Miten valmistautua koiran eutanasiaan?

Vierailija kirjoitti:

Itse luovuin maailman parhaasta ystävästäni näin talvella.

Olin mukana loppuun asti. Koiraa lohduttaa kun on rakas ihminen vierellä.

Eläinlääkäri on ammatti-ihminen. He kyllä hoitavat ruumiin puolestasi. Postista sain noutaa tuhkat pakattuna ja kauniin kortin, joka vieläkin nostaa kyyneleet silmiin, kun sen löydän jostain kaapin perukoilta.

Kevään tullen ripottelin tuhkat puutarhaan kauniina lämpöisenä kevätaamuna.

Kylmä totuus on, että oman koiran tuhkat saa vain jos itse vie ruumiin ja odottaa polton ajan. Muutoin tulee sattumanvaraista tuhkaa. Ei sillä tosin ole väliä, koska se on laatikon tuhkaa. Ruumiista itsestään ei jää tuhkaa. Palamattomia luunsiruja voi kyllä jäädä.

Lapio ja noin 60 minuuttia

Hyvän ystävän, joka varauksettomasti kuuntelee ja haluaa ymmärtää rakkaasta perheenjäsenestä luopumisen tuskan - sanoilla ja kuuntelulla on suuri voima. Kuolema on surullinen asia, mutta armo ja kauniit muistot tulevat aina kulkemaan mukana. Työkaverillani on tämä tragedia edessä, ja tunnen surua hänen puolestaan, mutta uskon hänen kykenevän luopumaan, vaikka valinta särkeekin hänen ja perheensä sydämen.

Kun on löytänyt lapsensa, siis ihmisen, kuolleena, ja joutunut arkkuun hyvästelemään, uurnan hautaan laskemaan, ei oikein riitä ymmärrystä näitä eläimen lopettamista maailman kauheimpana tapahtumana pitäviä kohtaan.

Tiedän, jotkut niin helpolla elämässään ovat pääseet, ettei eläimen kuolemaa pahempaa yksinkertaisesti ole kokenut, mutta silti. Sori siitä, ja lisää alapeukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luovuin maailman parhaasta ystävästäni näin talvella.

Olin mukana loppuun asti. Koiraa lohduttaa kun on rakas ihminen vierellä.

Eläinlääkäri on ammatti-ihminen. He kyllä hoitavat ruumiin puolestasi. Postista sain noutaa tuhkat pakattuna ja kauniin kortin, joka vieläkin nostaa kyyneleet silmiin, kun sen löydän jostain kaapin perukoilta.

Kevään tullen ripottelin tuhkat puutarhaan kauniina lämpöisenä kevätaamuna.

Kylmä totuus on, että oman koiran tuhkat saa vain jos itse vie ruumiin ja odottaa polton ajan. Muutoin tulee sattumanvaraista tuhkaa. Ei sillä tosin ole väliä, koska se on laatikon tuhkaa. Ruumiista itsestään ei jää tuhkaa. Palamattomia luunsiruja voi kyllä jäädä.

Tämän vuoksi en tuhkaa enää yhtäkään kissaani. Tai siis, en ota tuhkauurnaa. En usko että kissani tuhkat ovat siinä uurnassa, vaan voi olla mitkän vaan jonkun koiran tai hevosen tuhkaa sekaisin siinä, en jotenkin luota että tuhkaavat lemmikkejä niin tarkasti kuin ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

On hyvin vaikeaa valmistautua koiran eutanasiaan, koska se on erittäin tunteikas ja surullinen tilanne. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että päätös koiran eutanasiaan liittyy aina koiran hyvinvointiin ja on usein viimeinen lahja, jonka voimme antaa lemmikillemme, jotta se pääsee kärsimyksestä ja kivuista.

Valmistautuminen koiran eutanasiaan voi auttaa sinua käsittelemään tilannetta paremmin ja tekemään siitä mahdollisimman rauhallisen koirallesi.

