Mistä konkereettista apua kotiin jossa on uuvuttu?

Perhetyö toimii lastensuojelun alaisena ja kyllä siitä täytyy tehdä lastensuojelullinen päätös ennen kuin sitä saa.



Enkä nyt halua ilkeillä mutta näin se vaan menee.



Meillä lastensuojeluasiakkuus kesti pari vuotta, loppui kesällä. Se on eri asia sitten mitä haittaa siitä on että on " lastensuojelutapaus" . Itselle oli vaan hyötyä...

ja ollaan pyydetty.



Lapsi on motorisesti hyvin taitava ja kiltti lapsi, vähäuninen ja sitä kautta aika vilkas välillä.



ap

että vieraasta hoitajasta voi tuntua ettei " pärjää" itkevän ja ikävöivän lapsen kanssa.

Varsinkin nuori hoitaja voi ahdistua tilanteesta eikä osaa toimia siinä tilanteessa.

Ei lapsessa tarvitse mitään " vikaa" olla!

tiedän kyllä mutta tarkoitin lähinnä sitä ettei tarvitse pelätä leimautumista tms

Jos äiti ei jaksa ja lapsi reagoi noin. Hankkia sitten kokeneempi hoitaja ja miettiä tämän kanssa se strategia, millä totuttaa muihin tms.



Ei ne hirmu hanakasti oikeasti soittele äidin perään, ne MLL:n hoitajat.



Minulla oli yhdellä tutulla hirveästi vaikeuksia erota lapsesta ja lapsella hänestä, mutta kun vaan sitten " kovettivat" vähän itseään, lapsi alkoi treenata yksin oloa naapurin lukiolaisen kanssa ja nyt on päiväkodissa ihan täyttä päivää ja pärjää erinomaisesti. Se kynnys vaan kasvoi tälläkin äidillä ihan hervottomaksi! Ihan turhaan.



13

ja raivostuttavan kiinni meissä vanhemmissa. Ollan aina välillä annettu mummon hoitoon, vaan yhtä huutoahan se on ollut. Sellaista kertaa ei ole että huutamatta olisi mennyt. Lapsi on viides ja ainoa " peräänhuutaja" Ja on ihan terve tapaus.

että on olemassa lapsia, joilla kestää lämmetä vieraille aikuisille kauemmin. Sitten on aikuisen " ammattitaidosta" kiinni, miten hän hoitaa tilanteen ja pääsee siitä lapsen kanssa eteenpäin. Äidin hälyttäminen paikalle on myös viesti lapselle, että ilman äitiä ei pärjätä.



Mutta tulee kieltämättä myös mieleeni, että lapsi, jonka äiti on masentunut ja yliväsynyt, on monesti huomattavasti riippuvaisempi äidistään, kuin tavallisessa tilanteessa. Lapsi vaistoaa tosi herkästi äidin mielentilan ja pienikin lapsi voi olla huolissaan ja hätääntynyt, kun äiti on pois. Tavallisestihan lapsi oppii luottamaan, että ei ole mitään hätää ja äiti tulee takaisin. Mutta masentuneen äidin lapsi ei voi koskaan olla varma äidin läsnäolosta. Enkä nyt tarkoita fyysistä läsnäoloa vaan psyykkistä.



Kehotan hakemaan apua niin äidin kuin lapsen mielenterveyden vuoksi. Masentuneen ja uupuneen äidin lapsen kasvu ja kehitys on aina vaarassa.

saadakin sitä apua. Olen myös todella huolissani perheestäni. Itse sanoin sekä äidilleni että lääkärille että tekisi mieli hypätä junan alle, kumpaakaan ei kiinnostanut. : (



ap

Hänen mukaansa univelkojen nukkumiseen riittää 3-4 hyvin 8 tuntia yössä nukuttua yötä. Järjestimme MLL:n hoitajan miehen avuksi ja kävin nukkumassa kaksi yötä hotellissa. Ei se kaikkea ratkaissut, mutta pystyi ajattelemaan asioita " järkevämmin" , kun ei ollut ihan sumussa väsymyksen vuoksi. Voisiko mitenkään järjestää, että saisit edes pari yötä nukuttua noin niin kuin ensiavuksi?

tilanteen selkeästi? Siis sen, että olet yliväsynyt ja masentunut jne.



Meinaan että jos vaan kerrot että kaipaat vähän omaa aikaa tms. ja lapsi sitten reagoi ihan yli taustanne takia, eihän ne hoitajat mitenkään osaa suhteuttaa sitä itkun voimakkuutta oikein.

vaan niille, joilta olet apua hakenut. Suosittelen myös tuota lastensuojeluun yhteydenottamista. Minusta on käsittämätöntä, että kukaan ei ole ottanut sinua vakavasti, varsinkin, kun olet vielä pienen lapsen äiti. Lastensuojelun lausunto saattaa olla avuksi myös, jos/kun haet itsellesi psykiatrista apua. Ja se, että on olemassa mies, ei voi olla perusteena avun eväämiselle. Yritä jaksaa olla sinnikäs, vaikka se kuulostaakin aika kohtuuttomalta vaatimukselta.



