Ketju miehiä varten: järjestä tällainen äitienpäivä vaimollesi
Tästä ketjusta mies saat parhaat vinkit, miten järjestää hyvä ja onnellinen äitienpäivä vainollesi/avovaimollesi, lastesi äidille. Sinä, joka olet aiempina vuosina saanut mutinaa, että ei ollut muistettu kunnolla tai näkyi pettyneen hapan naama.
Lähetän linkin tähän omalle miehelleni myöhemmin. Hän ei ole juuri mitään pienen lapsemme kanssa koskaan äitienpäiväksi laittanut. Joten sinä mieheni. Keitä aamulla kahvit ja osta jotain kakkua tai pullaa kahvin kanssa. Joku kukka myös, osta tai käykää lapsen kanssa poimimassa vaikka valkovuokko. Ruoaksi myöhemmin päivällä sushia, ihan kaupan valmis kelpaa tai sushibuffakin.
Te muut miehet, ravintopäivällinen koko perheenä voisi olla ihan hyvä, ei siitä ainakaan kukaan vaimo pettyisi.
Listatkaa te muut pettyneet mitä olisitte halunneet. Ja haluaisitte.
Kommentit (44)
Ah miten ummehtunutta 70-lukulaista prinsessa-äiti-leikkiä. Mies ylistää alttarille nostamaansa Äitiä, WAU, nainen, tuo kaikkein mahtavin asia tässä maailmassa!
Meillä vaimo saa heti aamusta kovaa ja paksua kuustoistasenttistä jotta hän muistaa miten hänestä tehtiin äitiä.
Vierailija kirjoitti:
En järjestä. Vaimoni ei ole minun äiti. Lapseni voivat hoitaa kestitsemisen kuten parhaaksi näkevät. Omalle äidilleni voin ostaa vaikka kukkakimpun.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaimo ole minun äiti, vaikka kutsunkin häntä äidiksi kuten lapsemmekin. Vietän äitienpäivän oman äitini luona.
Oletpa tollo! Vaimosi on lastesi äiti ja sinun pitäisi arvostaa hänen äitiyttään etenkin äitien päivänä! Kyllä hävettäisi olla noin typerä tolvana 🤦
Oi hänen suuri Äitiytensä, anna mä palvon Sinua suuri äiti joka pungersit lapsen ulos, mieletön juttu, kerro mitä mun pitää tehdä oi Suuri Äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ah miten ummehtunutta 70-lukulaista prinsessa-äiti-leikkiä. Mies ylistää alttarille nostamaansa Äitiä, WAU, nainen, tuo kaikkein mahtavin asia tässä maailmassa!
Miksei sillä äidillä saisi olla yksi päivä vuodessa jolloin hän saa levätä ja saada osakseen arvostusta kaikesta tekemästään?
En usko, että kukaan äiti toivoo alttarille nostamista, vaan lepoa ja hemmottelua, arvostusta. Useimmiten se on se äiti, joka saa kiukuttelut kasvavilta lapsilta ja on vastuussa arjen pyörittämisestä. 
Mikä vaan huomioiminen tuntuu kivalta. Olen kokenut kolmen lapsen äitinä muutama vuosi sitten senkin tilanteen että kukaan ei sano mitään. Ei lapset, ei mies. Lapset alakoululaisia sillon joten eivät hahmottaneet varmaan että tämä juuri oli se päivä ja mies ei jostain syystä sanonut heille siitä.
En ole mitenkään herkkä mutta sillon itku pääsi kyllä.. olimme muuten silloin ns normaali perhe ka mökillä viikonloppuna. Sittemmin olemme eronneet.
sain vielä vanhemmiltani tuona päivänä viestin ja onnittelut ja jotakin että siellä varmasti lapset äitiä muistaneet.. Ja huom lasten vika tämä ei millään lailla ollut.
Eksäni oli ihan täyspska muuten, mutta huolehti kyllä siitä että lapset muistivat minua äitienpäivänä.
Oma elämänfilosofiani on olla odottamatta mitään, enkä oikeasti tykkää syödä sängyssä mutta kyllä sen kestää noin viitisentoista kertaa elämässä.
Lapset ovat aikuisia ja omillaan, tarjoan aterian heille sitten toukokuussa.
Ei ole koskaan ollut mitään hinkua viettää äitienpäivää tai muitakaan juhlapäiviä. En halua olla huomion keskipisteenä.
Äitienpäivän merkitys vähenee kun lapset on jo aikuisia. Ei sitä tule enää vietettyä juurikaan. Eriasia kun lapset oli pieniä.
Meillä skipataan kaikki naistenpäivät, äitienpäivät, isänpäivät, miestenpäivät ymsyms, ja pyritään siihen, että toista kunnioitetaan, arvostetaan ja autetaan puolin ja toisin joka päivä ja ihan sukupuolesta riippumatta.
Ei arjen pitäisi kaatua toisen osapuolen niskaan niin pahasti, että joku yhden päivän lepo/vapautus ruuanlaitosta olisi jokin "juttu".
