Kysymyksiä Asperger-lasten ja -nuorten vanhemmille
Onko lapsillanne ystäviä/kavereita? Kaipaavatko he sellaisia? Mikäli kaipaavat, niin miten olette neuvoneet heitä toiminaan, jotta he saisivat seuraa itselleen? Mikäli eivät, niin oletteko patistaneet heitä hankkimaan ihmissuhteita vai antaneet heidän olla rauhassa omissa oloissaan?
Kommentit (3)
Kaipaa jossain määrin, mutta hyvin vähän. Olen patistellut ja neuvonut, ilmeisesti liikaakin. Nyt täysi-ikäistä en enää. Harvakseltaan on yhteydessä yhteen kaveriin.
Ei ole lapsia, mutta asperger on niin kerronpa oman kokemukseni.
En pienenä kaivannut, tosin onnistuin olemaan tekemisissä esim. kerho- tai puistokaverien kanssa. Koululaisena kaipasin ja minua ohjeistettiin lempeästi tyyliin: "Niin tutustuu, kun vaikka kävelee yhtä matkaa koulusta kotiin." Minua myös kehuttiin sosiaalisuudesta, mutta ei painostettu olemaan kaverien kanssa väsymykseen asti. Kun leikkiminen ei ollut enää sosiaalinen yhdessäolon muoto murrosiässä, toimintaterapiassa mietittiin miten saan keskustelun aikaan molempia osapuolia kiinnostavasta (tai hyödyttävästä) asiasta.
Nyt aikuisena minulla on muutamia ystäviä, joista vanhimmat olen saanut teininä.
Ei kaipaa. Viihtyy mieluummin itsekseen tai perheen kanssa. Emme ole painostaneet häntä muuttumaan, vaan hyväksyneet hänet juuri omana itsenään.