Kertoisitteko tuttavanne pettämisestä tämän kumppanille

Miten voi samaan aikaan olla julkista tietoa ja kumppani tietämätön?

Itse en sekaantuisi muiden asioihin. Jos kumppani ei näe tai suostu näkemään asiaa, vaikka kyse on julkisesta tiedosta, tuskin minun viestinikään asiaa muuttaisi - luultavasti suuttuisi vain minulle, enkä jaksa mitään draamaa. Ja toisaalta ikinähän ei voi tietää, mitä sopimuksia ihmisillä keskenään on, tai muutenkaan ei voi tietää taustoja. En myöskään tiedä, miten tuollaisen voisi ilmoittaa, ja mitä ilmoittajana sillä oikeastaan edes hakisin - todennäköisesti ilmoitukseni johtaisi vain siihen, että tuo puoliso kysyisi pettäjäkumppaniltaan, onko viestissä perää, ja pettäjä vastaisi jotain tyyliin "Häh?! No ei todellakaan! Tuo on joku hullu" ja saattaisi jopa kääntää asian niin, että MINÄ olisin yrittänyt iskeä häntä ja levitän nyt väärää tietoa saadakseni heidän välit poikki. Jos pettäjä on tähän asti onnistunut selittämään asian parhain päin, se onnistuisi jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin. Haluaisitko itse tietää jos kumppanisi pettäisi?

Haluaisinko, että joku puolisoni tuttava selvittäisi minun yhteystietoni ja tulisi kertomaan minulle, että hän pettää? En. En todellakaan uskoisi, että hän tekisi sitä hyvää hyvyyttään vaan kyllä siinä olisi mukana jotain draamankaipuuta.

Jos ajattelet sen noin niin et varmaankaan haluaisi kuulla sitten sitä, että puolisosi pettää. 

Se pettämisen syykin olisi varmaan mielestäsi sen joka pettää sen puolison kanssa eikä puolisosi ollenkaan. 

Nimenomaan, kun sanamuotona toi, että draamaankaipuuta olisi. 

Niinhän minä sanoin: en haluaisi tietää. En kaipaa ulkopuolisia sekaantumaan parisuhteeseemme (ja ei, en petä, koska sitähän tällä palstalla seuraavaksi lällätetään). En halua elämääni ulla taalasmaita, pysyn heistä mahdollisimman kaukana.

Jos mieheni rakastuisi toiseen, se tulisi kyllä ilmi aikanaan ihan häneltä itseltään.

Sivusta: tiedän tapauksen, jossa mies rakastui toiseen, ja nämä kaksi olivat suhteessa vaimon tietämättä viitisen vuotta. Olisko kiva saada tietää tuollainen sitten yhtäkkiä. Tää paljastui näiden avioeron jälkimainingeissa kun nämä kaksi salasuhteessa ollutta alkoivat julkisesti kulkea yhdessä. Muutama ihminen siitä oli tiennyt, että ovat jo kauan olleet.

Mun pomolla oli 10 vuoden salasuhde. 

Ja liittyy sun elämääsi, miten? Olitko se toinen osapuoli 👀?

Työkaveri, mutta hän sitten siirtyi muihin hommiin. No kyllä sitä ihmetteli miten noin voi tehdä. 

En kertoisi. En ystävän, en tuttavan enkä vieraan puolisolle.

Esitän aina että en tiedä mistään mitään. Ja jos jostain kuulenkin, niin olen unohtavinani samantien. Kaverit ja muut läheiset erikseen.

Itse kertoisin. Noihan menee aina niin et sit kun ne tulee ilmi, tulee ilmi myös liuta ihmisiä jotka on jo tienneet. Mukava siinä sitten kun kerrot kavereille kuulumisia, niin nämä yrittää esittää yllättynyttä kun kerroin et ero tuli kun mies petti ja oli suhteessa kauan, ja että miten en tajunnut mitään, niin näin heti että kaikki oli tienneet. Olisin voinut vajota maan alle. Tuli lyhyt ilta siitä ja sai miettiä pitkään voiko keneenkään luottaa. Lopputulos; ei voi. Tämmöinen kokemus mulla.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi samaan aikaan olla julkista tietoa ja kumppani tietämätön?

