Te joilla pieni vauva kuinka jaksatte?

Häh? Elän ihan samanlaista elämää kuin ennenkin, nyt vain on vauva mukana. En kaipaa mitään erityistä "hyvinvoinnin edistämistä". Ihme kysymys.

Jos vauva on terve, kyllä sitä jaksaa. Olin toki jo 30 esikoisen syntyessä ja olin nähnyt läheltä ystävien ja sisarusten pikkulapsiarkea, joten vähät yöunet, hieman sekaisin olevat huoneet, ulos liikkeelle lähdön hitaus j.n.e. eivät yllättäneet minua. Vauvan kasvaessa kaikki helpottuu.

En meinannut jaksaa, mutta jotenkin kuitenkin selvisin. Vieläkään en ole toipunut tuosta ajasta.

Pienen vauvan kanssa eläessä toisen ihmisen apu on erittäin tervetullutta. Joku joka tekee ruoan, käy ostoksilla, siivoaa. Tekee niitä asioita, joita voi tehdä minun puolestani,jotta minä voin täysin keskittyä vain vauvan hoitoon. Tämä auttoi minun hyvinvointiani. Mieheni oli tukeni.

Pienen vauvan kanssa jaksoin erinomaisesti. Nyt tuon 1,5-vuotiaan esiuhmailijan kanssa sitten on kyllä jaksaminen välillä tiukilla...

Hyvin, tehtiin kolme melkein peräkanaa. Olen yleensä aika positiivinen ihminen ja nautin elämästä. Kaikkien kanssa oli ihanaa vauvavuodet. Esikoisen kanssa pikkaisen tylsempää ja tekemisen puutetta.

On se kumma, että nykyään kukaan ei jaksa mitään.

Joskus ajattelen mennyttä polvea, liuta lapsia, maatalous/tehdastyöt, vähän työtä helpottavia kodinkoneita, ei yhtään ylimääräistä rahaa jne. Oli pakko pärjätä.

Eipä silloin mietitty, mikä edistää hyvinvointia.

Minkälaista hyvinvointia nyt sitten pitäisi tämä päivä edistää? Pystyykö lapsen isä toimimaan sen edistämiseksi? Mitä päivästäsi puuttuu?

Vierailija kirjoitti:

En meinannut jaksaa, mutta jotenkin kuitenkin selvisin. Vieläkään en ole toipunut tuosta ajasta.

Sama täällä. Vauva oli terve, mutta nukkui aina päiväunet noin 20 min pätkissä ja öisin heräsi 10-20 kertaa, siis yli vuoden ajan näin. Neuvolasta ja lääkäristä hain tähän apua, mutta nukkumista ei vain saatu korjaantumaan. En nukkunut yli vuoteen itse juuri yhtään, koska jouduin hoitamaan vauvan yksin. Lapsi on nyt kuusi, mutta en ole itse vieläkään toipunut vauva-ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Pienen vauvan kanssa jaksoin erinomaisesti. Nyt tuon 1,5-vuotiaan esiuhmailijan kanssa sitten on kyllä jaksaminen välillä tiukilla...

Sama juttu. Vauva-aika oli tosi helppoa. Olihan tuota vatsavaivaa vähän lapsella ja se joskus valvotti, mutta silti vauvan hoitaminen olo helppoa. Taaperoon verrattuna vauva nukkui enemmän, ei tosiaan uhmannut koko ajan, ei rimpuillut pukiessa, ei ollut vaarassa koko ajan satuttaa itseään, ei huutanut ja potkinut... jne...

Vierailija kirjoitti:

Pienen vauvan kanssa eläessä toisen ihmisen apu on erittäin tervetullutta. Joku joka tekee ruoan, käy ostoksilla, siivoaa. Tekee niitä asioita, joita voi tehdä minun puolestani,jotta minä voin täysin keskittyä vain vauvan hoitoon. Tämä auttoi minun hyvinvointiani. Mieheni oli tukeni.

Minulla mies ei juuri auttanut. Tein muuttosiivouksen, kaupassakäynnit, ruoat ym. itsekseni vauvan kanssa. Nyt taaperon kanssa lopetin kaupassakäymisen, kun ei viihdy rattaissa.

Vaimo auttaa paljon joten hyvin toistaiseksi ainakin. Lisäksi anoppi on isona apuna ollut monesti käytännön asioissa silloin kun puolisolla ollut pitempi työpäivä. Anoppi käynyt vaikka kaupassa tai vienyt kissaa eläinlääkäriin. 

