Jos suutut miehellesi, näytätkö sen?

mutta jos se on joku tärkeä asia niin pakkohan siitä on puhua, ettei se hierrä maailman tappiin ja aiheuta vielä suurempaa riitaa kuin minkä olisi aiheuttanut jos olis otettu puheeksi heti.



Jos pystyy tyynesti miettimään että sanoako tästä vai ei niin pystyy miettimään myös miten sanoo, että se on rakentavaa eikä riidanhaastamista. Silloin on aika hyvä tilanne.

Kun mä suutun, niin sen kyllä näkee ja kuulee kaikki.

Toki myönnän, että joskus sitä voisi ehkä hieman olla rauhallisempikin, mutta omaksi puolustuksekseni on sanottava, etten suutu kovin usein.

Mutta emmä nalkuta tai naputa miehelleni joka asiasta.

Onneksi se tuntee mut jo niin hyvin, että se melkein jo katseesta tietää, milloin hän on tekemässä jotain "väärin".

sitten huomasin, että mies meni aina kertomaan riidat yksityikohtineen sukulaisilleen. Sen jälkeen olen oppinut pitämään mölyt mahassani, kerran ei mies osaa perheen asioita pitää perheen sisällä.

Turha tulla sitten ruikuttamaan kun asioista ei puhuta, omapa on vikansa.

Suutun usein pikkuasioista. Miehellä on kuitenkin niin stressaava töissä juuri nyt, että en halua lisätä taakkaa äkäilemällä. Eikä sillä edes saavuta mitään.

Meillä rätisee puolin ja toisin ja joskus aiheen vierestä ;)

mistäs mies sen muuten tietäis :)

mistäs mies sen muuten tietäis :)

Ja nimenomaan miehelleni. Olisihan se aika hirveää että elämänkumppanilta pitäisi salailla tunteitaan!

Muuten jäävät turhaan kaivamaan. Tietysti on eri asia mistä kokoluokasta on kyse. Jos mies on pannut mukin 'väärään' paikkaan pesukoneeseen, voisi varmaan olla fiksumpaa niellä kiukkunsa, mutta jos kyse on oikeasta asiasta, on minusta parempi tuoda asia esille.

eli juttu on se, että mies töissä, minä kotona. Mies käy harrastuksissa töiden ohella ja minä iltaisin sitten tietysti jään lasten kanssa kotiin.

Nyt pyysin, että mies olisi viikonloppuna katsonut lapsia muutaman tunnin, kun olisi ollut yksi meno. Mies suuttui, että kuinka kehtaan häntä pyytää vapaapäivänä lapsenvahdiksi.

Ei ole vissiin tullut ajatelleeksi, että minustakin olisi kivaa joskus vähän pitää vapaata lapsista. Nyt tilanteesta jäi se tunne, että mies luulee, että häpeän typerää ehdotustani.

Jotenkin on tosi vaikeaa sanoa, mitä mieltä asiasta olen, että itsellekin olisi kivaa saada vähän vapaata. Mutta nalkutanko sitten turhasta...

Lapsia ei voi ottaa sinne menoon mukaan. Päivällä olisi, muutaman tunnin.



ap

Sinulla on ihan yhtä suuri oikeus vapaa-aikaan kuin miehelläsi, ja pidä kiinni oikeuksistasi. Lapsien hoitaminen on ihan yhtä arvokasta kuin palkkatyökin, ja jos mies ei kykene näkemään tätä, niin voisi tuohon keskusteluun ottaa avuksi jonkun ulkopuolisen ammatti-ihmisenkin.

kaikki ja näytän tunteeni aivan avoimesti- muuten kyllä ahdistuisin. Muuten olen melko hillitty mutta miehelleni näytän kaiken. Kun suuttumuksen saa näyttää, se menee nopeasti ohi. Aiemmissa seurustelusuhteissani en ole kaikkia tunteitani näyttänyt ja suhteet ovat loppuneet yleensä minun "ällötykseeni". Kun kerään tarpeeksi negatiivisia tunteita sisääni, alkavat koko mies ja suhde ahdistamaan. Ihanaa kun saa olla kuin pieni lapsi kaikkine tunteineen:)