Itse en sekaantuisi muiden asioihin. Jos kumppani ei näe tai suostu näkemään asiaa, vaikka kyse on julkisesta tiedosta, tuskin minun viestinikään asiaa muuttaisi - luultavasti suuttuisi vain minulle, enkä jaksa mitään draamaa. Ja toisaalta ikinähän ei voi tietää, mitä sopimuksia ihmisillä keskenään on, tai muutenkaan ei voi tietää taustoja. En myöskään tiedä, miten tuollaisen voisi ilmoittaa, ja mitä ilmoittajana sillä oikeastaan edes hakisin - todennäköisesti ilmoitukseni johtaisi vain siihen, että tuo puoliso kysyisi pettäjäkumppaniltaan, onko viestissä perää, ja pettäjä vastaisi jotain tyyliin "Häh?! No ei todellakaan! Tuo on joku hullu" ja saattaisi jopa kääntää asian niin, että MINÄ olisin yrittänyt iskeä häntä ja levitän nyt väärää tietoa saadakseni heidän välit poikki. Jos pettäjä on tähän asti onnistunut selittämään asian parhain päin, se onnistuisi jatkossakin.

Tää pettäjä ei ole tietääkseni miehiin päin tässä tapauksessa. -ap

Todennäköisesti en kertoisi, jos siihen ei olisi erityisen painavia syitä. Mielestäni tuttavan itsensä pitäisi kertoa eikä minun. Minähän en voi edes varmasti tietää, mitä on tapahtunut, ellen ole yllättänyt sitä tuttavaani itse teossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan jees, jos pettämisestä kerrotaan, mutta olkaa nyt sitten varmoja asiasta. Saipa kerran eräs vastaavanlainen tuttava aikamoisen sotkun aikaiseksi, kun meni kertomaan minun puolisolleni, että petän häntä, ja että tämä tuttava on nähnyt minut toistuvasti vieraan miehen kanssa kaupungilla käsi kädessä. Sotku tästä tuli siksi, että en nimittäin pettänyt: toimin tuolloin osa-aikaisesti henkilökohtaisena avustajana ikäiselleni näkövammaiselle miehelle (muutakin oli, siksi tarvitsi avustajaa), jonka kanssa kuljin talven ajan käsikynkkää (huom! En "käsi kädessä", vaan käsikynkkää), koska oli poikkeuksellisen liukasta. Noh, koska on asioita, joita en voi asiakkaistani/potilaista puhua, en koskaan kertonut mitään muuta kuin että "olen menossa tänään avustamaan keskustaan/joku toinen kaupunginosa". Eli puolisoni ei tiennyt, minkälaisia ihmisiä avustan ja miten (kotona, ulkoillessa, harrastuksissa, virastoissa...). Yritin siinä sitten selittää, että kyseessä on asiakkaani, mutta mies ei uskonut, koska tuttu oli suunnilleen käsi Raamatulla vannonut, että käsi kädessä on menty ja hymy huulilla ja ollut niin ihastunutta puolin ja toisin. Mies yritti pakottaa minut todistamaan asiakkuussuhteen soittamalla asiakkaalle, mihin en voinut tietenkään suostua. Seurasi aivan järkyttävää riitelyä siihen asti, että menin taas tuon asiakkaan luo. Kun lähdin työvuoron jälkeen kotiin, olikin mies asiakkaan alaovella minua vastassa nöyränä, anteeksi pyydellen: hän oli ottanut töistä vapaata viikoksi, että voisi seurata ja kyttäillä minua, että missä liikun ja kenen kanssa! Ja nyt oli sitten päässyt todistamaan omin silmin, että kas tosiaan, kuljen asiakkaan kanssa käsikynkkää liukkailla teillä! Suhteemme päättyi eroon, koska säikähdin miehen mittasuhteetonta mustasukkaisuuskohtausta ja epäluottamusta minua kohtaan. Tuota kertaa ennen ei ollut ollut mitään viitteitä mustasukkaisuudesta ylipäätään, saati noin sairaalloisesta. Mies yritti anella minua takaisin pari vuotta (ihan nätisti, ei mitenkään stalkkerimeiningillä), mutta en vain pystynyt unohtamaan sitä raivoa, mikä hänen silmistään paistoi. Ajattelin, että jos näkisin sen uudestaan, saattaisi olla elämäni viimeinen päivä kyseessä.

