Mikä naurattaa vielä vuosienkin jälkeen?
Onko sinulle tapahtunut jotain niin hauskaa, että se jaksaa naurattaa tai ainakin tuoda hymyn huulille joka kerta kun sitä muistelee?
Kommentit (58)
Minulla oli ulko-oven sisäpuolella pitkään Mulderin ja Scullyn kuva, jossa teksti "Ei siellä ulkona mitään oo." Se nauratti joka kerta, kun lähdin ulos.
Koira pieraisi,heräsi omaan paukkuunsa ja pomppasi ylös silmät suurina ulvoen kuin susi. Eka ja vika kerta kun kuulin että kultainen noutaja ulvoo!
Tästä on jo 25 vuotta ja koira on poissa kuten nuoruutenikin ,mutta yhä jaksaa naurattaa muistella.
Oma ajatteluketju pari vuosikymmentä sitten. Koiranpentuni oli jäämässä ensimmäistä kertaa yksin vähän pidemmäksi aikaa, kun menin luennoille yliopistoon. Luennoilla olin tosi huolissani miten se mahtaa pärjätä. Sain kuningasidean: Mä soitan sille! Kunnes hoksasin: Aa, eihän sillä ole puhelinta. 🙈 Ja mä valmistuin vielä maisteriksi. Koira kyllä edusti älykkäintä koirarotua, että ehkä se olisi osannut puhelimeen vastatakin.
Lapseni, huomattuaan kylässä olevan mummon tekohampaat lasissa yöpöydällä: Äiti, saanko minäkin vanhana hammakset irti?
(Työ)kaveri yllytti kerran että et uskalla kävellä Lahden Aleksanterinkatua alkavan iltapäiväruuhkan aikaan sellasta yliteatraalista mallikävelyä n. 300m matkaa. No, oon vähän yllytyshullu ja rakastan kaikkea tollasta hönöilyä niin tottakai kävelin. Kaveri tuli repeillen perässä. Vedin kuulemma ihan hyvin!
Kaveri löi riparilla päänsä pöydänkulmaan ja kolahti sillä sekunnilla uskoon.
Naurattaa vieläkin.
Ei se uskoon tulo, mutta se kolahdus.
Minulla on monesti joku juttu, joka palaa mieleen ja naurattaa. Juttu vaihtuu kun ei se enää naurata. Tällä hetkellä olen naureskellut ainakin sisäisesti yhden kaverini kuvailulle opettajan työstään. Hän opettaa erilaisista oppimisen haasteista kärsiviä opiskelijoita ja on yleensä tosi empaattinen ja suhtautuu myötätunnolla. Nyt jostain syystä hänellä oli iskenyt ammatillinen turhautuminen aikuisen opiskelijan kohdalla, joka ei ollut millään tajunnut, kuinka tietokoneen hiirellä kaksoisklikataan. Tämä nyt ei vielä sinänsä ole erityisen hauskaa, mutta ongelmaa ja sen ratkaisua kuvaava lievästi päihtynyt pantomiini oli vaan upea suoritus, että naurattaa nytkin. Ope oli lopulta omaa sormeaan pitkään malliksi naputeltuaan joutunut ottamaan opiskelijaa kädestä ja yhdessä tuplaklikkaamaan, pitkään, kunnes hissi meni ns. vintille asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoton Juttu-elokuva koko komeudessaan. Nähnyt varmaan kymmene kertaa ja aina tietyt kohdat saa hajoamaan. "Kaveri tukehtuu pullaan" ja "No, nyt siinä ei ole televisiota"... Ei heevetti :D
Tästä tuli mieleen että itsellä saman tekee Ponterosa-elokuva :D vaikka tasan tarkkaan osaa läpät ulkoa niin joka kerta ne vaan huvittaa.
Lintu nuoli kättä kiitokseks😂
Kauan sitten, kun tyttäreni ol n 12v. Hän oli eteisessä ystävänsä kanssa ja puhuivat jostakin asiasta ja sanoivat koko ajan, että se on ihan vammaista yms.
Sanoin heille, ettei saa puhua noin, sillä joku oikeast vammainen henkilö loukkaantuu moisesta höpinästä.
Sitten soi puhelin. Vastasin siihen ja sieltä sanotiin, että Vammaisten liitosta päivää.
Oli pakko sulkea puhelin, sillä purskahdin nauruun.
Työt katsoivat minua kuin ääliötä.
Kerroin heille puhelun sisällöstä, mutta he eivät uskoneet vaan luulivat, että huijaan heitä.
Vasta aikuisena tyttäreni uskoi, kun naurettiin yhdessä asialle. Hänen silloinen kaverinsa ei varmaan vieläkään tiedä, että juttu oli totta.😅
Tankki Täyteen sarjan Juhana, mm. se kohta kun istuu kännissä naisen kanssa autossa ja nainen yrittää houkutella häntä takapenkille, aivan mahtava :D tai kun juuttui puhelinkoppiin.
Se hymyilyttää kun muistan kerran kun sain hirveän naurukohtauksen. Siis niin hirveän, että en voinut lopettaa enkä estää sitä mitenkään. Tilanne josta se alkoi ei edes ollut mitenkään hauska vaan oikeastaan aika kauhea. Jälkeenpäin vain huvittaa kuinka häpesin mutta mitään en mahtanut.
Oltiin miehen kans aika köyhiä silloin nuorempana. Parveketta siivottiin kesällä ja siellä oli oikein kaunis leppäkerttu. Leppäkerttu pölähti yhtäkkiä lentoon. Meikä tuumas siihen, että se lähti kavereilleen kertomaan ettei tänne kannata tulla kun ei ole yhtään mitään tarjottavaa. Ukko repes nauramaan, ja räkätimme parvekkeella mahat kippuralla. Naurusta ei meinannut tulla loppua.
Ja itkettääkin samalla, "korona ei koske suomea" , "suomi on varautunut poikeuksellisen hyvin poikkeusoloihin".