Tuohan kuulostaa ihan kamalalta, että sinun pitää lupa pyytää muutaman tunnin omaan menoosi. Tottakai tuollainen asia perheessä pitäisi sopia jo alkuun kuntoon. Lapsethan ovat kummankin yhteiset. Kysyykö miehesi menoihisi sinulta luvan, ainakin pitäisi. Hänellä on yhtäläinen vastuu lapsistaan, ja jos hän jo viikolla harrastaa ja sinä olet kotona, niin viikonloput ainakin voisi jakaa vaikka puoliksi. Lisäksi sinulle ainakin yksi arki-ilta vapaata. Perheen yhteiset menot toki ovat myös mukavia ja tärkeitä.



Nykyisen miesystäväni kanssa puhumme ihan kaikki asiat avoimesti, suuttumuksemme ja tunteemme, hölmötkin asiat. Itselläni on se tausta, ettei ex-mieheni puhunut minulle yli 10 vuoteen tunteistaan, mistään, ja hänellä jäi kaikki hampaankoloon. Sitten hän kerralla rysäytti kaikki asiat ihan alkuvuosilta asti, kun oli ensin jo päättänyt erota. Sitten vasta uskalsi puhua. Puhumattomuus etäännyttää kaikista pahiten puolisot toisistaan, ja jos on niin, ettei puolison kanssa vain voi puhua, niin kannattaa harkita mikä mättää, ja mitä kannattaisi tehdä... mutta ainakin ensin parisuhdeterapiaan.

Ei ole hyvä et ihminen nielee vaan kaikki ikävät asiat.Ne patoutuu kyllä vuosien mittaan ja voi aiheuttaa vaikka masennusta!

eikös ne lapset ole hänen lapsia? Jos eivät ole niin ymmärrän ehkä tilanteen mutta jos ovat hänen lapsiaan en ymmärrä ollenkaan?

Eli sinne minne olin menossa, olisi pitänyt ilmoittautua jo aiemmin, eli vaikka mies sanoisi että katsookin lapsia, en enää pääse sinne.

Sen takia vaan mietin, että kannattaako nostaa porua tyhjästä, koska en silti pääse sinne enää, vaikka mies suostuisikin lapsenvahdiksi.

Ymmärrän kyllä tässä paria kirjoittajaa. Olen ollut aiemmissa suhteissani ihan samanlainen, eli olen padonnut asioita, "kerännyt" ikäviä asioita, ja kun niitä on tarpeeksi, heippa!

Nyt sitten kun löytää sen oikean, huomaa, että vaistomaisesti patoaa asioita samalla tavalla, vaikka ei ole aikomustakaan jättää tätä miestä! Nyt pitäisi opetella nalkuttamaan. Mutta ei se ole helppoa jos ei ole sellainen luonne, että sanoo herkästi toisille ihmisille. Minulla on ainakin erittäin korkea kynnys kritisoida toisia ihmisiä, myös läheisiäni, vaikka aihettakin olisi.





ap

kotiäidin työajat ovat samat kuin miehenkin. Viikonloppuina sinulla on oikeus vapaaseen tasan yhtä paljon kuin miehelläsikin. Yrittäkää jutella tämä asia selväksi ihan ilman riitelyä, sinulla on rankka työ ja tarvitset irtiottoa siitä, että jaksat.



Meidän perheessä homma toimi niin, että minä tein kotitöitä päivisin lasten kanssa, mutta mitä yli jäi, hoidettiin illalla yhdessä. Samoin katsottiin, että kummallakin on oikeus mennä iltaisin yhtä paljon, ja tehtiin ihan vuorot, että koska kumpikin harrastuksiinsa menee.

eihän se mies ajatuksiakaan lue.

En kyllä suutahtele kovin usein turhaan.

sinulla on rankka työ ja tarvitset irtiottoa siitä, että jaksat.

se on vaan, että onko tuo joku vitsi? Itse otti tämän nimenomaan aseekseen kun kysyin tätä asiaa, että turha nyt yrittää, kun hänellä on ollut töissä rankkaa, ei tarvitse mitään ylimääräistä härdelliä yhtään järjestää.

ap

...mutta ei oikein kuulosta nykyaikaiselta tuo teidän parisuhde... oletteko kenties ihan tällä vuosituhannella?