Olenko ainoa, joka ei ole koskaan päässyt tällaisten merkkipäivien makuun? Omalle puolison mieltä kyllä mielellään ilahdutan, mutta tykkään tehdä sitä arjessa tasaisesti enkä niin että tiettynä päivänä kaikki mahdollinen aamusta iltaan. Se että osoitetaan yhtenä päivänä rakkautta ylenpalttisesti joidenkin ulkoisten odotusten määräämänä tuntuu keinotekoiselta ja epäaidolta.
Ehkä nämä yhden päivän fanfaarit sopivat sellaisille, jotka eivät osaa tavallisessa arjessa osoittaa rakkauttaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nämä yhden päivän fanfaarit sopivat sellaisille, jotka eivät osaa tavallisessa arjessa osoittaa rakkauttaan.
Miksi sinusta äitienpäivän juhliminen ja arjessa huomioiminen olisi jotenkin toistensa vaihtoehdot? Minun kokemuksen mukaan ne miehet, jotka arjessa huomioi vaimoaan haluaa juhlistaa myös äitienpäivää ja laittaa silloin vaimolle jotain kivaa. Ja sitten ne, jotka ei laita äitienpäiväksi mitään ei kyllä arkenakaan juuri huomioi.
Minä tein miehelle selväksi jo ennen ensimmäistä äitienpäivää, että en odota enkä halua kahvia sänkyyn, lounasta ravintolassa, äitienpäiväruusua jne. Kun lapset jotain tuollaista minulle haluavat, niin auttakoot lapsia, mutta mies ei ole lapseni, en halua hänen katsovan minua äitinä vaan puolisona.
Ja varsin hyvin on toive toteutettu, meillä ei äitienpäivät ole mitään suoritettua teatteria. Kukaan ei äyski ja tiuski eikä odota mitään erityistä. Isoäitejä muistettiin kortilla tai kukalla, nykyisin käydään haudoilla ennen äitienpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaan huomioiminen tuntuu kivalta. Olen kokenut kolmen lapsen äitinä muutama vuosi sitten senkin tilanteen että kukaan ei sano mitään. Ei lapset, ei mies. Lapset alakoululaisia sillon joten eivät hahmottaneet varmaan että tämä juuri oli se päivä ja mies ei jostain syystä sanonut heille siitä.
En ole mitenkään herkkä mutta sillon itku pääsi kyllä.. olimme muuten silloin ns normaali perhe ka mökillä viikonloppuna. Sittemmin olemme eronneet.
sain vielä vanhemmiltani tuona päivänä viestin ja onnittelut ja jotakin että siellä varmasti lapset äitiä muistaneet.. Ja huom lasten vika tämä ei millään lailla ollut.
Eikö koulussa enää tehdä äitienpäiväkortteja?
Vierailija kirjoitti:
Minä tein miehelle selväksi jo ennen ensimmäistä äitienpäivää, että en odota enkä halua kahvia sänkyyn, lounasta ravintolassa, äitienpäiväruusua jne. Kun lapset jotain tuollaista minulle haluavat, niin auttakoot lapsia, mutta mies ei ole lapseni, en halua hänen katsovan minua äitinä vaan puolisona.
Ja varsin hyvin on toive toteutettu, meillä ei äitienpäivät ole mitään suoritettua teatteria. Kukaan ei äyski ja tiuski eikä odota mitään erityistä. Isoäitejä muistettiin kortilla tai kukalla, nykyisin käydään haudoilla ennen äitienpäivää.
Miksi se olisi jotain teatteria, että huomioi äitienpäivänä? Ei se meillä ainakaan mitään teatteria ole vaan ihan aito ja vilpitön halu huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein miehelle selväksi jo ennen ensimmäistä äitienpäivää, että en odota enkä halua kahvia sänkyyn, lounasta ravintolassa, äitienpäiväruusua jne. Kun lapset jotain tuollaista minulle haluavat, niin auttakoot lapsia, mutta mies ei ole lapseni, en halua hänen katsovan minua äitinä vaan puolisona.
Ja varsin hyvin on toive toteutettu, meillä ei äitienpäivät ole mitään suoritettua teatteria. Kukaan ei äyski ja tiuski eikä odota mitään erityistä. Isoäitejä muistettiin kortilla tai kukalla, nykyisin käydään haudoilla ennen äitienpäivää.
Miksi se olisi jotain teatteria, että huomioi äitienpäivänä? Ei se meillä ainakaan mitään teatteria ole vaan ihan aito ja vilpitön halu huomioida.
Meillä miehellä on kaikkina päivinä vilpitön ja aito halu huomioida, joten aamukahvi on keitettynä, kuten 364 muunakin päivänä. Enempää en halua eikä se tee minusta huonoa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
en ole äitini kanssa naimisissa
Mutta oletko äidin kanssa naimisissa?
Koska vaimo vain nalkuttaa ja lihoaa, eikä meillä ole lapsia. Joten haistakoot v--tu.