Oppimisvaikeudet ovat tuhonneet elämäni
Kommentit (9)
Ei kenenkään pidä elää jos ei siltä tunnu.
Kai sinullakin kuitenkin jotain hyvää elämässäsi on. Ja miksi olisi myöhäistä yrittää opiskella vieläkään?
Aina voi yrittää uudelleen ja tarvittaessa miettiä esim. Opinto-ohjaajan kanssa mukautettua opetussuunnitelmaa.
Opettele tunnistamaan sinulle paras opiskelutapa. Itselläni se on kuunteleminen JA tekeminen. Kirjoista pänttääminen ei sovi ja kirjoittaminenkin on hieman takkuamista, muistini luetusta tekstistä on tosi huono, joten siksi muut tavat tukevat sitä. Opiskelin alalle, jossa tärkeämpää on tekeminen ja sosiaaliset taidot ja näissä molemmissa olen hyvä.
Tyttärelläni oli täsmälleen sama juttu, joten lähdin jo pienenä ohjaamaan häntä samaan tapaan kuin itse opin. Hän valmistui ammattiinsa luokan parhaana ja töitä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään pidä elää jos ei siltä tunnu.
Kai sinullakin kuitenkin jotain hyvää elämässäsi on. Ja miksi olisi myöhäistä yrittää opiskella vieläkään?
Olen yrittänyt opiskella vaikka mitä mutta en vaan pärjää. Olen jo keski-ikäinen ja kymmenen vuoden päästä eläkeiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään pidä elää jos ei siltä tunnu.
Kai sinullakin kuitenkin jotain hyvää elämässäsi on. Ja miksi olisi myöhäistä yrittää opiskella vieläkään?Olen yrittänyt opiskella vaikka mitä mutta en vaan pärjää. Olen jo keski-ikäinen ja kymmenen vuoden päästä eläkeiässä.
Jos olet nainen olet varman nyt menopausi aika tai vaihde vuodet jo.Aliarvioit itseäsi masentuneena. mitä työtä tähän asti olet tehnyt elätäkseen itsesi.Kovin vaikeaa ei tuonikäisen ole haketua isojen kaupojen työntekijöksi koultavat sinut kyllä kuin koko siivousalan ison kirjon firmat. Työn teko nostaa mielialaa,masentaa nostaa kelan tukia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään pidä elää jos ei siltä tunnu.
Kai sinullakin kuitenkin jotain hyvää elämässäsi on. Ja miksi olisi myöhäistä yrittää opiskella vieläkään?Olen yrittänyt opiskella vaikka mitä mutta en vaan pärjää. Olen jo keski-ikäinen ja kymmenen vuoden päästä eläkeiässä.
Jos olet nainen olet varman nyt menopausi aika tai vaihde vuodet jo.Aliarvioit itseäsi masentuneena. mitä työtä tähän asti olet tehnyt elätäkseen itsesi.Kovin vaikeaa ei tuonikäisen ole haketua isojen kaupojen työntekijöksi koultavat sinut kyllä kuin koko siivousalan ison kirjon firmat. Työn teko nostaa mielialaa,masentaa nostaa kelan tukia.
Olen ollut vain kotona. En ole päässyt työelämään mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka et ikinä opiskelisi mitään, silti voit päästä kiinni työelämään ja ihan hyvään elämään muutenkin. Itseltäni opiskelut aina keskeytti nuorena diagnosoimaton ADHD, diagnosoitiin vasta nelikymppisenä. Enkä enää ole mihinkään opintoihin viitsinyt alkaa. Aina olen kuitenkin töitä tehnyt ja ihan mukavasti elänyt, ilman koulujakin. Vähitellen noussut suorittavasta työstä esimiesasemaankin teollisuustyössä, jota olen tehnyt jo 8 vuotta.
Sä olet ihan eri aikana elänyt työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään pidä elää jos ei siltä tunnu.
Kai sinullakin kuitenkin jotain hyvää elämässäsi on. Ja miksi olisi myöhäistä yrittää opiskella vieläkään?Olen yrittänyt opiskella vaikka mitä mutta en vaan pärjää. Olen jo keski-ikäinen ja kymmenen vuoden päästä eläkeiässä.
Jos olet nainen olet varman nyt menopausi aika tai vaihde vuodet jo.Aliarvioit itseäsi masentuneena. mitä työtä tähän asti olet tehnyt elätäkseen itsesi.Kovin vaikeaa ei tuonikäisen ole haketua isojen kaupojen työntekijöksi koultavat sinut kyllä kuin koko siivousalan ison kirjon firmat. Työn teko nostaa mielialaa,masentaa nostaa kelan tukia.
Olen ollut vain kotona. En ole päässyt työelämään mukaan.
No valittamisellahan se elämä paranee. Olisiko siinä tuleva ammattisi, eli valittaja? Kirjoittaisit muiden puolesta reklamaatioita vaikka.
Vaikka et ikinä opiskelisi mitään, silti voit päästä kiinni työelämään ja ihan hyvään elämään muutenkin. Itseltäni opiskelut aina keskeytti nuorena diagnosoimaton ADHD, diagnosoitiin vasta nelikymppisenä. Enkä enää ole mihinkään opintoihin viitsinyt alkaa. Aina olen kuitenkin töitä tehnyt ja ihan mukavasti elänyt, ilman koulujakin. Vähitellen noussut suorittavasta työstä esimiesasemaankin teollisuustyössä, jota olen tehnyt jo 8 vuotta.