En ihan ehtinyt kaikkia kirjoituksia lukea, mutta mitä mieltä miehesi on tilanteesta?

terv. 30

Mies on pahoillaan ja kysyy mitä hän voi tehdä mutta jotenkin olen aika väsynyt tietämään mitä pitäisi tehdä. Väsynythän mieskin on kun lapsi herää monta kertaa yössä.



ap

Sori nyt vaan mut omakohtaisesta kokemuksesta puhun, silloin kun on ihan loppu niin ei sitä enää mieti mistä voi apua vastaanottaa vaan sen vastaanottaa sieltä mistä saa...

http: //www. hel. fi/wps/portal/Sosiaalivirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT= /fi/Sosiaalivirasto/Perheiden+palvelut/Perhekeskukset



Meidän perhe on ollut lastensuojelun asiakkaana useiden vuosien ajan. Alunperin taustalla oli minun pitkäaikainen masennukseni, joka 1. lapsen syntymän aikaan oli aika pahana. Vuoisen mittaan yhteistyön muodot ovat muuttuneet aina tarpeen mukaan, lapsiakin on jo kolme.



Lastensuojelun tuki on nykyään aika " näkymätöntä" , meillä ei siis marssi sosiaalitätejä viikottain " paikkoja tutkimassa" (jos nyt jollakin VIELÄ oli sellainen käsitys). Lastensuojelun työntekijä on linkki kaikkien meitä auttavien tahojen keskellä. Lastensuojelutyö on pitkäjänteistä, ja siellä ollaan valmiita pitkään kontaktiin, jos tarvetta ilmenee.



Meidän tapauksessa minä olen aina ollut aktiivinen ja avoin tilanteemme suhteen, ja vuosien aikana olemme tulleet tutuiksi niin, että työntekijätkin huomaavat, jos tilanteeni on paranemassa tai huonontumassa.



Helsingissä kaikki lapsiperheitä koskeva tuki järjestetään lastensuojelun kautta. Eli jos toivotte kotiinne apua, ota yhteys oman alueesi lastensuojeluun.



Alkuvaiheessa tapaamisia saattaa olla useampia, ja silloin käytte läpi toisaalta perheenne tilannetta ja omia toiveitanne tai pelkojanne, toisaalta suunnittelette YHDESSÄ, mitä keinoja otatte käyttöön. Jatkossa tapaamisia sos. työntekijän kanssa on harvemmin , esim. meillä 3-4 kertaa vuodessa. Kaupungin kotipalvelun työntekijät tai mahd. jonkin järjestön palkkalistoilla olevat työntekijät käyvät muuna aikana (Helsinki ostaa järjestöiltä mm. perhetyön palveluja).





Olipa vähän sekava sepustus, mutta yritä saada selvää:)



Ja vielä, 0lemme ihan tavallinen perhe. Minä käyn töissä ja mies opiskelee, lapsilla asiat ok, kiitos hyvän lastensuojelutyön tällä alueella:)

ja varaa hotelli pariksi yöksi, nuku univelat pois ja mieti sitten jatkoa. Mies pitää vapaata töistä tai vain otatte vaan hoitajan siksi aikaa. Soitat MLL:ään tai Väestöliittoon ja kerrot ihan alkajaisiksi mikä tilanne on, ei siinä ole mitään hävettävää!



Minulla ainakin menee sekä terve järki että aloitekyky että suhteellisuudentaju, jos unenpuute jatkuu pitkään.

Miehesi voisi ottaa pari päivää tai viikon lomaa töistä (vaikka palkatonta, jos vuosilomaa ei ole) ja lähteä lasten kanssa johonkin jotta sinä saisit nukkua ensiavuksesi muutaman yön. Sitten miehesi voisi hoitaa osan kotitöistä ja lapsia esim iltaisin sen verran että sinä sillä aikaa kävisit kaupassa tai kenkillä tms. Joka ilta. Kaupassakäynti voi olla masennuksen kannalta terapauttisempaa kuin pelkkä lenkkeily koska a) se on pakko tehdä eikä voi jäädä sohvalle ja b) siinä kohtaa ihmisiä ja tulee tehneeksi jotain konkreettista ja c) se on automaattisesti osa normaalielämää.

mutta kyllä huomaa että suurin osa vastaajista ei tiedä mitä on oikeasti olla uupunut ja masentunut.

Ei siihen pelkkä nukkuminen auta,valitettavasti:(

siihen auttaa nukkuminen

ap

mutta jos on sekä univelkaa että masennusta (niin kuin usein on), se nukkuminen auttaa siihen, että jaksaa rykäistä itsensä hakemaan apua!