Miten hoidatte kiroilu-tilanteen lapsen kanssa?

Joten lapset tietävät mitä ne rumat/tuhmat sanat ovat. Ei siinä mitään sen kummallisempaa. Torun jos sanovat jotain tuhmaa. Jos tuttu, esim. sukulainen kiroilee, niin käsken siivota suunsa lasten kuullen. En voi oikein vieraiden puhumisiin puuttua, kyllä lapset vähitellen tajuaa, että joskus aikuisetkin tekee tuhmia asioita. Puutun vain omien ja läheisteni kiroiluun...

Mä en myöskään ajatellut puuttua vieraiden kiroiluun mutta musta tuntuu että se asia on hoidettava siinä, naapurin sedänkin kuullen... en vie lasta paikalta pois ja supise ;) eli mietin jotakin hyvää lausahdussta joka ei sitten jäisi iteltä sanomatta sen takia etten kehtaa naapurin sedän kuullen.. haen vastausta kysymykseen:"miksi naapurin X sitten sanoo sellasta..." noh... kun se on tuhma ;) en kehtaa... kehtaanko sanoa että "se oli varmaan vahinko?"... meidän naapurin setä kiroilee kymmeniä kertoja päivässä ;)

Kyllä he varmasti tietävät, että on tuhmaa kiroilla kuin tukkimies, jos tietävät sen olevan väärin kotona. Parempi olla sanomatta, että naapurin setä on tuhma kun kiroilee, koska mistäs tiedät jos lapset sitten höläyttävät sen sille naapurille tyyliin, äiti sanoi että sinä olet tuhma tai puhut rumia :). Joten minusta olisi paras, että vain opetat olemaan kiroilematta, ja annat niiden itse päätellä, että jos muut kiroilevat, sekin on tuhmaa. Omatkin ovat kysyneet, että miksi setä kiroilee niin paljon, ja yrittäneet matkia, mutta olen sanonut jotain että jotkut aikuiset kiroilevat vaikka niin ei saisi lasten kuullen ainakaan tehdä.

Meillä ei usein lapset tiedä, että puhuvat tuhmia. Ovat kuulleet jostain ja toistavat.



Esim. kerran pääsi keskimmäisen suusta vittu. Kysyin, mitä se merkitsee ja kun sitten kerroin, että pimppiä hän siinä huutelee, niin ei todellakaan ole kuulunut pojan suusta ko sanaa toiste.