Ennen eutanasiaa voit:

Keskustella eläinlääkärin kanssa: Ennen päätöksen tekemistä, keskustele eläinlääkärin kanssa koiran terveydentilasta ja siitä, onko eutanasia paras ratkaisu koirallesi.

Puhua perheen kanssa: On tärkeää, että perheen kaikki jäsenet ovat tietoisia tilanteesta ja voivat tukea toisiaan tänä vaikeana aikana.

Miettiä kohtaa, jossa eutanasia tapahtuu: On hyvä miettiä, missä haluat koiran olevan ja kenen kanssa olet läsnä eutanasian aikana. Joissakin tapauksissa on mahdollista tehdä eutanasia kotona, jolloin koira voi olla tutussa ympäristössä.

Miettiä hautausjärjestelyjä: Mieti, miten haluat koirasi ruumiin käsiteltävän. Haluatko haudata sen kotiin tai käyttää eläinten hautausmaata?

Mitä ottaa mukaan eutanasiaan:

Lemmikin suosikkilelut tai peitto: Voit ottaa lemmikin leluja tai peiton mukaan, jotta koira voi olla mukavassa ympäristössä.

Koiran kuljetushäkki tai matto: Koiran kuljetushäkki tai matto voi auttaa koiraa tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi.

Puhelin tai kamera: Voit halutessasi tallentaa viimeiset hetket koiran kanssa valokuvina tai videona.

Vesikuppi ja herkkuja: Voit tarjota koiralle vettä ja herkkuja, jos se on mahdollista, ennen eutanasian toteuttamista.

On tärkeää muistaa, että et ole yksin tässä tilanteessa ja voit aina pyytää apua ja tukea läheisiltäsi tai ammattilaisilta, jos sinusta tuntuu siltä.

Joku jaksaa innostu chatgptstä

Vierailija kirjoitti:

Kutsu eläinlääkäri kotiin. Lemmikki ei halua kylmään hoitohuoneeseen. Voi olla, ettei lemmikki pelkää ollenkaan, vaan onkin täysin rauhallinen. Vaan itkulle ei tule loppua ollenkaan, kamalin tilanne.

Kamalin tilanne? Ai kamalin tilanne, missä ihminen voi olla? Tekis mieli sanoa jotain mutta ehkä oon vaan hiljaa. Tsemppiä ap:lle joka tapauksessa.

Suosittelen maksamaan eutanasian etukäteen tai heti lääkäritiloihin tullessasi. Voi nimittäin olla todella vaikeaa jäädä jonottamaan omaa maksuvuoroa sitten kun eutanasia on tehty.

Hyviä ideoita ovat nuo mainitut koiran lempi herkut ja tuttu peti/viltti/lelu. Kuvia/videota ottaisin kyllä mieluummin kotona, enkä enää lääkärissä.

Varaudu myös siihen, ettei kaikki välttämättä menekään aivan suunnitellusti ja kauniin rauhallisesti. Voi esimerkiksi käydä niin, ettei alkulääkitys tehoakaan odotetun nopeasti ja koira ehtii stressaantua ennen kuin saa itse lopetuspiikin tai koira muuten vain alkaa hermoilla tilannetta ja lopetus joudutaan tekemään puoliväkisin. Kivuton toimenpide se toki yhtä kaikki on koirallesi.

Yritä pysyä itse rauhallisena ja tyynenä meni miten meni, älä tunteile ja itke liikoja ennen kuin koirasi on poissa. Koira ei nimittäin välttämättä ymmärrä tilannetta ja sinun voimakas tunteilusi jo ennestään jännittävässä paikassa luultavasti saa sen vain hermostumaan tai pelkäämään entisestään.

