruskohteliaisuutta. +50

Tervehdin kaikki naapurit. Metsässä tai tunturissa kävellessä tervehdin kaikkia,

t.lappilainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä tervehdi ketään vapaaehtoisesti. Ulkona en tervehdi koskaan ja rappukäytävässäkin vain "pakon" edessä. Asun kerrostalossa Lounais-Hämäläisessä pikkukaupungissa.

Saanko kysyä sellaista, että mikä sen pakon sulle tekee ? Ja onko sulla esim.ahdistusta ihmisten seurassa tai ylipäätään vaikka jotain "ihmisvihaa"  tai vaikka paniikkihäiriöitä ? Olen omalle lapselle koittanut opettaa, että se, että joku ei vastaa hänen tervehdykseen ( opetan hänelle, että alkeellisimpia käytöstapoja on tervehtiä) ei tarkoita, että toinen olisi jotenkin vihainen tai paha, vaan on erilaisia syitä miksi eivät tervehdi. Ja olisi kiva osata kertoa syitä. Hän esim. ajatteli, että ehkä naapuri ketä aina tervehtii ei osaa puhua, mutta kuuli sitten kun naapuri puhui puhelimeen.

Ihan pelkkää ihmisvihaa tunnen, ei ahdistusta tai paniikkihäiriötä. Pakoksi koen sen, jos rapussa joku ikä-ihminen tervehtii, siihen vastaan. Muiden tervehdyksiin en.

Naapuriin muutti pariskunta, josta mies tervehtii ja nainen ei. He saattavat tulla yhdessä vastaan ja mies tervehtii, nainen tollottaa suoraan silmiin, muttei sano mitään.

Tervehdin kaikkia julkipersuja en muita

Tottakai tervehdin. Ja usein tervehdin itse ensimmäisenä. Nykyisin asun Keski-Uudellamaalla, tätä ennen Helsingissä ja sitä ennen Pirkanmaalla.

Tervehdin usein ensimmäisenä, onneksi on harvoja, jotka jättää vastaamatta. Vantaalla idän puolella asutaan.

Kyllä, Helsingissä.

Jotkut saattavat hämmentyä jos hymyilen heille. Ihan normaalia ja mielestäni muutkin tekevät niin.

Kivinaama vastaan kävellessä voi olla joillain käytössä. En tiedä onko joku henkinen juttu.

Oletteko sekaisin? Miksi haluatte ihmisten väkisin tervehtivän teitä? Se on ihan vapaaehtoista. Jos on yksinäinen, niin ymmärtää että sellainen etsii juttukaveria, muttei sekään erityistä hokemaa tarvitse. Ei ole pakko tervehtiä väkisin, kuten yhteen aikaan kaikki peloissaan tervehtivät tai ahdistuneena. Ole hiljaa vaan jos et jaksa sanoa sitä.

Tervehdin kyllä kerrostalossa asuessani jos rapussa tulee joku vastaan, mutta omakotitaloalueella en terehtinyt enkä tervehtisi muita kuin sellaisia naapureita, joiden kanssa tunnen muutenkin tai esim. rajanaapureita. Ei liity geeneihin mitenkään, en nyt niitä tähän lähde luettelemaan, mutta "ylhäältä + idästä"...

Riippuu ketä. En tervehdi esim. häiriintyneitä.

Jos huomaan että minua tervehditään, niin kyllä yleensä tervehdin takaisin.

Mulle tosin kävi vuosi sitten niin että naapurin menninkäinen vastoin tapojaan moikkasi minua johon vastasin. Tämä toistui seuraavallakin kerralla jonka jälkeen hänellä olikin jotain asiaa minulle. Erehdyin sitten kuuntelemaan häntä ja me molemmat säikähdettiin toisiamme pahanpäiväisesti.

Opin tästä ettei kaikille kannata olla kohtelias, vaikka tuo hullu teki simsalabimmit tuon jälkern enkä enää hetkeen tunnistanut häntä tavatessa ollenkaan.

Ihan harmiton tyyppi kunhan ei hänestä välitä hyvässä eikä pahassa. Uskon tosin että joku muu tulee kanssaan paremmin toimeen kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ketä. En tervehdi esim. häiriintyneitä.

Mistä tiedät, kuka on häiriintynyt? Vai tunteeko sitä aina samanlaisensa telepaattisesti?

Kyllä, sanallista tervehdystä voi vielä korostaa kättä nostamalla. Täällä päin kylänraiteilla näkee ihmisiä jotka tervehtivät kaikkia tuntemattomiakin.

Pohjois-Savo

Tottakai tervehdin vaikka kyseessä olisi minulle tuntematon henkilö. On moukkamaista olla vastaamatta tervehdykseen.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin tervehdin jos tervehditään, joskus jopa ihan oma-alotteisesti. Siitä huolimatta siis, et olen nirppanokka Helsingistä.

Samoin.

Oon paljasjalkainen avoin helsinkiläinen, ja tottunut tervehtimään, ja Helsingissä sen huomaa että kaikki tervehtii. Nyt asun Espoossa, täällä asuu paljon juntteja jotka luulee itsestään liikoja ja ei tervehdi edes takaisin, huh. :) Onneksi jossain vaiheessa muutan pois.

Ap, tietenkin tervehdin.

Aina pyrin tervehtimään ja moikkaamaan ensimäisenä.

Myös uusia ja oudoimpa, taloyhtiön asukkaita.

Tervehtiminen ja muiden huomioiminen on sivistyneen ihmisen, luissa ja ytimessä.

Jo pienestä pitäen ainakin minut opetettiin tervehtimään naapuri omkotitalojen asukkaita, kauppojen ja kirjastojen henkikökuntaa. Ja muita paikkoja, joissa asioimme.

Kyllä, täällä Helsingissä on tapana tervehtiä, ja niin teen itsekin.