Lue keskustelun säännöt.
Lapsen käytökseen suhtautumisesta
28.11.2006 |
Tämä asia tuli oikeastaan useampaa ketjua lukiessani mieleeni. Ensinnäkin, tällä palstalla tuntuu olevan sellainen tyyli, että jos lapsella on joku ongelma, aina löytyy monta vastaajaa, jotka syyllistävät äidin tai vanhemmat. Ja saman mentaliteetti tietysti on oikeassakin elämässä ja siitä seuraa sellainen ilmiö, ettei vanhemmat halua myöntää omassa lapsessaan mitään vikaa, koska se tarkoittaisi sitä, että vanhemmassa on jotain vikaa, ei osaa kasvattaa, perheessä on ongelmia tms. ja sitäkin suuremmin seurataan toisten lapsia, ja yritetään löytää selitys ongelmiin muista lapsista. Ja tällöin noidankehä on valmis. Kaikki ovat hermostuneita ja lapsen käytökseen ei puututa oikealla tavalla, tutkien syitä käytökseen, vaan ainoastaan ollaan vihaisia lapselle, koska tämä on nolannut vanhemmat.
Lapsen huono käytös tai häiriökäyttäytyminen, esim. lapsen pureminen tms. ei tarkoita sitä, että vanhemmissa olisi jotain vikaa. Näitä ongelmakäytöksiä on ihan kaikenlaisissa perheissä. Eivätkä ne ole mitään pysyviä ilmiöitä. Niihin voidaan vaikuttaa ja asiat korjaantuvat. Ei niitä tarvitse peitellä ja hävetä vaan niihin pitää suhtautua avoimesti ja ottaa ne haasteina vastaan.
Tärkeintä on lopputulos, minkälaisia lapsemme ovat aikuisina, miten osaavat ottaa muut ihmiset huomioon, miten pärjäävät sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, miten osaavat tehdä työtä, miten pärjäävät kotitöissä ym. elämäntaidoissa. Lapsuus on kehityksen ja kasvamisen ja erityisesti oppimisen aikaa, ei se ole mikään häpeä, jos lapsi ei käyttäydy kuin aikuinen pienoiskoossa ollessaan viisivuotias, se on ihan normaalia, että ongelmia on, sitä se kasvatus on. Ei sellainen vanhempi, jonka lapsi on aina käyttäytynyt moitteettomasti, tiedä ollenkaan, mitä kasvattaminen on, hänellä on vaan käynyt mieletön tuuri, jos lapsi on kilttiluontoinen. Silti siihenkään ei kannata tuudittautua, koska kilteilläkin lapsilla on omat ongelmansa ja nekin vaativat huomiota.
Itselläni on tapana pitää säännöllisesti yhteyttä opettajaan ja kysellä omien lasteni käytöksestä, ja jos on ongelmia ollut, me käsittelemme niitä kotona ja yhteistyössä opettajien kanssa kasvatamme lapsiani oppimaan normeja, jotta he aikuisena pärjäisivät hyvin elämässään. Se on kaikkein tärkeintä, ei se, että naapurin rouva pitää minua huonona äitinä, kun lapseni tulee kotiin ojanpohjia koluten saappaat märkinä :-)
Kommentit (4)
Mulla on kaksi tosi vilkasta lasta, ikiliikkujaa. Sen takia on vähän hankala mennä mihinkään perhekeroon tms tutustumaan muihin lapsiin, kun mun lapset eivät istua jökötä hetkeä pidempää paikallaan. Muut äidit, joiden lapset istuvat palapelien kanssa tai piirtävät, eivät voi lainkaan sietää sitä, että samassa tilassa juostaan. Siis juostaan, ei kiljuta samalla, eikä juosta muita päin. Mutta muut avarakatseiseksi ja erinomaiseksi kasvattajiksi itsensä luokittelevat äidit eivät voi sietää tätä menoa ja kysymykset lapsistani ovat aika törkeitä. Koskaan en ole sanonut, että puoli vuotta sitten, en olisi edes voinut tuoda lapsiani kyseiseen paikkaan, koska silloin oli niin paha uhma, että pelkkä juokseminen olisi tuntunut kaikista siunaukselta. Mutta vieraita kohtaan puolustan aina lapsieni vilkasta käytöstä ja puhun lasten kuullen heistä positiivisesti. Koko kylä ei voi kasvattaa lasta, jos he eivät lasta tunne ja ovat jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että lapsi on ilkeä ja paha. Rehellisyys ei aina kannata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tietyssä asiassa olen eri mieltä kuin ap- lapselta tulee vaatia IKÄÄNSÄ vastaavaa käytöstä. Olen samaa mieltä, että on tietyllä tavalla tervettä huomata olevansa erillinen yksilö kuin lapsensa, mutta se ei oikeuta vetäytymistä vastuusta. Vanhemman syyllisyys on kamala tunne, mutta se auttaa muuttumaan.