Voimia ja jaksamista, eipä tuohon auta kuin aika, niin kuin kaikkiin muihinkin suurin menetyksiin. Tuo on elämän vaikeimpia paikkoja, tiedän sen omakohtaisesta kokemuksesta ja olen menettänyt elämässäni kyllä paljon muutakin. Ei ole helppoa toimia luotto ystävälleen elämän ja kuoleman pyövelinä, mutta kuitenkin se on se viimeinen ja arvokkain palvelus. Moni koiranomistaja tuttuni on sanonut, ettei lähiomaisten menetyksetkään ole välttämättä vetäneet vertoja rankkuudessaan tälle kokemukselle. Ehkä se johtuu siitä, että sinä joudut päättämään, koska ystäväsi lopetetaan ja vielä viemään hänet fyysisesti "pyövelin käsiin". Monella varmasti raskautta lisää se, että koirat ovat heille kuin karvaisia lapsia, lähes yhtä tärkeitä kuin ihmislapsetkin, lapsettomalle jopa aivan yhtä tärkeitä.

koirilla on oma taivaanpelto hyvin lähellä entistä maailmaa, yhden henkäyksen

päässä, yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin, aivan lähellä, ihmiseni, niin lähellä, että joskus

minä käyn luonasi, pelmahduksena hiekkakuopan reunalla, kosteana kosketuksena poskellasi, lämpimänä välähdyksenä vieraissa koiransilmissä, hännän heilahduksena näkökentän laitamilla, juoksevan koiran vapautuneessa riemussa, enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni, sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä, ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää, vaan minä odotan sinua sellaisena, kuin sinä minut muistat parhaina vuosinani, minä odotan sinua, joten älä huoli, ihmiseni, me tapaamme vielä, maailman häviävissä hetkissä, koirien taivaanpellolla.

Eläinlääkäri kotiin on paras joskin kalliimpaa. Vanha koirani ei edes huomannut kun sai lopetuspiikin. Itse pysyin rauhallisena, mutta, tietty, romahdin kun kaikki ohi. Koiran elämä vain lyhyempi kuin ihmisen. Luopumiseen on pakko tottua jos koiran haluaa elämäänsä.

Katso tämä eläinmeedion video. Saa ehkä hieman paremmalle mielelle.

Vierailija kirjoitti:

Kun on löytänyt lapsensa, siis ihmisen, kuolleena, ja joutunut arkkuun hyvästelemään, uurnan hautaan laskemaan, ei oikein riitä ymmärrystä näitä eläimen lopettamista maailman kauheimpana tapahtumana pitäviä kohtaan.

Tiedän, jotkut niin helpolla elämässään ovat pääseet, ettei eläimen kuolemaa pahempaa yksinkertaisesti ole kokenut, mutta silti. Sori siitä, ja lisää alapeukkuja.

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan surun, jota yhdenkään vanhemman ei soisi joutua kohtaamaan. Haluan myös yrittää ymmärtää, miten järkytyksen kokeminen suistaa koko elämän ja sielun pohjattomaan kuiluun. Tragediat ja surut ovat kuitenkin lopulta aina henkilökohtaisia kaikessa hirveydessään, ja elämä itsessään niin ennalta-arvaamaton. Alapeukkuja et ansaitse, eikä kukaan muu tosiaankaan koskaan voi täysin toisen surua sisälleen ottaa.

Ei siihen voi valmistautua. Eikä siellä mitään oleiltu, koira tajusi heti mitä tapahtuu ja huusi, ryntäsi tassut olkapäille asettaen minua vasten ja uikutti siinä hädissään kun itse vaan itkin ja itkin.

Lopulta pystyttiin asettautumaan sinne lattialle, siinä pidin sylissä ja vollotin menemään samalla kun lääkäri laittoi piikin, ja koira rauhoittui. Oli heittämällä yksi elämäni hirveimpiä hetkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsu eläinlääkäri kotiin. Lemmikki ei halua kylmään hoitohuoneeseen. Voi olla, ettei lemmikki pelkää ollenkaan, vaan onkin täysin rauhallinen. Vaan itkulle ei tule loppua ollenkaan, kamalin tilanne.

