Kysymys vauvan kanssa liikkumisesta

No me asutaan kauppakeskuksen vieressä joten mentiin joko sinne hoitohuoneeseem tai tultiin kotiin.

Lähdin silleen liikkeelle, että vauva oli juuri syönyt. Jos tuli itku niin tiesi, ettei mikään hengenhätä ole. Ja pidemmillä vaunureissuilla suunnittelin jo etukäteen imetyspaikat.

Mulla oli tilava takki jonka alla joskus imetin penkillä. Silloin ei oltu lenkillä kotipiirissä. Normilenkeillä kävelin kotiin syöttämään. Vauva kyllä söi jokseenkin kellon mukaan jolloin pystyi ajattelemaan milloin ois aika. Muttaettä syötettyä tuli vaikka ja missä vessoista johonkin nurkkaan. Kun ei kotoa lähdetty minnekään pidemmälle reissulle kaupunkiin ruokarajoissa.

Mun lapsi syntyi toukokuun alussa eikä meillä ollut asian kanssa sen suurempia ongelmia. Syötettiin ennen lähtöä. Joskus lapsi heräsi kesken matkan, kun mulla tuli maitoa aika huonosti eikä imettäminen onnistunut kovin hyvin, niin sitten vaan rauhoittelin sanallisesti ja menin nopeasti kotiin. Lisäksi kävelyllä ollessa kävelin yleensä sellaista reittiä, että jos olin kaukana kotoa, niin läheltä meni kuitenkin joku bussi, jolla pääsin kohtuullisessa ajassa kotiin.

Ja vaikka se vauvan itku tuntuu aika ikävältä, niin ei hän varmaan mitään kauheita traumoja saa vaikka joutuisikin olemaan parikymmentä minuuttia nälässä, kun sinä olet paikalla ja puhelet rauhallisesti ja/tai kosketat vauvaa.

Tämä on ilmeisesti sun eka vauva. Usko vain, että kaikki menee hyvin, jos sinä vaan pysyt rauhallisena. Mullakin oli kaikkia ihan häröjä pelkoja ennen synnytystä, mutta sitten tilanteita tulee ja ne ei ole yhtään sellaisia kuin olet ajatellut, ja kaikki menee ihan hyvin.

Muista pitää itsestäsi huolta. Yritä syödä hyvin ja saada mahdollisimman paljon lepoa, koska silloin on helpompi olla itse hyvä ja rauhallinen äiti. Mutta älä ole liian ankara itsellesi.

Syöttää sen lapsen ennen lähtöä, pari tuntia pärjää kyllä yleensä hyvin syömättä ja siinä ajassa takaisin kotiin.

Minulla on kyllä äitiystävä, jolla on imetystakki, eli rintojen kohdalta saa vetskarit auki ja rinnan esiin talvellakin ja onkin syöttänyt myös pakkasella muksuaan (on tosin jo isompi eikä enää pikkuvauva). Itse en olisi voinut kuvitellakaan kaivavani rintaa esiin edes 10 asteen lämpötilassa, olisi varmaan tulehtunut kylmyydestä, joten syötin sitten aina ennen ulkoilua. Yleensähän ne lapset nukkuu ulkona muutenkin, tai ovat muuten vain tyytyväisiä tärisevissä vaunuissa tai repussa.

Mutta jos sille lapselle nyt ruokakaupassa nälkä tulisi, onhan niissä yleensä penkkejä. Harso eteen ja rinta esiin. Lenkillä muina vuodenaikoina kuin talvella sama homma, että penkille vaan ja rintaa esiin, esim. helteellä vähän pakollistakin antaa ylimääräistä nestettä vauvalle.

Kerran kävi kyllä esikoisen kanssa niin, että oli repussa ja nälkä iski kotimatkalla. Vaikka oli vain 10min kävelymatkaa, huusi naama punaisena rintoja vasten koko matkan. Ei viitsinyt siinä istahtaa keskelle metsää kotiloiden sekaan rintaa kaivamaan esiin, niin kävelin sitten kotiin niin nopeasti kuin pystyin. Oli ihan hirveää, kun mietit että toisella on nälkä ja se ruoka on kirjaimellisesti nenän edessä mutta ei sitä reppua voinut alkaa tosiaan keskellä metsää ruveta riisumaan ja kotiinkin oli niin lyhyt matka.

Vauva ei tosiaan saa mitään traumoja, vaikka joutuisikin vähän aikaa itkemään. Rohkeasti vain liikkeelle vauvan kanssa, jos siltä tuntuu! Itse meinasin seota esikoisen kanssa kotona, koska en uskaltanut alkuun lähteä edes lyhyelle vaunulenkille, kun pelkäsin kauheasti, että hän itkee julkisella paikalla ja saa kauheita traumoja tmv.

Juurikin tien poskessa olen imettänyt, istuin jollekin kivelle tai kannolle. Tämä kun vauva heräsi täysin vastoin tapojaan ja huusi ja huusi kaukana kotoa. Jos koti oli jo lähellä sitten toki mentiin kotiin.