No kyllä minäkin olisin ihmetellyt, että mitä hemmettiä. Olisit ajatellut asiaa myös miehen näkökulmasta. Ei tuo ole mielestäni sairaallloista mustasukkaisuutta, jos suoraan on sanottu sinun pettävän. 

Tuon pitkän selostuksen kirjoittaja vastaa itse: Kyse ei ole siitä, etteikö olisi voinut tulla epäilyjä, mutta se raivo, mikä puolisollani oli, oli todella pelottavaa. Se oli todella sairaan tason raivoa. Ja itse en ainakaan olisi ensimmäisenä uskonut tuttavan puheita, vaan olisin rauhallisesti kysynyt asiasta puolisoltani. Olisin pyytänyt tuttavalta ensinnäkin päivämääriä (kerroin miehelleni, minä päivinä olen ollut ko. asiakkaan apuna, mutta tuttava ei osannut sanoa, minä päivinä oli minut nähnyt, joten tätä kautta ei voinut varmistua, että kyseessä olisi voinut olla asiakkaani), toisekseen olisin miettinyt, miten ihmeessä puolisoni olisi niin vapaasti ja härskisti kuljeskellut salasuhteensa kanssa kaupungilla (kyseessä pienehkö kaupunki vielä), ja kolmanneksi, olisin tentannut siltä tuttavalta, missä tarkalleen ottaen on nähnyt minut ja "salarakkaani": ainakin itse tiedän tasan tarkkaan, missä olen asiakkaitteni kanssa kävellyt, koska ne on aika lailla aina samat paikat, minne mennään samoja reittejä, että jos miehellä olisi ollut tiedossa edes näköhavaintopaikat niin hän olisi voinut kysyä, mitä reittejä olen asiakkaani kanssa kulkenut, ja varmistua sitä kautta, että täsmää.

Tai oikeastaan, unohda koko äskeinen paragraafi. Puolisoni ei tuosta oudosta mustasukkaisuuskohtauksesta huolimatta ollut pahimman lajin narsisti, mutta unohda siksi tuo edellinen paragraafi, että jos sairaalloisen mustasukkaiselle yrittää selittää yhtään mitään yllä kuvatullakaan tavalla, tilanne vain pahenee. Hän on jo päättänyt mielessään, että pettäminen on tapahtunut, ja nyt vain pitää saada "pettäjä" tunnustamaan. Eli vaikka osoittaisit kuinka, että kyseessä oli asiakastapaaminen, niin sittenhän vain olisit pettänyt sen asiakkaan kanssa. Jos taas henkilö on normaali toiseen luottava henkilö, riittää, että kysyy puolisolta, mistä on kyse, ja kun järkeenkäypä vastaus tulee, sen uskoo. Jos ei usko, ei suhteella ole tulevaisuutta, koska epäilyksen siemen jää lepäämään mielen sopukoihin.

En tietenkään. Toivottavasti ei kukaan muukaan.

Vieraissa käynti ja maksulliset ovat ne jotka teidänkin perheet pääasiassa pitää koossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vain tuttava, mistä tiedät, ettei suhde ole avoin? Harva näistä kertoo, ympäristö tuomitsee vieläkin.

T. Avoimessa suhteessa

Sittenhän kertominen ei vaan aiheuta mitään toimenpiteitä vaan voidaan vain todeta että asia selvä ja avoimessa suhteessa oleva voi kiittää huolenpidosta joka nyt osoittautui turhaksi.

Ja tässä tulikin se miksi avoimista suhteista ei kerrota. Tämäkin vastaaja odotti saavansa jonkun reaktion "kiitos kun kerroit mutta turhaan". Avoimessa suhteessa oleva ei ole velvollinen vastaamaan näille utelikoille yhtään mitään.

Suurimmalla osalla juoruilijoista kyse ei ole mistään "olen tosi huolissani sinusta rakas ystävä" vaan siitä, että haluaa saada tietoa toisten tuntemattomien parisuhteen tilasta, ja kertoilla sitä sit eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin. Elämä on opettanut yhden tärkeimmistä viisauksista: tee toisille kuten toivoisit itsellesi tehtävän.

Minkälaisen hinnan suostuisit tästä maksamaan? 