Kamalin tilanne? Ai kamalin tilanne, missä ihminen voi olla? Tekis mieli sanoa jotain mutta ehkä oon vaan hiljaa. Tsemppiä ap:lle joka tapauksessa.

Kun rakkaastaan joutuu luopumaan, se on aina kamalaa. Ihminen suree, kun menettää sellaisen ystävän, jonka kanssa hän on viettänyt paljon yhteistä aikaa ja kerännyt paljon yhteisiä muistoja. Kuka voisi määritellä, ketä saa rakastaa ja kuinka syvästi mitäkin voi rakastaa. Kuka edes pystyisi määrittelemään, miten syvästi sinä olet mitäkin rakastanut.

Se on totta, että päätöksen tekeminen ja lopetettavaksi vieminen on tosi vaikea paikka.

Silti, elämässä on rankempiakin asioita kun tämä. Tiedän kuitenkin, että on oikea aika päästää koira pois.

Kyllä minä pystyn olemaan vahva ja koiran tukena. Jälkikäteen itku tulee varmasti.

Esilääkityksen aion pyytää, tai olen jo pyytänyt annettavaksi ennen lääkäriin sisälle menoa. En halua koiran stressaavan liikaa outoa paikkaa ja outoja ihmisiä. Jos mahdollista, pyydän, että saisin antaa esilääkityksen itse, jos siis on joku pilleri.

Koira on käynyt elämässään lääkärissä kahdesti. Lääkäri ei ole tuttu paikka.

Seuraan

Onkohan joku joskus joutunut psykiatriselle osastolle masennuksen takia kun koira on kuollut?

Yhdelle koira on työ/harrastus eläin joka asuu pihakopissa, toiselle se on ison perheen lemmikki jonka voi välillä unohtaa muun elämän viedessä suuremman huomion, kolmannelle se on sydänystävä joka jakaa sänkysi, kulkee kaikkialla mukanasi ja on kaikki kaikessa.

Niin kuin yltä näkee, on olemassa niin erityyppisiä ihminen-koira suhteita, ettei menetysten tuottaman tuskankaan syvyyttä voi oikein millään verrata keskenään.

Ihmislapsen menetys on lähtökohtaisesti aina tuota viimeistä kategoriaa ja luonnollisesti suurin tragedia mitä ihmisen kohdalle voi osua. Toisaalta saattaahan ihminen jakaa sänkynsä ja helliä sylissään "karvalastaankin" +15-vuotta, ei sellaisenkaan menetyksen suuruutta voi kukaan vähätellä, vaikkei sitä itse olisikaan kokenut.

Christiiina kirjoitti:

Onkohan joku joskus joutunut psykiatriselle osastolle masennuksen takia kun koira on kuollut?

Aivan varmasti on. Etenkin monelle yksinäiselle koira on paras ystävä ja syy nousta aamuisin sängystä. Kun sitä ei enää ole, niin...

Vierailija kirjoitti:

No kiesus, Ukrainassa kuolee ~ 50 IHMISTÄ tunnissa putinin vuoksi afrikassa nälkää lapsia paljon enemmän ja täällä mietitään pitääkö ottaa nenäliinoja kun iäkäs tai sairas koira pääsee tuskistaan. ÄLKÄÄottako niitä lemmikkejä tässä maailmantilanteessa!!!!!

Olisiko prioriteetit hukassa näiltä hupikoira- ja kissaihmisiltä? Osa kuitenkin äänestää viherhöperöitä. Iso koira syö ha vie resursseja enemmän kuin 10 lasta Afrikassa.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Onkohan joku joskus joutunut psykiatriselle osastolle masennuksen takia kun koira on kuollut?

Aivan varmasti on. Etenkin monelle yksinäiselle koira on paras ystävä ja syy nousta aamuisin sängystä. Kun sitä ei enää ole, niin...

Oliskohan vikaa ollut jo koiraa ottaessa? Tuskin se on koiran vika jos emännästä tulee hullu vai sitäkö nyt syytätte?