Jotenkin ajattelin, että muualla asuminen olisi aivan erilaista

Arki on arkea kaikkialla.

Mitä sitten kuvittelit?

Mullakin on arki . Se ei ole kuraa. Naurankin joskus.

Elämä on pääosin paskaa. Sen kun oppii hyväksymään, niin on mukavampaa. Ne pienet hyvät hetket antaa paljon, mutta pitää ymmärtää se, että kaikki esim somessa hehkutettava elämä ei ole todellista.

Elämä on pääosin samaa tylsää paskaa päivästä toiseen. Mut silti se on ainutlaatuinen, todella lyhyt hetki täällä maailmassa. Käytä se, enää noin 60 vuotta ja oot jo vanha.

Me muutettiin kotiseutuni lähelle ja olin iloinen että pääsen läheisteni lähelle. No eipä he pidä sen enempää yhteyttä vaikka itse kyllä yritän soitella ja ehdottaa välillä yhteistä tekemistä.

Eräs ystävä muutti myös melko lähelle mutta on sen jälkeen etäännytty. Muutettiin varmaan turhaan. Kunhan lapset käy täällä koulunsa niin lähetään jonnekin kauemmas- ei oo väliä kun ei meillä oo tukiverkkoja muutenkaan missään. Ehkä jonnekin lapin korpeen eläkepäiviksi niin ei tarvi teeskennellä että on ystäviä ja tukiverkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on pääosin paskaa. Sen kun oppii hyväksymään, niin on mukavampaa. Ne pienet hyvät hetket antaa paljon, mutta pitää ymmärtää se, että kaikki esim somessa hehkutettava elämä ei ole todellista.

Elämä on pääosin samaa tylsää paskaa päivästä toiseen. Mut silti se on ainutlaatuinen, todella lyhyt hetki täällä maailmassa. Käytä se, enää noin 60 vuotta ja oot jo vanha.

Tai sitten pitää tehdä töitä sen eteen että arki on mukavaa. En ole koskaan ymmärtänyt miten jollakulla suurin osa elämästä voi olla tylsää paskaa.

Sun elämä kuulostaa typistyneen hamsterin häkkiin. Ulko-ovelta lähtee seikkailu. Tutustu uuteen kotikaupunkiisi, löydä sueltä lempikahvila, harrastuspaikka, lenkkipolku, luontonähtävyys, mitä vaan.

Kiinnostu ympäröivästä maailmasta ja ihmeteltävä ei lopu kesken.

Entä pikkukaupunki jossa jokin toimii tai ulkomaat. Jos nyt olet kokeillut syrjäkylää ja kaupunkia. Vaikka osalle ehkä kaupungissa kaupat ja joku maisemapaikka. Tuo kommentti "ihmeteltävä ei lopu koskaan kesken", ei pidä paikkansa, koska kaupungeissa on Suomessa aika ankea ympäristö. Muualla ehkä totta. Ellei kiinnostu kirjoista, taiteesta, luonnosta, harrastuksesta kotona / muualla tai henkisistä asioista jne. 

Muutin vuosia sitten kavereitani lähemmäs. Ainoastaan yhden olen nähnyt koko aikana ja senkin vain kerran. Minulla oli ideaalikuva päässäni millaista elämäni olisi, mutta huomasin, että sen kuvan rakentaminen vaatii aivan yhtä paljon työtä kuin aloittaminen täysin tyhjästä. Paitsi, että nyt asun paikkakunnalla missä on kuolettavan tylsää. Pari kauppaa ja peltoa. Lähimpään kaupunkiin on sen verran matkaa, että siitä saa tehdä päivän mittaisen matkan jos aikoo käydä.

Ennen palvelut oli lähellä, söin monta kertaa kuukaudessa ulkona, oli nähtävää. Koska julkisia liikenneyhteyksiä löytyi, oli myös matkalle lähteminen helppoa. Täällä ei ole mitään muuta kuin peltoa ja puita.

Ja sitten tapahtui se, että se ainoa kaveri joka kävi kerran sanoi muuttavansa kauas. Kerran kymmenessä vuodessa näkeminen kutistui nollaan. Eipä silläkään väliä. Olemme kasvaneet erilleen näiden vuosien aikana. 

