Jos teidän sohvapöydällä on hyviä karkkeja kulhossa, niin käykö lapsi maistamassa?

Meillä äiti on alkanut tekemään tuollaista, siis minun äitini, eli nykyisten lasten isoäiti, että hän laittaa jouluna jne. esille konvehtirasian ja sitten motkottaa, kun ne on syöty. Minun lapsuudessani ostettiin jouluksi useampia konvehtirasioita ja saatiin vielä lisää lahjaksi ja ihan taatusti syötiin kaikki.

Mutta sitä hän ei muista enää, nyt pitää vahtia sitä yhtäkin rasiaa kuin haukka, että kuka otti ja montako. (Sekin on aina minun ostamani, kun hän ei osta eikä meille soisi yhtäkään rasiaa, vaikka naapureilta saisi, vaan kierrättää ne muualle eteenpäin.)

Kun ei niitä konvehteja muulloin syödä, niin en ymmärrä mitä kultakimpaleita ne ovat kun niitä on. Eivät ne ainakaan seuraavana jouluna sen paremmalta maistu.

Tällaisia jotain karkkikippoja ei olla koskaan harrastettu. Miksi ne karkit pitäisi laittaa kippoon pöydälle ja sitten ei saisi syödä? Kuulostaa ihan äitini aivoituksilta.

Tein tämän aloituksen siis siksi, että kuin netistä sellaisesta psykologisesta kokeesta, missä lapset jätettiin yksin huoneeseen, jossa oli kulhossa pöydällä karkkeja saatavilla. Ja jotenkin kai itsehillintään, temperamenttiin ja ikään liittyy että ottaako lapsi salaa eli ilman lupaa karkin vai ei. Rupesi vain kiinnostamaan, että miten oikeassa elämässä lapset käyttäytyy. Ap

Jos sohvapöydällä on kulho niin kissamme on istumassa siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkkikulho pöydällä? Onko jossain oikeasti tällaista arkisin? Juhlat ymmärrän.

Ilmankos suomalaiset ovat niin paksua väkeä. Meillä on pöydällä hedelmäkulho.

Hyi! Hedelmät nostavat rajusti verensokeria.

Olette kaikki jotakin diabeetikkoja.

Meillä on kulhoissa erilaisia raikkaita ituja.

On meillä ainakin usein konvehteja kulhossa pöydällä koristeena. Saa sieltä joskus jonkun syödäkin, kunhan ei kaikkia syö.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esillä olevat karkit on tarkoitettu syötäväksi. Ei tarvi kysyä lupia.

Meillä kyllä kaksivuotiaan pitää kysyä lupa.

Vierailija kirjoitti:

Tein tämän aloituksen siis siksi, että kuin netistä sellaisesta psykologisesta kokeesta, missä lapset jätettiin yksin huoneeseen, jossa oli kulhossa pöydällä karkkeja saatavilla. Ja jotenkin kai itsehillintään, temperamenttiin ja ikään liittyy että ottaako lapsi salaa eli ilman lupaa karkin vai ei. Rupesi vain kiinnostamaan, että miten oikeassa elämässä lapset käyttäytyy. Ap

Niin siinä kokeessa on se idea, että lapsen eteen annetaan karkki ja sanotaan, että jos olet syömättä sitä, kunnes aikuinen tulee takaisin saa kaksi karkkia. Tarkoitus tutkia miten hyvin lapset ymmärtävät tyydytyksen siirtämisen tulevaisuuteen (delayed gratification) ja sen vaikutukset esimerkiksi bmi:hin.

Mulla on jouluisin konvehtirasia, joka kyllä tyhjenee vaikka asun yksin hmm

Joo joo ei tykkää tän yhen mamman 4v kakarat karkista?

Aika paksua, varmaan tekevät vapaaehtoistyötä tarhan jälkeen ja opettavat viulunsoittoa nuoremmille taaperoille.

Kiusatkaa ihmeessä lapsianne pitämällä niitä namuja esillä, huutakaa oikein kunnolla jos menee syömään. Tulevia palstalaisia on hyvä traumoittaa pienestä pitäen.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Ei tarhaikäinen ymmärrä hölkäsenpöläystäkään karkin epäterveellisyydestä. Eivät ymmärrä valtaosa aikuisistakaan.

Kiusatkaa lapsianne, pidetään nuorisorikollisuus ja mielenterveysongelmat pysyvinä perintöinä.

Ei ole mitään sohvapöytää. Mutta on karkkilaatikko, mihin joskus kippaan karkkipussin. Silloin niitä saa ottaa, jos haluan että niitä ei syödä, jätän ne pussiin ja pussi kaappiin. Lapset n. 10v.

Eivät ota ilman lupaa, pojat on nyt 9 ja 11v.

Nyt varsinkin on pääsiäismunia yms pitkin kotia. Eivät ole hävinneet.

Eivät ottaisi, ellei ole annettu lupaa. Lapset 7v ja 6v. Eli kumpikin kysyisi luvan (yleensä toinen kysyy ja varmistaa, että saako sisaruskin ja menee sitten kertomaan ja yhdessä hakevat, tai kysyjä ottaa molemmille ja vie toisellekin). Yleensä kyllä kysyessään saavat luvan ja jos kielletään, se myös perustellaan.

Lapsemme eivät myöskään kahvikutsuilla käy pöydästä napsimassa kotona eikä kylässä ennen kuin on kutsuttu pöytään eivätkä sitten enää sen jälkeen, kun ovat pöydästä nousseet.

Minun 6-vuotiaani kysyisi luvan, joskin olisi varsin epätavallista, että jossain olohuoneen pöydällä noin vain olisi karkkikippo. Hän ei mene myöskään juhlapöydästä napsimaan asioita omin lupinensa, vaan osaa odottaa ja kysyä lupaa. Tämä on yksi niistä asioista, joissa koen kasvattajana onnistuneeni, koska itseäni ärsyttää yli kaiken, jos lapset menevät omin lupinensa vaikkapa juhlatilaisuudessa hakemaan herkkuja ennen päivänsankaria.

Tuo koe on kuitenkin ihan eri juttu kuin random karkkikippo pöydällä. Täällä on jo selitetty sen idea. Lapselle selitetään tilanne, ja hän joutuu punnitsemaan, ottaako yhden karkin nyt vai kaksi myöhemmin. En osaa sanoa, kumman omani valitsisi a ehkä pitää joskus kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ostaisi pahoja karkkeja?

Isovanhemmat antaa sellaisia lahjaksi. Eivät he karkkejen päälle ymmärrä.

Meillä on aina karkkia kulhossa. Saa niitä ottaa tietenkin, mutta harvemmin tulee otettua. Ei ne juuri lastakaan kiinnosta, kun niitä on aina saatavilla. Samoin meillä on yhdessä kaapissa aina erilaisia herkkuja, mutta ihan rauhassa nekin saa olla. On kiva että on mistä ottaa, jos joskus tekee mieli vaikka suklaata, tai jotain keksejä kahvin kanssa.