Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muita, jotka eivät ole ikinä kokeneet rakkautta ja intohimoa?

Vierailija
31.03.2023 |

Laitoin tämän seksi-osioon, koska se vahvasti liippaa myös sitä. Eli minä keski-ikäinen nainen, joka ei ole ikinä kokenut minuun kohdistuvaa intohimoa. Rakkaudesta nyt puhumattakaan. Tekee aika syvän haavan, kun tuntee itsensä niin totaalisen kelpaamattomaksi kenellekään. Seksihaluja minulla on paljonkin eli itsetyydytystä harrastan melkein päivittäin. Onko täällä muita samanlaisessa tilanteessa olevia? miten pärjäätte asian kanssa? Itse olen juuri tajunnut olevani syvästi masentunut tämän vuoksi ja haluaisin vain pois. Saa myös kertoa kokemuksia, jos joku on sinnitellyt vielä elämään samankaltaisen tilanteen koettuaan.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valota vähän taustaa, miksi näin on päässyt käymään?

Vierailija
2/3 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika pitkälti sama tilanne täällä. Olen 57-vuotias ja naimisissa, mutta joo tosiaan, tutulta kuulostaa, ei edes vaimoni ole minua koskaan himoinnut, minähän se kerran vuodessa onnistun saamaan hänet petiin. Itse sitten kyllä masturboin miltei joka päivä, eli haluja kyllä on. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on mennyt suurinosa ilman mitään intohimoa ja rakkautta. Ekan poikaystävän kanssa teininä oli hullu rakastuminen, mutta hän onnistui tunaroimaan sen nuoria kun oltiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että omat rajat täytyy pitää vaikka antaisikin anteeksi ja suhde päättyi.

Toiseen mieheen rakastuin kaksvitosena, mutta itse onnistuin sähläämään sen herkän jutun aivan toimimattomaksi.

Kokemusta myös pitkästä suhteesta, missä ei rakkautta eikä intohimoa, mutta siinä sinnittelin koska osa asioista muuttuo paremmiksi ja kuvittelin, että kaikki muukin voisi parantua. Vaan nyt tiedän, että EI VOI ja tunnistan mahdottomat asiat suoremmin. Se oli vain fuulaa millä se mies piti minua suhteessa, tunnistan sellaisen nyt.

Nyt uskon, että on sopivasti elämänkokemusta, että en aivan munaisi koko hommaa tai antaisi toisenkaan ihan sillä tavalla mokata (osaisin siis tehdä asiat selviksi enkä liian kilttinä sallisi sellaista, että ok, mikä myöhemmin kaihertaisi). Keskimäärin ihmisellä tulee ne 7 "se oikeaa" vastaan elämässä ja jos mä olen tavannut 2 niin vielä on toivoa hyvinkin. :) suhteen ei pidä olla vain alun ihastumista, mutta oikeaa rakkautta pitää minusta olla, jotta voi sanoa hyväksi parisuhteeksi. Ei ainakaan minulle hyväksi.