Olisin voinut tutustua täälläkin ihmisiin, mutta näin pienellä paikalla ei viitsi koska juoruavat asiasi. Toisaaltaan ehkä aina olen tiennyt, että tulin tänne vain käymään. Ehkä minä en oikeasti ikinä halunnutkaan sitä kuvaa mikä oli päässäni vaan elää elämää josta tänne tulin. Minäkin olen päättänyt lähteä.

Näinhän se valitettavasti usein on. Arki on arkea kaikkialla ja sitä arkea elämässä on ihan riittämiin.

Toisaalta se onkin ihan parasta, kunhan se vaan on hyvää ja aidosti omannäköistä. 

Itse tein muuton toisinpäin eli etelän kaupungista pienemmälle paikkakunnalle pohjoisempaan ja nyt mä pystyn vapaa-aikana elämään huomattavasti mukavampaa elämää ja harrastamaan kaikkea sitä mistä sain ennen vain haaveilla ja jotka onnistui vain loma-aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Muutin vuosia sitten kavereitani lähemmäs. Ainoastaan yhden olen nähnyt koko aikana ja senkin vain kerran. Minulla oli ideaalikuva päässäni millaista elämäni olisi, mutta huomasin, että sen kuvan rakentaminen vaatii aivan yhtä paljon työtä kuin aloittaminen täysin tyhjästä. Paitsi, että nyt asun paikkakunnalla missä on kuolettavan tylsää. Pari kauppaa ja peltoa. Lähimpään kaupunkiin on sen verran matkaa, että siitä saa tehdä päivän mittaisen matkan jos aikoo käydä.

Ennen palvelut oli lähellä, söin monta kertaa kuukaudessa ulkona, oli nähtävää. Koska julkisia liikenneyhteyksiä löytyi, oli myös matkalle lähteminen helppoa. Täällä ei ole mitään muuta kuin peltoa ja puita.

Ja sitten tapahtui se, että se ainoa kaveri joka kävi kerran sanoi muuttavansa kauas. Kerran kymmenessä vuodessa näkeminen kutistui nollaan. Eipä silläkään väliä. Olemme kasvaneet erilleen näiden vuosien aikana. 

Olisin voinut tutustua täälläkin ihmisiin, mutta näin pienellä paikalla ei viitsi koska juoruavat asiasi. Toisaaltaan ehkä aina olen tiennyt, että tulin tänne vain käymään. Ehkä minä en oikeasti ikinä halunnutkaan sitä kuvaa mikä oli päässäni vaan elää elämää josta tänne tulin. Minäkin olen päättänyt lähteä.

Kun sanoit puita ja peltoa. Kaupungissa niistä on taas puute osaksi. Kaupungissakaan ei ole kovin hauskaa, jos on rahaton tai kipeä, rahallisella voi olla matkoja ja terveellä. Kauppoja tosin on, joihin ei kiinnosta talvella mennä ja kauppakeskus jossa jengit. Kaupungissa on ilmansaaste, kauhea melu ja jyrinä. Outoja hiippareita menee, niin että osaa pelottaa. Maalla varmaan taas liian hiljaista, ellei tosiaan ole joku pikkukaupungin reunama ja jos siellä on jotain.

Vierailija kirjoitti:

Entä pikkukaupunki jossa jokin toimii tai ulkomaat. Jos nyt olet kokeillut syrjäkylää ja kaupunkia. Vaikka osalle ehkä kaupungissa kaupat ja joku maisemapaikka. Tuo kommentti "ihmeteltävä ei lopu koskaan kesken", ei pidä paikkansa, koska kaupungeissa on Suomessa aika ankea ympäristö. Muualla ehkä totta. Ellei kiinnostu kirjoista, taiteesta, luonnosta, harrastuksesta kotona / muualla tai henkisistä asioista jne. 

Kaupunkeja on moneen lähtöön. Rannikon pikkukaupungit on erilaisia ja omaleimaisia sisämaahan verrattuna.

Oma elämäni on ollut sellaisessa täysin erilaista kuin ennen, vaikkei välimatka ole ollut suuren suuri.

Kannettaa mennä avoimin mielin ja silmin. Etenkin kesäisin voi leikkiä turistia ihan lähikulmilla. Liikuntaa voi ja kannattaa harrastaa, ihan kävelyllä jossain vanhalla alueella voi lepuuttaa mieltään.

Jos ei tee muuta kuin työtä eikä poistu huvikseen kotoaan, elämä jumittuu juurikin tuollaiseksi kuin ap:llä.

