Mitä hauskaa tässä perhearjessa piti olla?

Kyllä se siitä nopeasti kasvaa. Voimia.

Onko miehesi komea ja j ä n n ä?

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi komea ja j ä n n ä?

Komea on muttei jännä. Emme asu yhdessä vielä. Ap

Kuka väitti että sen piti olla? Mikä pakko niitä lapsia on hankkia jos niitä ei halua.

Hauskaahan se ei todellakaan aina ole! Mutta ehkä kuitenkin kaiken vaivan arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä nopeasti kasvaa. Voimia.

Ei ole enää montaa vuotta jäljellä, mutta onhan tätä kestän. Ap

Puolukan Poimija kirjoitti:

Kuka väitti että sen piti olla? Mikä pakko niitä lapsia on hankkia jos niitä ei halua.

Halusin lapsen aikanaan, kun luulin että olisi vähän helpompaa esim että tienaisin enemmän, en myös tietenkään tiennyt että lapsella olisi ADHD ja millaista adhd-lapsen kanssa on. Luulin, että lapsi olisi raskas kolme ekaa vuotta ja sen jälkeen olisi vähän omatoimisempi ja rauhallisempi. Nuorena ajattelin muutenkin että kaikista haasteista kyllä selviää vaikkei menisi niinkuin toivoo. Ap

Juuri kuuntelin puolisen tuntia naapurin pariskunnan riitelyä ja varhaisteinin torumista (ei siis voinut välttyä kuulemasta, eikä ole ensimmäinen kerta). Tavarat lentää ja kirosanat kaikuu. Uusioperheen uusin vaipoissa oleva tulokas itkee täyttä kurkkua taustalla.

Samaan aikaan pohdin, että onneksi minulla ei ole lapsia ja että missä vaiheessa tulee soittaa naapuriperheelle apuja vaikka sosiaalipäivystyksen kautta..?

Vierailija kirjoitti:

Hauskaahan se ei todellakaan aina ole! Mutta ehkä kuitenkin kaiken vaivan arvoista?

Siinä mielessä ehkä jos lapsen saa aikuiseksi ja hän pärjää ja voi hyvin. Siinä mielessä ei, jos ei koko ajasta ole melkein ollenkaan nauttinut. Mietin vaan, kun tänään tapasin vain joitain vuosia minua vanhemman naisen, joka oli saanut elämässään tehtyä yhtä ja toista. Tuntuu, että sellaisella ihmisellä on niin paljon erilaista historiaa, kun itellä sitä kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa ja kotielämää vuosikausia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Juuri kuuntelin puolisen tuntia naapurin pariskunnan riitelyä ja varhaisteinin torumista (ei siis voinut välttyä kuulemasta, eikä ole ensimmäinen kerta). Tavarat lentää ja kirosanat kaikuu. Uusioperheen uusin vaipoissa oleva tulokas itkee täyttä kurkkua taustalla.

Samaan aikaan pohdin, että onneksi minulla ei ole lapsia ja että missä vaiheessa tulee soittaa naapuriperheelle apuja vaikka sosiaalipäivystyksen kautta..?

Sinäkin olet joskus ollut jonkun lapsi. Ajatteliko äitisi sinusta noin?

Vierailija kirjoitti:

Juuri kuuntelin puolisen tuntia naapurin pariskunnan riitelyä ja varhaisteinin torumista (ei siis voinut välttyä kuulemasta, eikä ole ensimmäinen kerta). Tavarat lentää ja kirosanat kaikuu. Uusioperheen uusin vaipoissa oleva tulokas itkee täyttä kurkkua taustalla.

Samaan aikaan pohdin, että onneksi minulla ei ole lapsia ja että missä vaiheessa tulee soittaa naapuriperheelle apuja vaikka sosiaalipäivystyksen kautta..?

Tarkoitatko lasua? Sinne tehdään kai yleensä netin kautta ilmoitus. En kyllä tiedä mitä ajattelit, että lasu voi tehdä perheelle, jossa on riitelyä?

Ilmoita tietenkin poliisille, jos siellä on väkivaltaa. Ap

Puolukan Poimija kirjoitti:

Kuka väitti että sen piti olla? Mikä pakko niitä lapsia on hankkia jos niitä ei halua.

Kukaan ei voi tietää etukäteen millaisia lapsista tulee. Se vain on kestettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaahan se ei todellakaan aina ole! Mutta ehkä kuitenkin kaiken vaivan arvoista?

Siinä mielessä ehkä jos lapsen saa aikuiseksi ja hän pärjää ja voi hyvin. Siinä mielessä ei, jos ei koko ajasta ole melkein ollenkaan nauttinut. Mietin vaan, kun tänään tapasin vain joitain vuosia minua vanhemman naisen, joka oli saanut elämässään tehtyä yhtä ja toista. Tuntuu, että sellaisella ihmisellä on niin paljon erilaista historiaa, kun itellä sitä kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa ja kotielämää vuosikausia. Ap

Tämä ei ole tietty pelkästään lapsen vuoksi, tiedän, että jotkut esimerkiksi matkustaa lasten kanssa. Omalla kohdalla vaikuttanut myös rahanpuute ym elämän tekijät

Ap

Olen ollut lapsi jolle äitini hoki koko ajan että kunpa kasvaisin ja muuttaisin kotoa pois. Sitten kun kasvoin ja muutin kotoa pois, alkoi valitus miksi en koskaan käy enää kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaahan se ei todellakaan aina ole! Mutta ehkä kuitenkin kaiken vaivan arvoista?