Mitä tarkoitat? En näe kertomisessa huonoja puolia. Jos asia on peitetylle ok, niin hyvä. Jos se ei ole, niin hän pääsee tekemään omat päätöksensä.

Tekisi mieli laittaa viesti että tiedoksi vain mut kumppanillasi on toinen, et tiesitkö mitä hän puuhaa. Ei ole avoin suhde.

xcxcxcxcx

ja mistähän sä sen tiedät, ettei ole avoin suhde - ei kaikki sitä kuuluta jokaiselle.

Suhde jok on täysin julkista, ei kuulosta kovinkaan salatulta..

Yleensä se menee niin että se joka kertoo "anonyymisti", on itse se kenen kanssa on petetty - tai jopa vaan yrittänyt päästä väliin siinä onnistumatta. Yrittää saada parin eroamaan, jotta saisi puolison omakseen. Eli viestintuojalla ei ole ikinä puhtaat jauhot pussissa. Muita asia tuskin kiinnostaa.

Informaatioarvo: nolla.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se menee niin että se joka kertoo "anonyymisti", on itse se kenen kanssa on petetty - tai jopa vaan yrittänyt päästä väliin siinä onnistumatta. Yrittää saada parin eroamaan, jotta saisi puolison omakseen. Eli viestintuojalla ei ole ikinä puhtaat jauhot pussissa. Muita asia tuskin kiinnostaa.

Informaatioarvo: nolla.

Kaikki jotka "heittäisi miehen saman tien ulos" - entä jos tilanne onkin tuo? Että joku valehtelee saadakseen sinulta miehesi? Uskot tuntematonta, heität miehen turhaan ulos, ja kas sen toisen juoni onnistui kerrasta?

Miehelle, kyllä kertoisin.

Naiselle, en kertoisi.

Juttelisin tämän tuttavan kanssa. Kertoisin että poden huonoa omatuntoa kun tiedän asiasta, mutta hänen kumppani ei. Katsoisin mihin keskustelu vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vain tuttava, mistä tiedät, ettei suhde ole avoin? Harva näistä kertoo, ympäristö tuomitsee vieläkin.

T. Avoimessa suhteessa

Sittenhän kertominen ei vaan aiheuta mitään toimenpiteitä vaan voidaan vain todeta että asia selvä ja avoimessa suhteessa oleva voi kiittää huolenpidosta joka nyt osoittautui turhaksi.

Ja tässä tulikin se miksi avoimista suhteista ei kerrota. Tämäkin vastaaja odotti saavansa jonkun reaktion "kiitos kun kerroit mutta turhaan". Avoimessa suhteessa oleva ei ole velvollinen vastaamaan näille utelikoille yhtään mitään.

Suurimmalla osalla juoruilijoista kyse ei ole mistään "olen tosi huolissani sinusta rakas ystävä" vaan siitä, että haluaa saada tietoa toisten tuntemattomien parisuhteen tilasta, ja kertoilla sitä sit eteenpäin.

Ajattelen aivan samoin.

Tuo alkuperäinen avoimessa

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän hän jo tiedä, jos kyseessä on julkinen salaisuus. Ei hän ehkä kaipaa sitä, että jokainen tuttava käy hieromassa totuutta naamaan.

Tämä. Se on kiva, kun yrittää pitää kulisseja pystyssä ja sivuuttaa koko ikävän asia, niin jotkut tutun tutut käy sitten muistuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se menee niin että se joka kertoo "anonyymisti", on itse se kenen kanssa on petetty - tai jopa vaan yrittänyt päästä väliin siinä onnistumatta. Yrittää saada parin eroamaan, jotta saisi puolison omakseen. Eli viestintuojalla ei ole ikinä puhtaat jauhot pussissa. Muita asia tuskin kiinnostaa.

Informaatioarvo: nolla.

Ja vaikka olisikin puhtaat jauhot niin puoliso olettaa että motiivi on juuri tuo. Seuraavaksi kertoja onkin osa parisuhdedraamaa ainakin kylillä kerrottavissa juoruissa.

Avaisin anonyymin sähköpostin ja laittaisin siitä viestiä, niin ei sais tietää kuka on kertonut. En halua draamaan mukaan ,mutta petetyllä on oikeus tietää.