Onko moraalisesti oikein seurustella lievästi kehitysvammaisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat itsekin olla kehitysvammainen koska kukaan ns. normaali ei kyllä halua seurustella kehitysvammaisen kanssa. 

Vammoja on erilaisia. Hän on ystävällinen ja voimme keskustella ihan hyvin ja miltei tasavertaisesti. On paljon miellyttävämpi ja aidompi ihminen kuin keskimäärin.

Ongelmat ovat arkielämässä selviytymisessä ja toiminnassa jossa hän tarvitsee tukea.

Niin normaali ihminen ei jaksa olla se kannattelija parisuhteessa ja perhe-elämässä. Halutaan puoliso joka on tasavertainen ja osaa toimia arjessa.

Mitäs sitten, kun kyllästyt tyttöön? Hei hei ei riitä eikä hän välien katkeamista ymmärtäisi. Vanhemmat taatusti pelkäävät, että särjet tytön sydämen ja heidän sydän särkyy myös. Loppuelämän syyllisyys siitä, kun antoivat luvan teidän seurustella.

Jos käyttäydyt kauniisti naista kohtaan ja esittelet muille ja liikut yhdessä eli käyttäydyt kaikin tavoin kuin rakastavassa parisuhteessa niin tuot varmasti paljon iloa ja hyvää hänen elämäänsä. Sitten kun eroat viimeistään kun lastenhankinta on ajankohtaista ei naisen käsityskyky tule riittämään siihen, että tajuaisi olleensa sinulle vain nätti, tyhmä reikä.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat itsekin olla kehitysvammainen koska kukaan ns. normaali ei kyllä halua seurustella kehitysvammaisen kanssa. 

Vammoja on erilaisia. Hän on ystävällinen ja voimme keskustella ihan hyvin ja miltei tasavertaisesti. On paljon miellyttävämpi ja aidompi ihminen kuin keskimäärin.

Ongelmat ovat arkielämässä selviytymisessä ja toiminnassa jossa hän tarvitsee tukea.

Oletko valmis "omaishoitajaksi"? Koska jos arkielämä tuottaa ongelmia, niin sinähän olet sopivasti auttavana kätenä.

Apu on laskujen maksamisessa, päivärytmin pitämisessä, vähänkääm monimutkaisempien asioiden järjestämisessä esim. matkustaa hän ei voi yksin. Ei se kovin vaikeaa ole auttaa ja menee jopa luonnostaan.

Aika moni av-mamma on tän mukaan kehitysvammainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat itsekin olla kehitysvammainen koska kukaan ns. normaali ei kyllä halua seurustella kehitysvammaisen kanssa. 

Vammoja on erilaisia. Hän on ystävällinen ja voimme keskustella ihan hyvin ja miltei tasavertaisesti. On paljon miellyttävämpi ja aidompi ihminen kuin keskimäärin.

Ongelmat ovat arkielämässä selviytymisessä ja toiminnassa jossa hän tarvitsee tukea.

Oletko valmis "omaishoitajaksi"? Koska jos arkielämä tuottaa ongelmia, niin sinähän olet sopivasti auttavana kätenä.

Apu on laskujen maksamisessa, päivärytmin pitämisessä, vähänkääm monimutkaisempien asioiden järjestämisessä esim. matkustaa hän ei voi yksin. Ei se kovin vaikeaa ole auttaa ja menee jopa luonnostaan.

Aika moni av-mamma on tän mukaan kehitysvammainen

HEH HEH HEH. Keksitkö vitsin ihan itse vai auttoiko henkilökohtainen avustajasi?

Miten tämä eroaa mistään parisuhteesta? Se, että joku on kehitysvammainen, ei tee hänestä täyttä idioottia tai täysin kykenemätöntä jatkamaan elämäänsä sydänsurujen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Haluat siis seurustella hänen kanssaan koska hän on kaunis? Eli haluat läheisyyttä kauniilta naiselta eikä ole niin väliksi vaikka hän ei ole mieleltään aikuisen tasolla eikä siten pysty aikuisen tavoin ajattelemaan omaa etuaan tai suojelemaan itseään? Mun vastaus on että ei ole moraalisesti oikein seurustella kehitysvammaisen kanssa. Kaveri voi olla, mutta fyysinen suhde ei ole ok. Seurustelusuhteessa se kehitysvammainen on aina alisteisessa asemassa, suhde ei ole kahden tasavertaisen aikuisen liitto.

Voit myös kysyä itseltäsi että näetkö itsesi viettämässä loppuelämäsi tämän henkilön kanssa? Hommaatte yhteisen kodin, matkustatte yhdessä, kutsutte tuttuja kylään, liikutte pariskuntana, menette naimisiin, hankitte lapsia ja kasvatatte ne yhdessä? Elätte yhteistä arkea ja vanhenette yhdessä? Mitä luulet, onko siinä sulle todennäköinen tulevaisuus?

Ajattelin samaa, tyyppi seurustelee naisen kanssa vain koska on kaunis, vaikka kehitysvamma varmasti näkyy elämässä(ja luultavasti myöskin vaikeutuu vanhempana). Ja aikuiset varmasti ymmärtävät ettei lapsia tehdä kehitysvammaisten kanssa, oli kaunis tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä eroaa mistään parisuhteesta? Se, että joku on kehitysvammainen, ei tee hänestä täyttä idioottia tai täysin kykenemätöntä jatkamaan elämäänsä sydänsurujen jälkeen. 

Et nyt taida ymmärtää mistä ihmiset ovat huolestuneita..

Itse on heikkolahjainen ja seurustelen normaaliälyisen miehen kanssa. :)