Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka rakastavat kaikkia ihmisiä?
28.11.2006 |
Olen mietiskellyt teini-iästä lähtien josko olen ainoa ihminen joka oikeasti sydämestään rakastaa ihmisiä. En siis luule olevani ainoa mutta en ole koskaan vastaavaa kummaa tyyppiä tavannut. Olen Helsinkiläinen opiskeleva äiti, kiinnostunut maailman ja kotimaan politiikasta ja muistakin asioista hyvin laajalti. Rakastan kävellä kaupungilla ja seurata kanssaihmisten elämää. Joskus tekee mieleni halata esim. burghaan pukeutunutta äitiä kun hän hymyilee minulle. Tai ihan suomalaista naista jota elämä tuntuu potkivan päähän. Olen erityisen kiinnostunut elämäntarinoista ja siksi rakastankin tavat uusia ihmisiä ja keskustella heidän elämästään ja mielipiteistään päivän tapahtumista. Lisäksi esimerkiksi joukkoliikennevälineissä saan joskus huikeita " me ollaan samaa" -fiiliksiä..tunnen olevani osa tätä yhteiskuntaa ja maailmankaikkeutta.
Voi kuulostaa kummalta.. Mutta toivottavasti ei kaikille. Koska jos ei niin sitten saisin varmuuden että en ole ainoa ihmisiä rakastava tyyppi. Ja en ole mikään hippi kuitenkaan. Eli ei mitää " aah ihanaa vapaata rakkautta kannatan" vaan ihan naimisissa olen ja omistan pienen lahjan-poikalapsen. Niin ja rakkauteni kohdistuu kaikkiin ihmisiin, mutta ei miehiin samalla tavalla kuin naisiin ja lapsiin koska naistenvälinen solidaarisuus (=kansainvälinen sisaruus/universal sisterhood) on jotenkin mieltäni askarruttava juttu. Ja ehkä sekin että minulla on jo mies jonka kanssa jaan elämäni niin en voi tuntea sitä suurta ihmisten välistä rakkautta muita miehiä kohtaan.
Terveisin, Rakastava Nainen
Jos asiaan on jotakin sanottavaa, toivoisin asiallisia kommentteja enkä mitään ilkeileviä sellaisia.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siis ihastuttava ihminen itsekin.
kaikkihan tietää että serbit on kristittyjä. Enimmäkseen. Ja murhaavat siellä muslimeja. Enimmäkseen.
Siis joo.. sanoin tuon burghanaisen vain sanoakseni jonkun esimerkin, olisin voinut sanoa siihen yhtälailla vaikka pipopäisen teinipimun. JA burgha, siis eihän se silmiä peitä-hymy näkyy vaikka vain silmät näkyisivät.
Minun olisi ehkä pitänyt tarkentaa että en todellakaan hyväksy alistamista, väkivaltaa, Putinin toimia, seksuaalisesti ahdistelevia yms. lukemattomia määriä erilaisia ihmisyyttä vastustavia tahoja, mutta en voi niitä inhotakaan. Siis ihmisiä mutta tahoja jotka pakottavat ihmisen toimimaan julmalla tavalla. Ja sairas yhteiskunta, sitä voin vihata. Mutta kun otit tuon burghanaisen hampaisiisi niin siitä sen verran että jos sellaiselle hymyilen, ehkä hänkin saa siitä jotakin. Ehkä hän on alistetussa asemassa ja jos sellaiselle hymyn uskallat heittää niin et varmasti ainakaan tee mitää vastenmielistä hänelle.. sillä hänhän on sellaista kokenut jo ihan liikaakin. Ja valitettavasti hän pitää burghaansa jonkun muun tahdosta, ei uskalla muuta tehdä tilanteessaan. Mutta mehän voimme olla solidaarisia toisia naisia kohtaan, jopa burghallisia kohtaan, ja muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Ehkä jonain päivänä hän ei enää joudu sitä burghaansa käyttää.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos haluaa ja saattaahan hän halutakin (paitsi se ei ole järkevää esim liikuntatunnilla tai pommiuhan alaisessa julkisessa paikassa). Nelosella ei ole mitään burghanaista vastaan. Muttei hänen puolestaankaan. Nelonen tietää että maalmassa on ihania ihmisiä ja vihattavia paskiaisija kaikkea siltä väliltä ja nelonen on sitä mieltä että joka tapaus on mietittävä erikseen.
a merkityksellistä tunnetta, joka ehkä on varattu vain välittömille läheisilleni, ja toiseksikin on aika vaikea tuntea lämpöä esim. jotain pedofiilia tai natsijulmuria kohtaan. Periaatteessa elämänasenteeni ja -näkemykseni taitaa kuitenkin olla aika lähellä omaasi.