En nyt ihan ymmärtänyt, että missä kohtaa olet eri mieltä. Minähän olen ihan samaa mieltä kanssasi. En missään kohtaa ole väittänyt, etteikö lapselta pidä vaatia ikäistään käytöstä tai vanhemman pitäisi vetäytyä vastuusta!! Ei siitä ollut ollenkaan kyse. Minusta se on nimenomaan sitä vastuunottoa, että myöntää sen, että oma lapsi käyttäytyy huonosti ja siihen pitää puuttua. Ja on valmis avoimesti siihen puuttumaan, yhteistyössä esim. opettajan kanssa tai päivähoitohenkilökunnan kanssa. Totta kai lapselta pitää vaatia hyvää käytöstä ja toisten huomioimista, mutta se, että lapsi ei sitä aina tee, ei tarkoita sitä, että lapsi olisi paha ihminen tai itse vanhempana olisi epäonnistunut. Siitähän se kasvatus vasta alkaa!!
Nythän ongelma on monta kertaa siinä, että vanhemmat vähättelevät lapsen käytöstä, koska pelkäävät itse leimaantuvansa huonoksi kasvattajaksi tms. Tai kieltävät oman lapsen huonon käytöksen, syyttävät toista lasta, toinen lapsi aloitti, tottakai oma lapsi puolustautuu ym. totta kai lapsi niin tekeekin, mutta SILTI siihen pitää puuttua, koska ei se tee esim. tönimisestä hyväksyttävämpää, jos sen on joku toinen aloittanut. Se tekee sen ehkä ymmärrettävämmäksi, mutta ei hyväksyttävämmäksi. Ja siihen pitää puuttua, lapsen kanssa pitää puhua ja lasta voi ohjata muuttamaan reagoimistaan tällaisissa tilanteissa.
Tuohon, että lapsesta tehdään syntipukki, sanoisin, että lasta pitää toki myös puolustaa tarvittaessa ja aina kannattaa puhua lapsesta positiivisesti, onhan lapsi aina pääosin positiivinen tapaus, vaikka jotain hankaluuksiakin on. Itse en ole kohdannut tätä ongelmaa kylläkään, joten en osaa sanoa, miten itse toimisin, jos näin kävisi.
myös, nimittäin, kun itse suhtautuu omaan lapseensa terveen rehellisesti ja lapsen huonon käytöksen myöntäen, sitä aletaan käyttää hyväksi. Muut äidit huomaavat, että tuo yksihän ottaa vapaaehtoisesti kaiken syyn niskoilleen tai lapsensa niskoille, joten aina sitten tiedetään ketä voidaan syyttää. Näin tuntuu tapahtuneen omani kanssa, ja nyt olen hankalassa tilanteessa kun huomaan lapseni saavat syyt niskoilleen ihan kaikesta, juuri naapuri tuli väittämään, että lapseni on heittänyt savea heidän takaseinäänsä, ja kun asiaa vähän selvitettiin, ei oma lapseni ollut koko kaupungissa, kun tämä oli tapahtunut! Mutta ei tullut anteeksipyyntöä väärästä syytöksestä.... :(