Kaikista tärkein asia on järjestää tarpeeksi unta. Ei pelkästään kerran viikossa päiväunia, vaan pitää oikeasti tehdä suunnitelmia niin että useamman kerran viikossa joku (isä, isovanhempi, palkattu lastenhoitaja) menee vauvan kanssa ulos ja äiti voi nukkua. Tästä ei sitten ole mitään apua, jos se apu tapahtuu keskellä kirkasta päivää ja univajeinen äiti ei saa nukahdettua, vaan se uni pitää mieluiten saada osaksi yöunia.

Tuo on ykkösasia. Sitten kun se on kunnossa, seuraavat:

*Työskenteleminen vähitellen sitä kohti, että kotoa poistumisesta esim. kaupungille tai retkelle tulee päivittäistä rutiinia, jota vauvakin oppii odottamaan (=oppii vähitellen, että epämukava haalarin pukeminen ei kestä kauan, oppii pitämään vaunussa olemisesta ja ulkoilusta). Vauvan kanssa liikkuminen kodin ulkopuolella on varmaan kaikille aluksi vähän stressaavaa, mutta vähitellen oppii otteet ja tavat miten kaikista tilanteista selviää, ja se antaa paljon vapautta elämään. Ulkoilukassi ja oma laukku kannattaa pitää koko ajan pakattuna, niin väsyneenä lähtiessä ei tarvitse enää yrittää saada itseään muistamaan mitä kaikkea tarvitaan.

*Omien ystävien tapaaminen ulkoilujen yhteidessä tai kotona

*Muutenkin rutiinit. Aamupala, lounas, vauvan päiväunet, välipala, vauvan toiset päiväunet ja iltaruoka kannattaa vähitellen yrittää osuttaa aina samoihin aikoihin. Vauvalla ei ihan pienenä ole selkeää rytmiä ja häntä pitää toki imettää silloin kun on nälkäinen, mutta jos on itse ainoa jonka pitää syödä, helposti lipsahtaa siihen että syö liian myöhään ja korvaa aterioita voileivillä, ja päivän lopussa antaa vauvan nukkua että saisi itse levätä edes hetken. Illalla lähellä vauvan iltauniaikaa olisi hyvä, että ei enää tarvitse itse keskittyä ruuanlaittoon, vaan häntä voi aktivoida, jotta ei nuku yötä vasten vaan saa ehkä sitten pidemmät ja yhtenäisemmät yöunet.

Mikään yllä ehdotettu ei välttämättä onnistu. Sitten täytyy vaan pärjäillä päivä kerrallaan. Se on rankkaa. Itse en muista kovin paljon vauvavuodesta väsymyksen takia. Oma vauvani ei viihtynyt vaunuissa tai rattaissa yhtään, halusi olla vain sylissä ja nukkui pienissä pätkissä. Meillä elämä helpottui huomattavasti kun vauva kasvoi uhmaikäiseksi taaperoksi, joka viihtyy lattialla välillä minuutin ihan itsekseenkin.

Aiemmat kolme oli ihan iisejä mutta nyt kahden vauvan kanssa väsyttää jo ihan oikeasti. Mutta eipä tätä kestä onneksi kovin kauan. Just nyt ei ole aikaa omalle hyvinvoinnille.

tällä hetkellä huonosti. Vauvalla refluksi, joka tod.näk johtuu raudanpuutteesta. Minulla myös. Nyt molemmat samme onneksi rautaa.

Välillä pitää saada nukuttua, jos ei ole puolisoa joka voi välillä hoitaa yösyötöt olisi hyvä saada joku muu luotettava henkilö vaikka päiväsaikaan hoitamaan vauvaa niin että voi ottaa päikkärit. Kokonainen unisykli kolmisen tuntia katkeamatonta unta auttaa kummasti jaksamiseen.

Nykyihminen väsyy koska yrittää tehdä asiat niin täydellisesti. Koulussa ja töissä se voi vielä onnistuakin mut vauvan kanssa kannattaa opetella joustavuutta. Vauvalle voi esimerkiksi ihan hyvin antaa esimerkiksi silloin tällöin korviketta tuttipullosta, mitään peruuttamatonta pahaa ei tapahdu vaikka hieman joustaa täysimetyksestä. Sama pätee lasten kanssa muutenkin, vanhempien omat itseasettamat säännöt uuvuttaa heidät. Neuvolassa ei ole hoksnokkaa havaita kympin suorittajia vaan samat täysimetysohjeeet jne annetaan kaikille.

Niin ja ne rauta-arvot, oma hemoglobiini oli alle satasen synnytyksen jälkeen, siinä vaiheessa ei ole ihme jos väsyttää ja huimaa. Raskaus ja imetys kuluttaa rautavarastoja ja synnytyksessäkin menettää enemmän tai vähemmän verta.

Eihän siinä ole muuta kuin univelka.