Muutin pienestä suomalaisesta kylästä suoraan ulkomaille ja elämäni muuttui. Olin au-pairina ja kävin kielikurssia. Tapasin muista maista au-paireiksi tulleita. Meillä oli yhteisiä menoja opiskelun puolesta.

Ennen muuttoa, en osannut kieltä ollenkaan hyvin. Rohkeasti silti päätin lähteä. Huomasinkin, että opin helpoiten asumalla ja puhumalla.

Pidin myös säästä, kun talvella ei ollut lunta tai harmaata, vaan oli vihreää, leutoa ja kevät tuli aikaisin kukkien. Pidin rakennetusta ympäristöstä. En huomannut samanlaista vanhan tuhoamisvimmaa kuin Suomessa ja oli säästynyt paljon vanhaakin asuntokantaa. Virkistävä ympäristö. Ihmiset olivat kohteliaita. Hymyjä tuntemattomiltakin.

Palasin muuttuneena Suomeen  opiskelemaan. Nykyisin harmittelen Suomen talvia ja vähemmän esteettisiä rakennettuja ympäristöjä. Täytynee muuttaa lämpimämpään maahan, niin pian kuin saan elämäni järjestymään.

Itseään ei pääse pakoon missään.

Ihminen viihtyy kun pää on kunnossa ja elämä täyttä. Kokeile lääkärin neuvoilla.

Voit muuttaa ihan minne vain, mutta itseäsi et. Kuljetat ajatuksissasi ja tunteissasi sen kaiken, minkä vuoksi kyllästyit edellisessä paikassasi elämään siellä.

Aloita siis itsestäsi, mitä haluat elämääsi ja miten saat sen kaiken. Antaako nykyinen asuinpaikkasi mitään sellaista uutta, jolla muutos lähtisi sinussa liikkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin vuosia sitten kavereitani lähemmäs. Ainoastaan yhden olen nähnyt koko aikana ja senkin vain kerran. Minulla oli ideaalikuva päässäni millaista elämäni olisi, mutta huomasin, että sen kuvan rakentaminen vaatii aivan yhtä paljon työtä kuin aloittaminen täysin tyhjästä. Paitsi, että nyt asun paikkakunnalla missä on kuolettavan tylsää. Pari kauppaa ja peltoa. Lähimpään kaupunkiin on sen verran matkaa, että siitä saa tehdä päivän mittaisen matkan jos aikoo käydä.

Ennen palvelut oli lähellä, söin monta kertaa kuukaudessa ulkona, oli nähtävää. Koska julkisia liikenneyhteyksiä löytyi, oli myös matkalle lähteminen helppoa. Täällä ei ole mitään muuta kuin peltoa ja puita.

Ja sitten tapahtui se, että se ainoa kaveri joka kävi kerran sanoi muuttavansa kauas. Kerran kymmenessä vuodessa näkeminen kutistui nollaan. Eipä silläkään väliä. Olemme kasvaneet erilleen näiden vuosien aikana. 

Olisin voinut tutustua täälläkin ihmisiin, mutta näin pienellä paikalla ei viitsi koska juoruavat asiasi. Toisaaltaan ehkä aina olen tiennyt, että tulin tänne vain käymään. Ehkä minä en oikeasti ikinä halunnutkaan sitä kuvaa mikä oli päässäni vaan elää elämää josta tänne tulin. Minäkin olen päättänyt lähteä.

Kun sanoit puita ja peltoa. Kaupungissa niistä on taas puute osaksi. Kaupungissakaan ei ole kovin hauskaa, jos on rahaton tai kipeä, rahallisella voi olla matkoja ja terveellä. Kauppoja tosin on, joihin ei kiinnosta talvella mennä ja kauppakeskus jossa jengit. Kaupungissa on ilmansaaste, kauhea melu ja jyrinä. Outoja hiippareita menee, niin että osaa pelottaa. Maalla varmaan taas liian hiljaista, ellei tosiaan ole joku pikkukaupungin reunama ja jos siellä on jotain.

Olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni maalla. Sain jo silloin yliannostuksen luontoa ja olen aina pitänyt enemmän rakennetuista tiloista. Minulle riittää luonnoksi lenkkipolut ja puistot.