Minä olen kanssa niitä tyyppejä, jotka ovat aina luottaneet ihmisten pohjimmaiseen hyvyyteen. Usein vaikkapa jätän polkupyörän lukitsematta alitajuiseen " eihän sitä nyt kukaan tuosta vie" ajatukseen nojaten, ja sitten olen aivan järkyttynyt jos joku sen onkin vienyt. En siis lähtökohtaisesti epäile ihmisiä vaan luotan siihen, että kaikki haluavat kaikille hyvää (sinisilmäistä ja epätodenmukaista, tiedän). Itsekin haluaisin kaikille aina pelkkää hyvää ja haluaisin auttaa kaikkia kaikessa. Harkitsin pitkään sosiaalialaa ammatiksi, kunnes tajusin, että olen LIIAN herkkä ja empaattinen siihen työhön. En pystyisi auttamaan ahdingossa olevia ihmisiä, sillä en osaa ottaa heihin ja heidän kohtaloihinsa tarpeeksi välimatkaa. Maailman pahat asiat järkyttävät minua aina sydänjuuria myöten ja minun on vaikea päästä pahoista asioista yli.
Olen myös äärettömän kiinnostunut ihmisistä, juuri heidän persoonistaan, arjestaan ja elämäntarinoistaan. Kaupungilla katselen aina ihmisiä mielenkiinnolla ja kuvittelen, millaista elämää he mahdollisesti viettävät,mistä tulevat ja mihin ovat matkalla. Kahviloissa istuskelu vain ihmisten tarkkailun takia on todella kivaa! Minussa on myös pientä tirkistelijän vikaa; syksyisin kun illat pimenevät ja valot sytytetään, minusta on kiva kulkea ulkona ja katsella asuntoihin sisään...Minusta on hämmästyttävää ja ihanaa, että on niin monta erilaista tapaa olla olemassa.
Haluaisin aina, että kaikki pitäisivät toisistaan -myönnetään, haluaisin myös kaikkien aina pitävän minusta - ja haluaisin, että kaikki antaisivat aina kaiken toisilleen anteeksi. Vastustan kiihkeästi esim. kuolemanrangaistusta ja haluaisin aina löytää syyn ihmisten pahuuteen (pidän sitä lähes aina sairautena ja oireena jostain heidän itsensä kokemasta pahasta). Koen myös usein voimakkaita lämmön ja yhteishengen tunteita kaikkia kohtaan ja liikutun järkyttävän helposti. Olen kai tunteellinen hupsu.
Myönnetään, olen elänyt aika hyvän elämän, jossa olen saanut kokea paljon rakkautta. Kovan ja rakkaudettoman elämän eläneenä saattaisin hyvinkin olla kylmempi ja ajatella eri tavoin asioista. Tällaiseksi elämä on kuitenkin minut muokannut, ja minusta se on hyvä asia. Todella mielyttävää kuulla, että joku muukin tuntee samantapaisia tuntemuksia!
Itsekin olen muuten opiskeleva äiti (humanisti tietenkin) Helsingistä ja illänikin on pieni ihmeellinen poika ja ihana mies, joten meillä on muutakin yhteistä kuin hempeä mieli ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on nelonen. Maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä. Uskon että ajatukseni ei kuitenkaan ihan mennyt perille. Eli yhä tunnen olevani ainoa näin ajatteleva ihminen. Nämä kummat fiilikseni, rakkauden tuntemukset ihmisiä kohtaan, ovat sellaisia arkipäivän kokemuksia, tuntemuksia jotka syntyvät kaduilla, luennoilla, kaupoissa, kotona, missä vaan. Eikä kirjoitukseni tarkoituksena ollut herättää keskustelua maailman poliittisesta tilanteesta laisinkaan. Koska maailman epäoikeudenmukaisuuksistahan voisi erikseen keskustella vuosikausia eikä ratkaisua koskaan tultaisi loytämään.
Ja en koskaan sanonut rakastavani tyyppejä jotka tekevät toisille ihmisille pahaa, mutta hyvyyden säilyttämiseksi voin rakastaa normaaleja ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.
t. ap
Uskomatonta 12! Kirjoituksesi kuulostaa niin tutulta. Ihan kuin itse olisin sen kirjoittanut. Ja itsekin ajattelen tuntemuksieni lähtevän rakkaudesta jota itse olen kokenut lapsuudesta lähtien.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä.
Minä periaatteessa ajattelun kuten sinä, mutta on tietty ihmisryhmä jolle tulee laittaa rajat- eli toisten hyävksikäyttäjät (lue narsistit).
Motto:
" Ole ystävä kaikille, mutta tunne omat rajasi."
mutta maailmassa vain on sellaisia paskiaisia, ettei se multa onnistu.
Sitä hiukan ihmettelen,e ttä miten päättelet sen burghanaisen hymyilevän kun eihän siitä näy mitään? Ehkä tuo liittyy jotenkin siihen, miksi onnistut rakastamaan myös niitä jotka puukottaa selkään työpaikalla tai proffia jotka ahdistelee seminaareissa tai Putinia tai Serbisotilaita jne? (siis mitenkään liittämättä muslimeja mihinkään edellämainituista jaskiaisista, vaan ihan sillä perusteella että HALUAT itsepintaisesti ajatella kaikista hyvää todisteiden puuttuessa ja kenties -näissä itse mainitsemissani tapauksissa, ei missään tapauksessa niiden musliminaisten kohdalla - jopa niiden viedessä toiseen suuntaan?