Reilun vuoden ikäinen nauraa päin naamaa kun kiellän. Mitä mä teen väärin?...

Sitä kun on vasta ensimmäinen menossa, niin ei oiekin osaa asiaa kaikilta puoilta ajatella. Koitan jatkaa samaan malliin :). Ehkä ajan kanssa alkaa ymmärtämään puhetta sen verran, että totteleekin. tai uskon, että ymmärtää jo nyt, mutta ei ymmärrä miksi pitäisi totella.



Äänessäni ei varmasti ole mitään vikaa ;). Osaan kyllä kuulostaa tosissani olevalta ja äkäiseltä. Lähinnä jos jotain, niin pitää varoa, että ei liian pelottava ole. Muutaman kerran on hermo mennyt ja tilanne ollut niin paha, että olen matkan päästä karjaissut ja lapsi on tosissaan säikähtänyt itkemään :(. En tuon ikäistä vielä halua sillä tavalla säikytellä :(.



Musta tuntuu, että mulla on hyvinkin " eläimellinen" ja johdonmukainen " koulutustapa" kun olen useamman koiran kouluttanut elämäni aikana. Koirat vaan oppii ja uskoo niin paljon helpommin, että alkoi arveluttamaan onko toiminnassani jotain vikaa. Mutta vika taitaa tosiaan olla lapsen iässä, ehkä se ajan myötä tosiaan ohi menee.



ap

Toiset lapset ei myöskään opi heti kerrasta vaikka putoaisivat ja satuttaisivat, joten en kehota tahallaan antaa pudota.



Meidän nyt 3,5-vuotiaalla oli 1-2 vuotiaana kestokuhmu otsassa, hänellä oli aika samanlaiset elkeet kuin ap:n lapsella ja toisaalta ei kuitenkaan ollut motorisesti kovin kehittynyt silloin, enkä läheskään aina ehtinyt estämään onnettomuuksia. Kolauttaessa tuli aina kova itku, mutta kiipesi samaan paikkaan samantien kun itku oli loppunut... Nyt 3,5-vuotiaana erittäin tottelevainen nuorimies, ja osaa nykyään myös varoa vaaroja :-)

ja lue sieltä kuinka ton ikäisten kanssa toimitaan, molemmat pääsevät vähemmällä.

ja sitten jostain perusturvallisesta paikasta anna tulla päälleen niin että vähintään säikähtää.



Eli: kiellät ja kerrot miksi on kiellettyä, ja jos tekee uudelleen ja satuttaa sitten toteat vaan että " enkös juuri sanonut, että noin käy?"

Valitettavasti suurimmalla osalla meistä oppi menee perille vain " persnahan" eli oman kokemuksen kautta.

Vuoden vanhan kyky pitää asioita mielessä ja ymmärtää perusteluita on vielä aika rajallinen. Jatka kieltämistä ja perustelemista ja estämistä, mutta tuloksia ei vielä vähään aikaan kannata odottaa... Kärsivällisyyttä!

Reilu vuoden ikäinen on muutenkin vauva. Älä vaan lähde läpsimis/tukistelulinjalle. Lapsi ihmettelisi koska ei ymmärrä tehneensä väärin. Tuon ikäiselle ei auta MUU KUIN määrätietoinen kieltäminen jatkuvasti. Ota vaikka kädestä kiinni niin että saat häneen katsekontaktin ja sano tiukasti ei. Jos sanot ei samalla kiltilillä äänensävyllä kun normaalisti puhut niin lapsi ei ymmärrä.



Koita jaksaa ja ole iloinen että sinulla on eloisa lapsi. Tiedän mitä tuo on sillä omani oli samanlainen ja on vieläkin:)

että alkoi uskoa kun löysin tarpeeksi ankaran äänen. Oli todella hurja tilanne ja karjaisin kerrankin kunnolla. Tuli alahuuli väpättäen pois pahanteosta. Meillä ei tehoaa vain jos äänensävy on oikea.

Eihän 1-vuotias vielä mitään tottele tai muista :-)) Voit toki perustella asian ja puhutella lapsen jos se sinusta tuntuu mielekkäältä, mutta yhtä hyvin voit vain napata lapsen alas, sanoa, " ei saa" ja jatkaa muita hommia. Pikkulapsilla on jokin käsittämätön hinku kiusoitella vanhempiaan joko juoksemalla karkuun tai tekemällä kiellettyä yhä uudestaan, se menee ohi aikaaan (parin vuoden kuluessa) kun aikuinen ei mene leikkiin mukaan.



Muista että varsinainen säännöille kasvattaminen alkaa vasta n. 3-vuotiaan kanssa. Vielä ei kannata otta stressiä lapsen " tottelevaisuudesta" tai " kurittomuudesta" , tässä vaiheessa tärkeintä on perusturvallisuus ja hyvän yhteyden ja luottamuksen luominen lapsen ja vanhempien välille.

Eli ei ole huvittunut oikeasti