Lue keskustelun säännöt.
Krooninen sairastaminen
31.03.2023 |
Sairastuin keski-iän kynnyksellä vaikeasti ja etenevästi. Sairaus on saanut minut käpertymään itseeni, niin henkisesti kuin fyysisestikin. En juurikaan liikuskele kodin ulkopuolella enää edes niinä parempina päivinä. Ulkopuoliset kontaktit tuntuvat turhilta, teennäisiltä ja uuvuttavilta. Olen syksystä laihtunut 20 kiloa, tästä huolestui jo lääkärikin. Masentunut en silti tunne olevani (olen joskus ollut myös vaikeasti sitä).
Olisin kiinnostunut kuulemaan miten muilla arki rullaa sairastaessa. Pakotatteko itsenne aktiiviseksi ja takaisin elämään, vai haluatteko elää rauhassa rajoitteidenne ehdoilla?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
<br />
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa joudut käymään kunnallisessa lääkärissä vuodessa, se on ainoa asia mikä kiinnostaa.
Ihme kysymys! Jos sinulla on diagnosoituna krooninen etenevä sairaus, niin miksi helvetissä roikkuisit arvauskeskuksessa kandin luona?
Sitä kysyin että maksaako kaikki hoitokustannuksensa itse kokonaan, sama käykö missä, ehkä se on kummallista jonkun mielestä, mutta ainakin itselleni oleellinen osa arjen rullaamista.
Siis meinasit, että jos ap:lla olisi vaikkapa syöpä, hän maksaisi kaiken hoidon yksityisellä itse? Ja näin hänen arkensa rullaisi paremmin? 🤔
Että tietääkö edes mitä se sairastaminen kustantaa kaikkiaan, nythän ollaan karsimassa, käsittääkseni aika oleellinen juttu monelle.
Mitä merkitystä sillä on? Jos sinä olisit etenevästi sairas (kuolemassa jossakin kohtaa), niin sinulle oleellinen juttu olisi hoidon kustannukset?
Oletko nyt pöyristynyt tästä näkökulmasta että joku ulkopuolinen haluaa tietää sairastamisen kulut kun kerta on tullut keskustelupalstalle esittelemään tilannettaan.
En, se ei vain mitenkään liity ap:n aiheeseen. Hän esitti kysymyksen vertaiselle. Ei jollekin sekopäälle jota kiinnostaa täysin epäoleelliset seikat.
Siihen ollaan siirtymässä että tulee kustannusarvio jokaiselle ja hoidot määräytyy sen mukaan. Ei ole piikki auki enää tulevaisuudessa.
Joo, me kuollaan kaikki. Se(kään) ei ole keskustelun aiheena.
Pystytkö ap kuitenkin liikkumaan kodin ulkopuolella (apuvälinein tai ilman)?
On minulla apuvälineitä, mutta suurin syy liikkumattomuuteen on parempina ja kivuttomampina päivinä jonkinlainen mielihyvän puuttuminen ulkoilusta/kodin ulkopuolelle lähdöstä. Jotenkin tuntuu että siitä ei millään tapaa hyödy tai jää voiton puolelle, edes mielialan suhteen. Sitten sitä jää kotiin lukemaan/katsomaan televisiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttelen ihmisiä. Tämä sairaus on traumatisoinut minut aika pahasti, henkistä piinaa nähdä ihmisiä (ainakaan terveitä). Aina valittavat tästä sairaudestani, jolle en vain mahda mitään. Eivät kohtele ihmisenä. Ennemmin kuolen kuin menen töihin, se olisi henkisesti ja fyysisesti niin vaikeaa tämän kanssa, ettei jaksaminen riitä. Harmittaa etten saa hoitoa yrityksistä huolimatta. Kävi vaan ihan äärettömän huono tuuri elämässä. Ennen tätä olin toinen ihminen, optimisti, erittäin ulospäin suuntautunut ja energinen. Jännä miten ihminen voi muuttua niin paljon
"HUSin päivystysten tilanne on niin kriittinen, että apulaispormestari järjestää maanantaina kriisikokouksen"
Ja heittäkää tuo POLIITINEN BROILERI POIS TÄÄLTÄ!
_____-
jA ap:LLE. Huomaatko miten minä nostan kivunsietokynnystä huomattavasti? Auttaa n 2-3 tuntia. Pikku raivostuminen on hyvää kivunhallinnan kannalta.