Sen verran olen myös joutunut tekemään itsestutkiskelua, että en ole kovin henkinen ihminen vaikka maanläheinenkin puoli löytyy. Pidän kahviloista, shoppailusta ja valinnan mahdollisuudesta. Täällä jos yrittää kauniina kesä iltana löytää ihmisiä niin niitä ei löydy mistään. Jos paikalliset on jotain järjestäneetkin niin se sisältää aina heikkolaatuisia esityksiä ja kunnan isien jopa tunteja kestäviä itsekehu puheita ja paikkakunnan historian muistelua. Olen alkanut syödä tylsyyteen. Lisäksi junttimainen puhetyyli on kuulemma tarttunut minuun. 

Outoja hiippareita on täälläkin, tosin kaikki tuntevat ne. Itseasiassa täällä olen kohdannut paljon oudompia hiippareita ja estottomammin käyttäytyviä kummajaisia kuin kaupungissa.

Asutko nyt siis oikeassa kaupungissa vai jossain parinkymmenen tuhannen asukkaan tuppukylässä? Jos asut oikeassa kaupungissa, hyödynnä sen mahdollisuuksia. Käy teattereissa, museoissa, kahviloissa, ravintoloissa, ostoskeskuksissa ja hyödynnä liikuntamahdollisuuksia. Jos kaupunki sen sijaan on kaupunki vain siksi, että johtoportaasta on hienompaa olla kaupungin kuin maalaiskunnan johdossa, muuta isommalla paikkakunnalle. Minäkin erehdyin aikoinaan opiskelemaan pikkupaikkakunnalle ja meinasin kuolla tylsyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on pääosin paskaa. Sen kun oppii hyväksymään, niin on mukavampaa. Ne pienet hyvät hetket antaa paljon, mutta pitää ymmärtää se, että kaikki esim somessa hehkutettava elämä ei ole todellista.

Elämä on pääosin samaa tylsää paskaa päivästä toiseen. Mut silti se on ainutlaatuinen, todella lyhyt hetki täällä maailmassa. Käytä se, enää noin 60 vuotta ja oot jo vanha.

Jos elämä on lähes koko ajan paskaa niin silloin kannattaa pyrkiä muuttamaan sitä.

Kaupunkiin muuttaminen ei muuta elämääsi ellet muuta sitä itse. Ihan samaa kuraa ja tylsyyttä se on maalla kuin kaupungissa ellei asialle tee jotain, se ei ole paikkakunnasta kiinni. Ei ne kahvilat ja ostoskeskukset tee ihmistä onnelliseksi jos ei ole sellainen ihminen, joille ne ovat tärkeitä. Itse en noista välitä - mulle on ihan sama kuinka monta "kivaa kahvilaa" tai ostoskeskusta on missäkin. Museot ja teatteritkaan ei täytä tyhjiötä jos ei niihin lähde ja tuskin niissäkään koko aikaa vietetään.

Avaa ovi ja lähde katselemaan kaupunkia, etsi netistä jotain sinua kiinnostavaa mitä kaupungilla on tarjota. Kukaan ei tule hakemaan sinua kotoa, vaan itse täytyy lähteä ulos ja maailmaan. Eikä kannata ensimmäisestä ilkeästä ihmisestä lannistua, niitähän maailmaan mahtuu, niin kaupunkiin kuin maalle. Kaikkialta löytyy myös mukavia ihmisiä, heitä vaan pitää ensin etsiä.

Itsekin tulin syrjäkylältä kaupunkiin ja mielestäni maalla oli tylsää kun olin luonut itselleni jonkin ihmekuvan, kuinka nyt vaan kaupunki on paljon parempi paikka kun siellä on kaikki. Kaupunki olikin aluksi tylsä kunnes avasi sen oven ja lähti tutkimaan ja tutustumaan asioihin. Kavereitakin matkan varrella tuli ja kaupunki osoitti olevansa sitä, mitä nuorena haaveilin. Kunnes sitten aikani kaupunkia tutkittuani ja siellä asuttuani huomasin, että kaupungissa itse asiassa on aika tylsää eikä siellä ole mitään tekemistä - ei sellaista jota itse huomasin arvostani. Roikuin siellä ainoastaan sen takia, että siellä oli työni.

Mitä olet tehnyt uuden lähipiirin löytämisen eteen (jos tuo yksinäisyys haittaa)? Ei ne uudet ihmiset vain ilmesty oven taakse, pitää aloittaa harrastus tai alkaa käydä jossain paikallistapahtumissa tai laittaa someen ilmoitus "haetaan kaveriseuraa vaikka kävelylle".