Siinä mielessä ehkä jos lapsen saa aikuiseksi ja hän pärjää ja voi hyvin. Siinä mielessä ei, jos ei koko ajasta ole melkein ollenkaan nauttinut. Mietin vaan, kun tänään tapasin vain joitain vuosia minua vanhemman naisen, joka oli saanut elämässään tehtyä yhtä ja toista. Tuntuu, että sellaisella ihmisellä on niin paljon erilaista historiaa, kun itellä sitä kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa ja kotielämää vuosikausia. Ap

Tämä ei ole tietty pelkästään lapsen vuoksi, tiedän, että jotkut esimerkiksi matkustaa lasten kanssa. Omalla kohdalla vaikuttanut myös rahanpuute ym elämän tekijät

Ap

Sun elama tuskin ois kovin erilaista ilman lasta. Yha teksit toita, kokkaisit, pyykkaisit ja valittaisit. Yhta lailla elemasi ois valunut arkeen. Sinun kultakimpaleesi on lapsesi. Elamasi ilo ja sisalto.

Jokaisella on omanlainen elama, mutta jotkut tekijat eivat valttamatta muuta sita suuntansa.

Elama rakennetaan nakoisekseen lapsen kanssa :)

Ja se vanhempi rouva. Hanella on ollut onnea tiessaan, mutta han saattoi katsoa sinua kadehtien. Unelmoida siita millaista ois perheaidin arki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri kuuntelin puolisen tuntia naapurin pariskunnan riitelyä ja varhaisteinin torumista (ei siis voinut välttyä kuulemasta, eikä ole ensimmäinen kerta). Tavarat lentää ja kirosanat kaikuu. Uusioperheen uusin vaipoissa oleva tulokas itkee täyttä kurkkua taustalla.

Samaan aikaan pohdin, että onneksi minulla ei ole lapsia ja että missä vaiheessa tulee soittaa naapuriperheelle apuja vaikka sosiaalipäivystyksen kautta..?

Sinäkin olet joskus ollut jonkun lapsi. Ajatteliko äitisi sinusta noin?

Taisit ymmärtää viestini väärin. Enhän minä teiniä syyllistä vaan aikuisia, jotka eivät selviä tilanteesta riehumatta. Lapsi on aina lapsi. Tavaroiden lentäminen ja riehuminen ei ainakaan minun lapsuudessani kuulunut normaaliin riitelyyn, ei lapsien eikä vanhempien osalta. Ja mistä minä tiedän onko väkivaltaa vai ei, "Lopeta, lopeta!!" kuuluu usein. Huolissani lähinnä olen ja toisaalta kiitollinen omasta rauhallisemmasta elämästä.

Missä lapsen isä on?

Elämä on ilman lapsiakin raskas. Hyvä että töitten jälkeen jaksaa lemmikit huolehtia ja siinäpä se on. Sairastan perinnöllistä sairautta, sekin vie voimia.

Huomattavasti hauskempaa, kuin kotona netissä oleminen paremman tekemisen puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaahan se ei todellakaan aina ole! Mutta ehkä kuitenkin kaiken vaivan arvoista?

Siinä mielessä ehkä jos lapsen saa aikuiseksi ja hän pärjää ja voi hyvin. Siinä mielessä ei, jos ei koko ajasta ole melkein ollenkaan nauttinut. Mietin vaan, kun tänään tapasin vain joitain vuosia minua vanhemman naisen, joka oli saanut elämässään tehtyä yhtä ja toista. Tuntuu, että sellaisella ihmisellä on niin paljon erilaista historiaa, kun itellä sitä kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa ja kotielämää vuosikausia. Ap

Tämä ei ole tietty pelkästään lapsen vuoksi, tiedän, että jotkut esimerkiksi matkustaa lasten kanssa. Omalla kohdalla vaikuttanut myös rahanpuute ym elämän tekijät

Ap

Sun elama tuskin ois kovin erilaista ilman lasta. Yha teksit toita, kokkaisit, pyykkaisit ja valittaisit. Yhta lailla elemasi ois valunut arkeen. Sinun kultakimpaleesi on lapsesi. Elamasi ilo ja sisalto.

Jokaisella on omanlainen elama, mutta jotkut tekijat eivat valttamatta muuta sita suuntansa.

Elama rakennetaan nakoisekseen lapsen kanssa :)

Ja se vanhempi rouva. Hanella on ollut onnea tiessaan, mutta han saattoi katsoa sinua kadehtien. Unelmoida siita millaista ois perheaidin arki.

Ilman lastahan ei ole pakko kokata ollenkaan. Aikana ennen lasta söin koska huvitti ja mitä huvitti.

Melko varmasti elämästäni olisi tullut hyvin erilaista ilman lasta, kukaan ei tiedä millaista. Ap