Kieltäydyin hyväpalkkaisesta työstä - en jaksa, ei pääse kunnolla syömään eikä vessaan

Semmonen tarina sitten. Palkka olisi ollut kokopäivätöissä tässä hommassa 3600€. Kokeilin tätä niin 3 kuukauden ajan ja totesin että pienempipalkkainen vapaus on parempaa kuin tällainen vankila. Luulin aina, että tuohon kuukausipalkkaan tekisin lähes mitä vaan, toisin sanoen vielä vuosi sitten tuo oli suurin unelmani. Nyt huomaan, että unelma toteutui, mutta en tykännytkään siitä.

No, itse työn sisällöstä. 100 % läsnäolotyö, ei mahdollisuutta tehdä etänä. Asiakaspalvelua, hektistä suorittamista. Työpiste avokonttorissa, jossa ei omaa rauhaa. Puhelin soi vähän väliä. Lounaalle pääsee vain, jos saa itselleen tuuraajan päivystämään puhelinta. Sitä ei saa jättää hetkeksikään silmistään. Lounaasta pitää toisin sanoen sopia jokaikinen päivä tiimin kanssa, milloin syömään pääsee. Taukoja ei ehdi pitää, kahvikone on eri kerroksessa jonne ei ehdi. Vessa on työtilan keskellä, sinnekin on vaikea päästä kun täytyy taas jättää puhelin vahtimatta. Puheluiden suhteen ollaan aivan hysteerisiä, niihin on 100% vastausvelvoite. Vessan seinät on paperia, vetoketjun äänikin kuuluu sieltä läpi. Vaikea päästä oikeasti tekemään isompi hätä ja ei ole ykköskertoja kun päivä on kulunut kauheissa tuskissa pidätellen.

Tarjottiin vakkaripaikkaa, kieltäydyin. Nyt en tiedä mitä teen jatkossa. Työt jatkuu vielä noin 3kk ajan, mutta sen jälkeen alan katsella ihan muita juttuja ja nautin vapaammasta arjesta ja ainakin ihan erilaisesta työstä.