Mitä hauskaa tässä perhearjessa piti olla?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on ilman lapsiakin raskas. Hyvä että töitten jälkeen jaksaa lemmikit huolehtia ja siinäpä se on. Sairastan perinnöllistä sairautta, sekin vie voimia.

Lapset ei suojaa sairauksilta. Haluaisin lemmikin, mutta ei ole varaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri kuuntelin puolisen tuntia naapurin pariskunnan riitelyä ja varhaisteinin torumista (ei siis voinut välttyä kuulemasta, eikä ole ensimmäinen kerta). Tavarat lentää ja kirosanat kaikuu. Uusioperheen uusin vaipoissa oleva tulokas itkee täyttä kurkkua taustalla.

Samaan aikaan pohdin, että onneksi minulla ei ole lapsia ja että missä vaiheessa tulee soittaa naapuriperheelle apuja vaikka sosiaalipäivystyksen kautta..?

Sinäkin olet joskus ollut jonkun lapsi. Ajatteliko äitisi sinusta noin?

Taisit ymmärtää viestini väärin. Enhän minä teiniä syyllistä vaan aikuisia, jotka eivät selviä tilanteesta riehumatta. Lapsi on aina lapsi. Tavaroiden lentäminen ja riehuminen ei ainakaan minun lapsuudessani kuulunut normaaliin riitelyyn, ei lapsien eikä vanhempien osalta. Ja mistä minä tiedän onko väkivaltaa vai ei, "Lopeta, lopeta!!" kuuluu usein. Huolissani lähinnä olen ja toisaalta kiitollinen omasta rauhallisemmasta elämästä.

Jos olet huolissasi niin voit sä lapsen oloista sossuun kertoa. Pelkkä huolissaan olo ja voivottelu ei auta. Ap

On arvokasta kasvattaa lapsi aikuiseksi.

Perhearki on työmaa. Etenkin naiselle, jonka mies on vätys.

Been there.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaahan se ei todellakaan aina ole! Mutta ehkä kuitenkin kaiken vaivan arvoista?

Siinä mielessä ehkä jos lapsen saa aikuiseksi ja hän pärjää ja voi hyvin. Siinä mielessä ei, jos ei koko ajasta ole melkein ollenkaan nauttinut. Mietin vaan, kun tänään tapasin vain joitain vuosia minua vanhemman naisen, joka oli saanut elämässään tehtyä yhtä ja toista. Tuntuu, että sellaisella ihmisellä on niin paljon erilaista historiaa, kun itellä sitä kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa ja kotielämää vuosikausia. Ap

On kyllä paljon kyse siitä mihin sen elämänsä käyttää. Minäkin olen teinin äiti, ja sinä aikana kun minulla on ollut lapsi olen mm. entisöinyt yhden vanhan talon, omistanut 4 hevosta, pyörittänyt yritystä, toteuttanut vaikka mitä projekteja pihassa, nyt opiskelen toista tutkintoa yliopistossa jne.

Kaupassa käyn kerran viikossa, ja mies käy toisen. Ruokaa teen pari kertaa viikossa aina kahdeksi päiväksi kerrallaan, ja mies laittaa loput. Pyykkejä ja siivousta hoidetaan se mitä täytyy, mutta ei niihin montaa tuntia viikossa mene.

Lapsi on ihana ja hauska ja fiksu. Monessa asiassa fiksumpi ja kypsempi kuin minä itse. Hän on minun suosikki-ihmiseni koko maailmassa ja kaikista hauskinta seuraa.