Ystävälläin on vaikea (ei syöpä) sairaus, joka otettiin kaikilla lääkkärikäynneillä puheeksi ja sitä seurattiin työterveydessä ja jopa hammaslääkäri kysyi aina sen sairauden kehitysta niin paljon, että jäi huomaamatta, että hänellä oli diabetes. Olo parani, kun sitäkin hoidettiin.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen ihmisiä. Tämä sairaus on traumatisoinut minut aika pahasti, henkistä piinaa nähdä ihmisiä (ainakaan terveitä). Aina valittavat tästä sairaudestani, jolle en vain mahda mitään. Eivät kohtele ihmisenä. Ennemmin kuolen kuin menen töihin, se olisi henkisesti ja fyysisesti niin vaikeaa tämän kanssa, ettei jaksaminen riitä. Harmittaa etten saa hoitoa yrityksistä huolimatta. Kävi vaan ihan äärettömän huono tuuri elämässä. Ennen tätä olin toinen ihminen, optimisti, erittäin ulospäin suuntautunut ja energinen. Jännä miten ihminen voi muuttua niin paljon
Jos olet AP niin mikä tahansa on parempaa kuin käpertyminen. Tälle Vauvafoorumille mahtuu raivoa ja kiukkupöntön puhdistamista! Anna palaa vaan! Testaa helpoitaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaa kipumusiikki vuosien varrelta - älä katso jos välke aiheuttaa traumaoireita. Musiikki ja valo luovat sen hermoston yliärsykeen joka blokkaa kivun. Ei käy kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen kipu-musiikki jolla blokkasin hermoärsykeet - muista että tämä on minun tapani. Ja kuuntelen aina kuulokeiden kautta ...koska ... krhm .... yöllä kerrostalossa ei kukaan zzzz--NOzzz
Suositelisin Enyaa myös. Orinoco Flow tai Caribean Blue.
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläin on vaikea (ei syöpä) sairaus, joka otettiin kaikilla lääkkärikäynneillä puheeksi ja sitä seurattiin työterveydessä ja jopa hammaslääkäri kysyi aina sen sairauden kehitysta niin paljon, että jäi huomaamatta, että hänellä oli diabetes. Olo parani, kun sitäkin hoidettiin.
Minulta napatiin Jorvissa ja Haartmanissa ihan kaikki moneen kertaan. Diabetes voi tulla ihan sairauden seurauksena eli menee elimen stressipisteen ohi. Isällä kävi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olis kiva tietää Porvoon tilanne? Onko kone lähtenyt? Anteeksi skeptisyyteni.
Tsemppiä ap. Mä olen myös aika sulkeutunut kotiin. Perhe pitää mua laiskana ja todella usein saan kuulla pahoja sanoja heiltä. Se vie jotenkin ennestään lisää voimia. Mulla tosin vain kroonisia autoimmuunisairauksia eli ei sen pahempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen sairauteni ehdoilla. Onneksi joskus pääsee ulos. Apua ei saa yhteiskunnalta. Sairautta ei hyväksytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa joudut käymään kunnallisessa lääkärissä vuodessa, se on ainoa asia mikä kiinnostaa.
Ihme kysymys! Jos sinulla on diagnosoituna krooninen etenevä sairaus, niin miksi helvetissä roikkuisit arvauskeskuksessa kandin luona?
Sitä kysyin että maksaako kaikki hoitokustannuksensa itse kokonaan, sama käykö missä, ehkä se on kummallista jonkun mielestä, mutta ainakin itselleni oleellinen osa arjen rullaamista.
Siis meinasit, että jos ap:lla olisi vaikkapa syöpä, hän maksaisi kaiken hoidon yksityisellä itse? Ja näin hänen arkensa rullaisi paremmin? 🤔
Että tietääkö edes mitä se sairastaminen kustantaa kaikkiaan, nythän ollaan karsimassa, käsittääkseni aika oleellinen juttu monelle.
Mitä merkitystä sillä on? Jos sinä olisit etenevästi sairas (kuolemassa jossakin kohtaa), niin sinulle oleellinen juttu olisi hoidon kustannukset?
Oletko nyt pöyristynyt tästä näkökulmasta että joku ulkopuolinen haluaa tietää sairastamisen kulut kun kerta on tullut keskustelupalstalle esittelemään tilannettaan.
Minä voin kertoa. Minun syöpähoidot maksoi 30000 julkisella puolella, en maksanut itse kuin uudet rintsikat ja itsehoitolääkkeet. Muun kustansi yhteiskunta ja sossu maksoi napapiikit a 1000 euroa x 6.
Sinun verorahoista! Aattelepa miten monta kertaa olisit sillä rahalla lentänyt Miamiseen! Ja kelataksin ovet paukkui...
eri
Täällä on joku p-k mainen vasemistopoliitikko joka väittää kaiken toimivan vaikka juuri näimme TV:stä tentistä, että demareita lukuunottamatta kaikki sanoivat, että pahasti pielessä ollaan.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33ed4eff-12f0-4cfb-b6ad-bef2e59e1fca
14.12.22
"Hus karmeassa kriisissä: Päivystykset täynnä, leikkauksia perutaan"